Kaksplus.fi

MENU

perjantai 6. tammikuuta 2017

Aikuinen, älä pilaa tytön ja pojan ystävyyttä!

Henrik lähti tänä viikonloppuna ystävänsä luo yksin junalla. Reissua oli odotettu jo kauan. Vihdoinkin oli loma ja aikaa olla yhdessä parhaan kaverin kanssa, ja vielä yökylässä! Saimme juuri Whatsappin perheryhmään kuvan, jossa ystävykset morjestavat meitä yhdessä leveä hymy kasvoillaan. Ystävyys on vaan niin parasta maailmassa!

Tutustuimme Henrikin ystävän perheeseen, kun odotin Henrikiä kahdeksannella kuulla. Kun Henrik oli muutaman kuukauden ikäinen, kuulimme iloisen uutisen: ystäväperheeseen odotettiin toista lasta. Kun tuo vauva syntyi, oli Henrik yhden vuoden ja yhden kuukauden ikäinen. Siitä asti he kaksi ovat olleet ystäviä. Leikit alkoivat viimeistään silloin, kun ystäväkin sai jalat alleet. 

Parhaat ystävät kesällä 2008.
Ensi kesänä Henrik täyttää 11 vuotta ja ystävä 10 vuotta. Heillä on aina ollut tietty, vahva yhteys. He eivät ole riidelleet koskaan, ja he ovat aina keksineet yhteistä kivaa tekemistä. Pieninä he olivat rauhallisia mussukoita, mutta kun he tapasivat toisensa, tapahtui aina kaikkea pöljää. Ainakin heillä oli hauskaa, vaikka välillä ulkolyhdyt rikkoutuivat ja matot menivät niin rullalle juoksuleikeissä, että piti ärähtääkin. He kaksi pääsivät pieninä heti tiettyyn moodiin, johon kuului nauramista, pientä hölmöilyä ja hauskoja leikkejä. Parasta ystävyyttä!

Tämä Henrikin paras ystävä on tyttö, mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Aikuisten virnuilu pilasi ystävyyden


Minulla ei ollut lapsena ja nuorena juurikaan poikia ystäväpiirissäni, joten poikien maailma oli vieras. Olin arka tutustumaan poikiin yhdestä syystä: aikuisten virnuilun vuoksi. Välillä yritin tutustua esimerkiksi serkkuihini tai pikkuserkkuihini, mutta koin vahvasti varsinkin murrosiässä, että asialle naurettiin. "Taitaa olla ihastusta!" "Mene tanssimaan sen kanssa, kyllä menet, nyt haet sitä. Se katsoo sinua!" yllytettiin sukulaisten häissä. Koin olevani aikuisten virnuilun ja naureskelun kohde, joten en todellakaan mennyt lähellekään näitä sukulaispoikiani.

En uskaltanut tutustua poikiin kaverina, koska ystävyydelle olisi naurettu. Sille naurettiin, että juttelin poikien kanssa. En tiedä, oliko niin oikeasti, mutta murrosikäisenä koin näin hyvin vahvasti. Ajattelin, että minua kannustettiin jopa pussailemaan vieraita poikia, vaikka olisin vain halunnut jutella. Ei, se ei ollut ihastumista, se olisi ollut vain juttelua.


Typerä vitsi voi pilata ystävyyden


Kun vanhassa kotikaupungissamme asuva ystäväperheemme tulee meille, roudaavat Henrik ja ystävä Henrikin parvisängystä patjan alas lattialle ystävän vieraspatjan viereen. Illan pimetessä he kaksi lukevat vierekkäin Aku Ankkoja ja pelaavat kännyköillä, kummankin unikaverit patjoilla vieressä.

Mikään ei saisi minua suuttumaan enempää kuin se, että joku lapsi tai aikuinen virnuilisi tälle ystävyydelle. Lasten esimurrosikä lähenee, joten nyt me kaikki lähellä olevat aikuiset olemme erityisen varovaisia. Yksikin typerä heitto tai vitsi, niin ystävyys saattaisi olla siinä. Yksikin virnuilu tai kyseenalaistaminen, niin lapset saattaisivat ajatella, että heidän ystävyytensä on jotenkin outoa tai jopa kiellettyä. Sitä se ei todellakaan ole.

On ihan mahtavaa, että nämä kaksi eivät koskaan ole olleet ennakkoluuloisia toistensa sukupuolta kohtaan. Yhdessä voi pelata ulkona jalkapallolla ja sisällä pelikonsolilla ja voi muutenkin tehdä vaikka mitä hauskaa yhdessä, vaikka toinen olisi tyttö ja toinen poika.

Parhaat ystävät kesällä 2016.

Älä vitsaile koskaan minkään ikäisten tyttöjen ja poikien ystävyydestä! Ystävyys ei ole virnuilun aihe vaan maailman hienoin asia. Ihanaa, että on ystävä, jonka luokse voi mennä junalla yökylään ja lukea yhdessä Aku Ankkoja!

Toivon, että nämä kaksi voivat olla ystäviä aina, eikä ainakaan kukaan ulkopuolinen tule heidän väliinsä omituisilla kommenteillaan. 

Onko teillä ollut tai nyt onko toista sukupuolta olevia ystäviä?

24 kommenttia :

  1. Hyvin kirjoitettu, ja olen ihan samaa mieltä!:) Ymmärrän kyllä vielä paremmin tuon pointin että etenkin tietyssä iässä tytön ja pojan väliselle ystävyyssuhteelle ei saa nauraa tai ruveta vitsailemaan, ja miksi pitäisi? Ihan samalla tavalla he voivat olla parhaita ystäviä niinkuin lapsesi ja hänen ystävä kuin joku tyttö toisen tytön kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri! Joskus aikuiset ovat vain niin ajattelemattomia.

      Poista
  2. Kumpa kaikki ajattelisivat noin! Liian aikaisin korostetaan seksuaalisuutta. Eihän lasten edes kuuluisi vielä ajatella sitä mahdollisuutta.
    Kun olin alaluokilla, ei poikapuolisille kavereille naureskeltu. Mutta yläluokilla ja lukiossa vietin satunnaisesti aikaa yhden pojan (luokkakaveri samalta kadulta) ja tosi usein piti olla vakuuttelemassa mummuille ja tädeille ettei ole kiinnostusta seurustelusuhteeseen. Luojan kiitos omat vanhemmat ei tehny sitä!

    Olet ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anne! Kiva, että vanhemmat eivät pilanneet sinun ja tuon pojan ystävyyttä.

      Poista
  3. Todella hyvä kirjoitus! Juuri näin!

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä aihe. Minä olen tismalleen samaa mieltä. Esikoispoikani (kohta 11v) parhaita ystäviä ovat tytöt (myös muutama poika). Tyttöjen kanssa leikit on sujunut aina tosi hyvin ja mielestäni poika on enemmän oma itsensä tyttöjen seurassa. Poikien kanssa menee helposti kisailuksi ja esittämiseksi.
    Olemme myöskin me yrittäneet välttää sitä ihme vinoilua mitä tunnutaan aika laajasti harrastettavan. Pienten lastenkin kohdalla puhutaan poika- ja tyttöystävistä, mikä on aivan älytöntä.
    Minusta ihastumiset tulee vasta sitten kun ne on tofellakin lapaesta itsestään lähtöisin ja toisaalta ei jokainen toista sukupuolta oleva ystävä ole aina ihastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Henrikillä sekä tällä ystävällä on kummallakin monta hyvää ystävää, jotka ovat samaa sukupuolta kuin he. Ystävät voivat siis olla tyttöjä tai poikia. Kiva, että teilläkin näin!

      Poista
  5. Hyvä aihe tuoda esiin! Muistan oman melko koomisen lapsuuden muiston: Leikin paljon alapihan poikien kanssa ja kerran toin pojan (muistaakseni Lasse nimisen) meille kylään. Äiti kävi naureskelemassa oven raossa useaan otteeseen että "pussasitteko" ja muistan ihmetelleeni miksi hän niin naureskelee ja kyselee. No tästä ilmeisesti mieleen tulikin pussata Lassea ja äiti sattuikin tulemaan paikalle juuri silloin. Muistan toistelleeni äidille "älä kerro isälle" kun hän nauroi. Sitten myöhemmin muistan saaneeni mummilta t-paidan missä oli kuva pojasta ja tytöstä pussaamassa. Häpesin ja inhosin tuota paitaa enkä ikinä pitänyt sitä. Tavallaan aika koominen muisto, mutta myös aika sääli etten sen jälkeen tainnut paljoa niiden poikien kanssa leikkiä.. Olet siis melko asian ytimessä tässä jutussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sinunkin tarina todella kertoo meidän vanhempiemme ikäluokan suhtautumisesta asiaan! Naurattaa kyllä vähän, että testasit pussaamista :) Me oltiin siskon ja serkkupoikien kanssa pusuhippaa, jossa sokkona pussailemalla yritettiin saada muita kiinni. Oli kauheaa, että vanhemmat näkivät! :D

      Poista
  6. Samaa mieltä. Itse biseksuaalina joudun edelleen aikuisena samaan kurimukseen, kun eihän mulla vois olla ystäviä ollenkaan periaatteessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, varmasti! On kyllä niin outoa, että jotut ajattelevat, että esim. homoseksuaalit katsovat kaikkia sillä silmällä. En minäkään tuijota ohi meneviä miehiä sillä silmällä...

      Poista
  7. Mua ärsyttää suunnatomasti, kun jotkut puhuvat taaperoistaan, että tulee tyttöystävä kylään! Ja naurua päälle! Olisiko kuitenkin vain kaveri! Lapsena mun paras kaveri oli poika. Luokan tytöt ainakin pilkkasivat asiasta, kun koulu alkoi. Vanhemmat eivät tästä kaveripojasta sanoneet mitään, mutta kerran kuin yksi toinen poika haki minua ulos, niin siitä kyllä naljailivat. Itse yritän näissä tyttö/poika asioissa olla omien lasten kanssa hyvin varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ihmeellistä tuokin kyllä taaperoiden kohdalla! Niinpä, pitää olla varovainen. Vaikka olisin sinkku, ei se tarkoittaisi, että kaikki miehet, joiden kanssa juttelen, olisivat seurustelukumppaneitani.

      Poista
  8. Tosi hyvä kirjoitus ja olen niin samaa mieltä! Tyttöni (2v) hyvä kaveri päiväkodissa on poika, ja muutaman kerran päiväkodin tädit iloisesti kertoivat tästä kaveruudesta, että "he viihtyvät niin hyvin yhdessä, oikea pariskunta!". Huomautin tädeille sitten kyllä, että en pidä siitä, että lapseni ystävyydestä käytetään pariskunta-sanaa. Tuskin käyttäisivät sitä, jos tyttöni kaveri sattuisi olemaan toinen tyttö. Vaikuttivat onneksi ymmärtäneen asian tai ainakaan en ole enää kuullut tuollaisia sanavalintoja.

    MB

    VastaaPoista
  9. Kamalat muistot varhaisteiniydestä, kun juttelu perhetutun pojan kanssa keskeytettiin "Hankkikaa huone!" hirnunnalla. Lähdin kotiin enkä enää koskaan puhunut hänelle.

    VastaaPoista
  10. Isä meni uudelleen naimisiin ja tällä uudella vaimolla on poikia vanhasta liitosta. Olin heidän kanssaan ihan hyvissä väleissä ja tehtiin kaikkea yhdessä, oltiin läheisiä. Murkkuna/teininä tästä läheisestä suhteesta tuli erityisesti isälle ongelma ja siitä tuli todella vainoharhainen. Pestiin monesti kaikki lapset hampaita enemmän tai vähemmän samaan aikaan vessassa. Kerran jäin hampaiden pesun jälkeen vessaan ja isä ryntäsi oven taa ja rupesi hakkaamaan sitä, lopulta paljastui että se oli luullut että olen siellä velipuoleni kanssa puuhastelemassa ties mitä, vaikka olin siellä aivan yksin pissillä. Sen jälkeen mun ja velipuolten välit viileni paljon ihan puhtaasti tuon vainoharhaisuuden takia. Meidän välit oli aivan puhtaasti sellaiset kuin sisaruksilla yleensäkin. Välillä on harmittanut kun välit meni tuollaisen takia. Mutta ei sitä syyttelyä ja kuittailua asioista jaksa määräänsä enempää.

    VastaaPoista
  11. Kiitos tärkeästä kirjoituksesta! Omasta lapsuudestani muistan, miten hämmentävää oli, kun aikuiset seksualisoivat kommenteillaan minun ja vastakkaista sukupuolta olevan kaverini ystävyyttä. Huomio kohdistui kohtuuttoman paljon siihen, että olimme eri sukupuolta. Onneksi nyt - kolmekymmentä vuotta myöhemmin - pojan ja tytön väliseen ystävyyteen suhtautuminen vaikuttaisi olevan jonkin verran neutraalimpaa.

    VastaaPoista