Kaksplus.fi

MENU

lauantai 14. tammikuuta 2017

"Äidin käsi ottaa kaikki pelot pois"


"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi." Tätä Ultra Bran kappaletta olen laulanut lapsilleni usein varsinkin iltaisin monta, monta vuotta. Olen tuudittanut korvakipuista lasta yöllä sylissäni ja laulanut hiljaa tätä suojelulauluamme. Lapsen hoitamisessa yöllä on jotain pyhää, kaiken sen väsymyksenkin keskellä. Lue tästä postaus Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat.

Siivosin eilen yhtä laatikkoa, josta löysin monta pientä paperilappua, johon olin kirjoittanut ylös Aavan riemukkaita ja syvällisiä ajatuksia vuosien varrelta. Poimin käteeni muiston parin vuoden takaa helmikuulta, jolloin olimme olleet mummolassa Itä-Suomessa. Kerron tuon muiston teille.


A. ei ollut luultavasti mukana mummolassa, koska minä ja tuolloin reilu 3,5-vuotias Aava nukuimme vierekkäin.

Keskellä yötä Aava tarttui käteeni tiukasti kiinni. Hän vaikutti olevan hädissään.

‒ Sinun käsi ottaa minulta kaikki pelot pois.

Puristin liikuttuneena pientä, rakasta kättä kädessäni. Tuossa hetkessä oli kaikki. Lapsi oli nähnyt kenties painajaista ja haki minulta turvaa. Minun käteni ottaa häneltä pelot pois! Miten suuri ajatus, miten suuri luottamus, miten suuri rakkaus! Vielä hän on pieni, vielä kelpaan kaikkeen hänen elämässään. Vielä hän haluaa minut aivan lähelleen!

Kolmen sekunnin kuluttua Aavan tyynyn puolelta kuului pohtivalla äänellä toteamus:

‒ No nyt ne pelot taisi lähteä.

Puristin pientä kättä kädessäni. Niin täydellinen tyttö, niin rakas. Meidän oma lapsi.

Tuo pieni käsi alkoi samantien rimpuilla kädestäni irti.

‒  Voisinko mä saada nyt mun käden irti, hän sanoi närkästyneenä.


Päästin kädestä irti, pussasin häntä otsalle ja laitoin peiton paremmin hänen päällensä. Lapsi oli samantien unessa. Nauratti. Noin viidessa sekunnissa olin saanut häneltä kaikki pelot pois ja kehtasin vielä roikkua hänen kädessään, enkä antanut lapsiparan nukkua keskellä yötä!

Oli ilo auttaa, ajattelin lähes ääneen nauraen ja katselin lapsen poskille yltäviä pitkiä ripsiä. 


On meillä äideillä aikamoiset taikakädet.

8 kommenttia :

  1. Olipa koskettava muisto :'j Ja lopuksi vähän hassukin!:)

    VastaaPoista
  2. Löysin vasta tänään blogisi ja lueskelen postauksiasi nyt töissä tauoilla. Tykkään kirjoitustyylistäsi ja tämä postaus sekä linkattu "LAPSI SYLISSÄ YÖLLÄ, KUN MUUT NUKKUVAT" saivat kyyneleet silmiin. <3

    T. Uusi lukija, 2,5 vuotiaan tytön äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla! Välillä tämä kirjoittaminen on niin yksinäistä ja miettii, että onko siellä ruudun takana ketään... Ihana kuulla, että olet lukenut postauksia. Kiitos, että jätit viestin!

      Poista