Kaksplus.fi

MENU

tiistai 24. tammikuuta 2017

Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä!


Katsoitko eilen sen mielenkiintoisen dokkarin? En.

Eilenhän alkoi se sarja, kai katsoit ekan jakson? En.

Etkö sä nyt vieläkään ole käynyt hiihtämässä oikein kunnon lenkkiä yksin? No en.

Nythän menee enää tämän viikon se leffa, nyt käyt kyllä katsomassa. Ööö... aha.

Oletko lukenut sen kirjan, siinä oli se... "Lainanne ovat erääntyneet."

Voitaisko tavata vaikka torstaina? Hmmm... Vanhempainilta on siinä ja pojan treenit ja...

Liikuthan tarpeeksi? Sekä salilla että juoksemassa pitäisi käydä! Öö... mitä?

Kuinka monta kertaa viikossa hikoilet liikunnan avulla? No tuota...

Kyllä sun pitäisi käydä katsomassa se taidenäyttely! Häh?


Toisinaan en ymmärrä, miten toisilla on niin paljon aikaa. Ehkä he eivät käy töissä tai ehkä heillä ei ole yhtä, kahta tai kolmea lasta. Ehkä heillä on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla.

Välillä eteeni nousee keskusteluja ja kirjoituksia siitä, miten paljon pitäisi liikkua. Pitäisi lukea paljon, liikkua valtavasti ja ulkoilla. Leipoa leivät itse, vaihtaa huonekasveihin mullat ja sulattaa pakastin. Aikuisen ihmisen täytyisi seurata aktiivisesti politiikkaa, lukea lehtia ja katsoa uutisia. Sähköposteihin, Wilmaan ja muihin muistettaviin asioihin täytyy reagoida heti.

Välillä tuntuu, että selviän juuri ja juuri hengissä arkipäivistä. Jos iltaan kuuluu kauppareissu, ei mitään muuta ehdi. Vaikka meillä ei ole enää pieniä lapsia, jotka pyörremyrskynä saattavat vaaraan huonekalut, kukat, kotieläimet, itsensä, sisaruksensa ja naapureiden kalliit autot ja muun irtaimiston, täyttyvät illat silti. Isotkin lapset ansaitsevat vanhemman huomiota ja aikaa.

Ajattelin kuvata ja kirjoittaa ylös maanantaista perjantaihin, mitä teen arki-iltaisin. Koska iltojani värittää se, että en ehdi juuri mitään enkä saa tarpeeksi omaa aikaa ilman yöunista nipistämistä, luovuin ajatuksesta. Luovuin ajatuksesta kuvata järkkärillä joka hetki monen päivän ajan, joten kuvasin päivän ajan kännykällä, joka taisi olla sormijäljistä likainen. Kuvista ei tullut hyviä, mutta ne kertovat elämästä. Ne kertovat maanantai-illasta, jolloin olin väsynyt, mutta arjestani onnellinen.

Vaikka meitä on kaksi jakamassa vastuun ja kokemassa näitä kolmea ihmettä, jotka ovat jo lähteneet kehdoistaan laajaan maailmaan, niin silti illat ovat useimmiten täynnä.

En vaihtaisi mitään. En hetkeäkään. Halusin monta lasta, aiemmin jopa enemmän kuin nämä kolme, mihin määrään jäimme. Silti joskus pieninä hetkinä mietin, millaista olisi päästä töistä kello 16 eikä kukaan vaatisi minulta mitään koko iltana. Olisi koko ilta aikaa vain itselle ja kenties puolisolle. Joskus meillä on sitten niin, mutta onneksi ei vielä.


Maanantai-ilta 23.1.2017


Olen maanantaisin töissä vähän kauempana, joten työmatka on pitempi. Olin vähän tavallista myöhempään töissä. A. haki Aavan hoidosta, teki ruuan ja lähetti Henrikin kimppakyydillä sählytreeneihin. Ajelin sysipimeydessä kotiin.

18.10. Kotona! Syön tonnikalasalaattia.


18.25 täytän tiskikoneen.


18.31 täytän pyykkikoneen.


18.34 käyn kurkkaamassa Aavaa, joka leikkii huoneessaan. Menemme hetkeksi olohuoneeseen lukemaan Barbapapaa. Ihastelen Aavan pieniä jalkoja, jotka näkyvät viltin alta.



19.05 lähden kiireellä palauttamaan kirjastoon kirjaa, jossa oli vain viikon laina eikä sitä voi uusia netissä. Tässä elämäntilanteessa viikon laina-aika tuntuu naurettavalta. En osaa tarttua kirjaan, josta saisin viikossa luettua ehkä 20 sivua. Kaveriaan tapaamassa ollut Matilda tapaa minut sovitusti kirjastossa. Päätän lainata kuitenkin, kenties itseäni huijatakseni, kirjan uudestaan. Matildakin on löytänyt kirjan, jota on etsinyt kauan.


19.25 käymme ostamassa kaupasta hedelmäsalaattiin aineksia.


19.36 olemme kotona. Päivän ulkoiluni on siinä, että haen päivän postin. Edellisten asukkaiden jättämä pöllö on sympaattinen portinvartija.


19.55 Aava on jo laittanut yöpuvun päälle. Hän syö iltapalaa. Istun viereen ja aloitan metatöiden sarjan. Paperikalenteriin ja seinäkalenteriin ylös partioleirejä, harjoituksia, sovittuja reissuja, syntymäpäiviä, työmatkoja, kokouksia... Luen Wilma-viestejä ja totean, että olen unohtanut varata keskimmäisen arviointikeskustelun. Opettaja vastaa viestiin heti. "Ihmettelinkin, kun teidän perheestä ei ole kuulunut mitään." Kun kerron sekä minun että A:n uudesta työstä ja sen myllerryksestä, vastaa opettaja, että "ja vielä tämä uusi arviointikeskustelu". En malta olla lisäämättä, että meillä on parin viikon sisällä myös päiväkodin vasu ja yläkoulun arviointikeskustelu...




20.15 A. pesee Aavan hampaat minun tutkiessa vielä Wilmasta kokeita, liikuntavarustuksia ja tuntimerkintöjä. Vien Aavan hänen huoneeseensa. En halua tinkiä Aavan iltasadusta kuin vain silloin, kun nukkumaanmeno on venynyt ihan liikaa. Emme kuitenkaan pääse aloittamaan heti kappaletta Risto Räppääjästä, koska Aavan on ihan pakko tehdä äkkiä Aku Ankalle harkkosaksilla lobotomia.



20.45 Aava on peitelty ja pussailtu nukkumaan ja halattu vielä senkin jälkeen pari kertaa. A. käy Henrikin luona peittelemässä hänet ja vaihtamassa muutaman sanan päivästä. Avaan tietokoneen ja teen jotain historiallista ja pysäyttävää: ilmoitan Aavan eskariin! Hui sentään. Meillä eskari on koulussa, joten koulumaailma 600 oppilaan koulussa on jo ihan kulman takana.


21.15 juttelen Matildan kanssa yläkouluasioista ja kaverisuhteista hänen huoneessaan. Tuntuu, että ainoa hetki, kun hänelle on aikaa ja hän on itse kotona ja kaikki läksyt ja muut on tehty, on silloin, kun pitäisi jo olla kiireesti menossa nukkumaan. Musta-valkean peiton alla hän on, aarteeni. A laittaa pyykit kuivumaan.


21.26 totean Matildan ottamasta kuvasta, että näytän juuri niin väsyneeltä kuin uskoinkin. Silmäpussit, osa minua.


21.45 olen yhä pesemässä naamaa ja hampaita vessassa.


22.05 luen hetken kännykällä somea ja laitan kännykän soimaan. Nyt alkaisi se oma aika, jolloin ehtisin lenkkeillä, lukea, katsoa telkkaria tai blogata. Koska kello soi kuudelta, en jaksa mitään niistä. Ehkä jonain muuna päivänä ehdin tehdä jotain jo ennen kahdeksaa, kenties jopa jo klo 19 aikaan.

A. vetää minut kainaloonsa peitton alle ja halaa lujaa. Yleensä tässä vaiheessa sanomme vitsillä, että ai kiva, sinäkin olet tullut kotiin. Miten meni päivä?



En kaipaa ajanhallintaohjeita, en moitteita enkä sääliä. Sen sijaan postaukseni sanoma on teille muille, jotka välillä ette ehdi edes hengittää päivien tai iltojen aikana: 

Unohdetaan vaatimukset kuntosalista ja kulttuurista. Syödään mikä tuntuu hyvältä. Ei mennä ulos väkisin, jos ei ehdi. Annetaan kukkien virua vanhoissa mullissaan. Hiihdetään sitten joskus. Otetaan lapsi syliin ja luetaan satu.

Tiivistäen: #arki #väsynyt #onnellinen #lovemylife #ruuhkavuodet #lapsiperhe #unelmienperhe #ihanatlapset #ihanamies #entodellakaanehdiminnekäänteatteriin #sanoinkoettäväsyttää #liianlyhyetillat

Mitä te ehditte tekemään iltaisin? Ehdittekö päiväkotipäivän jälkeen ulos?

24 kommenttia :

  1. Kiitos tästä postauksesta! Samanlaista meilläkin. Arki-iltana ehtii joko kuskata 1-3 lasta harrastuksiin ja ehkä poiketa kaupassa tai vaihtoehtoisesti hoitaa akuuteimmat ruoka-, pyykki- ja metatyöhommat. Lasten ja puolison kanssa vaihdetaan kuulumiset ja tankataan läheisyyttä pienissä erissä sopivissa väleissä.

    Silti ihan sama fiilis minullakin: en vaihtaisi tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa! Tätä härdelliä me vielä joskus kaipaamme! Vaan onkohan sitten jo lapsenlapset helmoissa? ;)

      Poista
  2. Moi, vinkkini on, että etenkin viikonloppuja kannattaa rauhoittaa. Olette ilmeisen aktiivinen perhe, joten kannattaa kokeilla sitä, etteivät viikonloput ole täyteen pakattuja. Ei ole pakko "suorittaa" vapaa-aikaa. Joutelias olo ja ei-minkään-tekeminen on kullanarvoista. Jos viikonloppuna hoitaa mahd. paljon metatyöstä ja kotitöistä, arkipäivät rauhoittuvat hieman. Nimim. kokemusta on.

    Ihmisen jaksamiseen vaikuttaa yllättävän paljon palautuminen, eli jos arjessa ei ehdi keho palautua hetkeäkään (ruuhkavuodet), se ei ehdi myöskään palautua yöunien aikana, varsinkaan, jos ne jäävät liian lyhyiksi. Tämä vie energiaa ja vaikuttaa pitkällä tähtäimellä ihan jopa sydämen terveyteen.
    Osallistuin töiden kautta erittäin mielenkiintoiseen palautumista ja sydämen sykettä mittaavaan tutkimukseen, josta opin todella paljon. Kävin ennen suurimman osan päivästä ns. punaisella (eli sykkeet korkeat ja liian kova tahti), nyt jo hyvin paljon enemmän vihreällä. Se on vaatinut opettelua. On kuitenkin todella sen arvoista, että mieli on tyynempi. Olemme sen arvoisia!

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua! Täällä mennään samankuuloisesti vaikka lapset ovat vasta päiväkodissa. Myös minua ihmetyttää kyselyt, katsoinko sen-ja-sen ohjelman, kävinkö siellä-ja-siellä. Millä ihmeen ajalla muut sen tekevät? Vapaa-ajalla pitäisi tehdä jatko-opintoja, urheilla, huoltaa selkää, jumpata ja hieroa purentalihaksia ("kyllä kaikilla nyt muutama minuutti illassa on aikaa") sekä kaikkea muuta kehittävää ja itseä huoltavaa. Parisuhdettakin pitäisi hoitaa ja ystävyyssuhteita.

    Olen huomannut, että olen paljon kireämmällä tuulella jos yritän mahduttaa arkeen väkisin vielä omia urheiluja, harrastuksia, kehittämisiä sun muita sinällään hyviä asioita. Silloin menee tiukaksi suorittamiseksi, enkä ole lapsillekaan läsnä.

    Tuo sanoma postauksesi lopussa oli ihan loistava. Jossan vaiheessa päätin, että yritän sivuuttaa tuttavien, lääkärien, fysioterapeutin ynnä muiden ihmettelevät ja hyvääkin tarkoittavat "pitäisi" -kommentit. Minun arkeni täyttyy nyt töiden jälkeisellä ajalla lapsiperheen pyörityksestä, ja tosiasia on että siinä muut asiat jäävät. Lapset tarvitsevat minua nyt, he ovat tärkeintä mitä minulla ja puolisollani on. Yritän armahtaa itseni muista vaatimuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Kuvaava ajatus tuossa "kaikillahan on muutama minuutti aikaa". Huoh, ei välttämättä ole tai välttämättä enää jaksa.

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta, vaikka lapsia on vaan yksi (2,5 vuotias). Ikinä en vaihtaisi kuitenkaan pois.
    Välillä iskee huono omatunto että kaikki liikenevä oma aika pitäisi saada käytettyä jotenkin hyödyksi, jos ei siivoamalla niin sitten lenkkeilemällä tai muuta "järkevää". Vaikka tiedän että typerästi ajateltu, niin en sille mitään voi :D

    -Marleena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi/lapset on vaan tärkeintä, tehdään muita juttuja sitten myöhemmin.

      Poista
  5. Sitten tähän vielä 3-vuorotyö, miehen viikonlopputyöt, olemattomat tukiverkostot.. välillä 6 lasta. Harkat ym.. oikeastaan mä olenkin arjen sankari:D Välillä mä en jaksa hetkeäkään tätä arkea mut hyvin hän me tää vedetään miehen kanssa :D zemppiä muillekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olettekin! Mullakin olis ollut ihan erilainen postaus, jos mies olisi ollut työmatkalla ja lapsilla enemmän harrastuksia kyseisenä päivänä. Hyvin me vedetään!

      Poista
  6. Näin torstai-iltana totesin, että yksi "koti-ilta" ei riitä kolmen "tapahtumaillan" aikaansaaman sotkun siivoamiseen. Maanantaina siis yhteinen harrastus. Tällä viikolla oli tiistaina mulla myöhäinen kokous ja lapset meni mummolaan yöksi. Sen verran ehti lapset kotona olemaan, että Keskiviikkona tulin myöhään työreissulta ja kotiutin lapset mummolasta vasta klo 19. Tänään kotona normaaliin aikaan eli klo 17. Ruokailu noin 17.30-18. Pöydänsiivous, tiskikone päälle. Lapset halusivat esittää ja heille piti antaa rekvisiittaa ja sitten piti tietenkin katsoa esityksiä. 19.30 iltapala ja soitto reissussa olevalle iskälle. 21.00 lapset sängyssä ja minä nukahdin nuoremman viereen. Heräsin 22 ja ei nukuta. Talviaikaan ulkona ollaan joskus suoraan päiväkotipäivän jälkeen, ei yleensä muuten. Kauppaankin mennään yleensä suoraan päiväkodilta.
    Jos ruoka on valmiina ja lapset leikkivät kiltisti ( tai heidät istuttaa katsomaan telkkaria), voi ehtiä lihaskuntotreenin tekemään ( yleensä saa kyllä 18 kg ylimääräisen punnuksen mukaansa), muuten se ilta menee arkiaskareissa ja lasten nahisteluja setviessä. Yleensä äitiä tarvitaan vähintään vartin välein, joten mitään pidempää keskittymistä vaativaa ei voi tehdä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos ihanasta kirjoituksesta. Ihan kuin olisit käynyt kurkkimassa meidän elämäämme :). Mitään en silti minäkään vaihtaisi pois. Ja pakko tunnustaa, että minua on jo alkanut hieman ahdistaa ajatus lasten kasvamisesta (meillä 8 ja 10 v sekä 18v. bonuspoika) ja siitä, että kohta on liiankin paljon omaa aikaa :) :).
    Allekirjoitan täysin lauseesi "Otetaan lapsi syliin ja luetaan satu." Niin kauan kuin se on mahdollista <3

    VastaaPoista
  8. Jotenkin niin tuttua, sillä erotuksella että olen ollut aina yksin lapsen kanssa joka on monisairas joten kaiken muun keskellä pitää vielä huolehtia lääkkeet, lääkärissäkäynnit, sairaalassaolot, verikokeet jne. Ja töissä olla itsestään paljon antava työntekijä, kunnollinen kansalainen. Pitäisi varmaan oppia armahtamaan itseään :-) . Hieno postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskon. Minulla on kokemus vain 1vk-1kk:n yhtäaikaisesta yh-ajasta ja 1v:n arkipäivien yh-ajasta, kun A on ollut työmatkoilla tai koulutuksessa. Tsemppiä! Kai se olisi kaikkien opeteltava armahtamaan itseään.

      Poista
  9. Ihanan realistinen kuvaus arjesta! Tähän on helppo samaistua. Täytyisi ehtiä huoltamaan itseään ja parisuhdetta, mutta muutenkin mukeloista on tullu ihan isin kavereit. Isillä on aina aikaa, äiti huoltaa kodin. (Kyllä isikin osallistuu ihan kiitettävästi, mut tältä tuntuu välillä. <3) Ruuhkavuodet... Joo, "loma" sit eläkkeellä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Meillä A tekee nyt koko ajan enemmänkin, kun mulla on nyt kovasti työkiireitä. Kaikkeen ei ehdi.

      Poista
  10. Siinäpä se, missä ihmeen välissä sitä aikaa ja energiaa löytyisi omalle urheiluharrastukselle?! Meidän perhe on ollut alle 2kk takaisin Suomessa ja miehen kanssa ollaan molemmat töissä. Työpäivän jälkeen on vaan pari tuntia aikaa tankata läheisyyttä, kuunnella kuulumisia, tehdä ruokaa, syödä jne. 1v kaksosille sekä 3,5v&7v isoveljille pitäisi kaikille löytää aikaa. Just nyt ei me rahoitetaan viikonloppuisin ainakin toinen päivä omalle perheelle. Eihän meillä muuten olisi koskaan aikaa keskittyä lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että lapsilla on läsnäolevat vanhemmat ja onnellinen lapsuus. Sitähän me oikeesti halutaankin. <3

      Poista
  11. Mihin ainakin kiinnitin huomiota on se, että itse laittaisin päiväkoti-ikäisen hieman aiemmin nukkumaan. Näin olisi aikaa paremmin kahdelle vanhemmalle lapselle. Meillä pidettiin päiväkoti-iässä klo 20 nukkumaanmenoaikana, ihan viimeistään rajana 20.30 ja silloin tuntui, että ehti muutakin. Nyt kun molemmat lapset menevät nukkumaan vasta klo 21, on meno tutummankuuloista kirjoitukseesi nähden. :) Tsemppitoivotuksia täältä toiselta ruuhkavuotiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä muistutus! Kauan se aika oli klo 20, mutta nyt on lipsunut. Täytyy kiristää tahtia (ja lyhentää yhteistä iltaa, mutta...)

      Poista
    2. Löysin MHL.n facebook-sivujen kautta blogisi ja tämän postauksen. Minusta tuli heti lukijasi, sillä kirjoitat juuri niin "arkisesti" asioista, kun ne oikeasti ovatkin. Oikein nauratti tuo alku"keskustelu" tv-sarjoista/leffoista/urheilusta, sillä se on niin jokapäiväistä ja totta minun(kin) elämässä! Ihan huippua, että vihdoin olen löytänyt blogin, jonka jokainen postaus on kiinnostava ja hyvällä huumorilla maustettu. Jatka samaan malliin. Odotan jo seuraavaa postaustasi ��

      Poista
    3. Voi kiitos Heli! Ihanaa saada tuollaista palautetta! Ihana kuulla, että siellä ruudun takana joku lukee! Liity seuraajaksi myös Fb:ssa Yli pyykkivuorten ja Ig:ssa hanna.ylipyykkivuorten :)

      Poista