Kaksplus.fi

MENU

perjantai 30. joulukuuta 2016

DIY pehmolelukissan kiipeilypuu

askartelu, kissan kiipeilypuu, kissan raapimispuu

Kun meidän Aava, 5, saa käteensä kolikon, jonka heittämällä lähteeseen saa toivoa, huudahtaa hän aina ääneen saman asian: Saisinpa kissan! Kun käymme esimerkiksi Hong kong -nimisessä kaupassa, kestää kauppareissu sisääntuloporteilta kassoille ja kassoilta autoon yhtä kauan, koska Aava jää aina ihastelemaan kassojen jälkeen olevien kissojen kiipeily- ja raapimispuita. Harrastamme myös eläinkaupoissa huokailua. Meillä ei ole kissaa, mutta Aava haaveilee.

Tai itse asiassa on meillä kissoja. Monta! Esimerkiksi Valko, Mustitäplä, toinen Valko, Pikkukisu, Mirri, Orans, Marenki... Ne ovat pehmoisia ja haluavat nukkua Aavan sängyssä. Niitä on paljon!

askartelu, kissan kiipeilypuu, kissan raapimispuu

askartelu, kissan kiipeilypuu, kissan raapimispuu

Katselin tänä aamuna taas Aavan leikkiä pehmokissojensa kanssa ja yhtäkkiä tajusin, että voisimme rakentaa itse leluille kiipeilupuun! Meillä oli joulun ja muutaman ostoksen vuoksi pahvilaatikoita ja pakkauspehmusteita, joten ajattelin, että saattaisimme onnistua.

Loppujen lopuksi lähdinkin kauppaan. Matilda, 13, jäi tutkimaan Googlen kuvahaulla kiipeilypuiden kuvia. Kun tulin kaupasta, tuli kaksi innostunutta askartelijaa vastaan ovelle. Kiipeilypuu oli valmis! Aika taitavia tyttöjä, vai mitä! 

Nyt on taas hetken maailman kivoin leikki menossa Aavan huoneessa. 

askartelu, kissan kiipeilypuu, kissan raapimispuu

askartelu, kissan kiipeilypuu, kissan raapimispuu


Lelukissan kiipeilypuun tarvikkeet


  • Erikokoisia pahvilaatikoita
  • Pahvirullia. Mitä paksumpia, sitä parempi
  • Maalarinteippiä
  • Naruja ja lankoja
  • Kankaita ja pumpulia
  • Koristeluun tusseja

torstai 29. joulukuuta 2016

Toimme sukujouluun taudin: 10/12 sairastui


"Samahan se on mummolassa sairastaa", ajattelimme ja lähdimme kuumeinen poika mukanamme mummolaan Itä-Suomeen aatonaattona. Neljässä päivässä jouluaaton 12-henkisestä seurueestamme oli 10 kaatunut sänkyyn 39:n asteen kuumeessa.

 

Henrik tuli viimeisen koulupäivän jälkeen torstaina 22.12. kotiin kalpeana ja kuumana. Niin hän aloitti marraskuun alun jälkeen jo kolmannen kuumeputkensa.

Koska hän ei oksentanut, päätimme lähteä sovitusti jouluksi mummolaan Itä-Suomeen 400 kilometrin päähän perjantaina 23.12. Meidän molemmat mummolat ovat Itä-Suomessa lähellä toisistaan, ja koska olimme käyneet siellä viimeksi kesällä, odotimme joululomamatkaa todella kovasti. Ajattelimme, että samahan se on lapsen mummolassa sitten sairastaa ja odottaa paranemista. Joulu ei tunnu joululta ilman mummolaa.


Pakkasimme mukaamme Kuomat, toppahousut, topparukkaset, pipot ja kaulaliinat. Pääsisimme pulkkamäkeen! Luistimetkin piti pakata, mutta kuulimme, että sen verran lämmintä oli tulossa, että jäät eivät olisi kunnossa. Saisimme kuitenkin Pirkanmaan vihreyteen tottuneina lunta ulkoilujamme ilahduttamaan. Pakkasimme mukaan myös uikkarit, että voisimme käydä myös kylpylässä.

Perillä aatonaattoiltana toisessa mummolassa meitä odottivat isovanhemmat, kolme setää ja yhden sedän vaimo ja ihana pieni serkku. 12 hengen sukujoulu alkoi! Meillä olikin ihana aatto. Henrik oli tuolloin lauantaina 24.12. vielä kipeä ja minäkin yskin, mutta muuten kävimme Henrikiä lukuunottamatta kirkossa, lauloimme, herkuttelimme ja saimme paljon ihania, hauskoja ja riemullisia lahjoja. Oli tosi kivaa olla yhdessä koko suku! Henrikiä lukuunottamatta pääsimme myös ulkoilemaan lumen keskelle.

Sairasvuode kutsui


Joulupäivän aamuna se iski minuun: lihassärky, päänsärky ja kuume. Lämpöä yli 39 ja vuorotellen jääkylmä ja tuskaisen kuuma hiki. Kaivauduin sänkyyn vilttien alle tärisemään. Samana päivänä kaatui yksi sedistä omien peittojensa alle tärisemään. Minä, setä ja Henrik nukuimme suurimman osan joulupäivästä. Olin iloinen isoista lapsista ja miehestä ja isovanhemmista, jotka pitivät huolta meistä kipeistäkin. Terveenä pysynyt A sai sentään pelailla illalla lautapelejä ja maistella glögiä muiden terveenä olevien kanssa.

Tapaninpäivän iltana Aava ja isoisä hakeutuivat kuumana hehkuvina ja päänsärkyisinä peiton alle myös minun, Henrikin ja sedän yhä jatkaessa kuumeilua. Tuolloin yksi sedistä perheineen oli jo aamulla lähtenyt kotimatkalle.


Siirryimme tiistaina 27.12. toiseen mummolaan viemään sairauden ilosanomaa. Edellisenä päivänä kotiin lähteneen sedän perheen viesti oli tutunkuuloinen: kaikki kolme 39:n asteen kuumeessa, 2-vuotias serkku jopa 40:n asteen kuumeessa. Tässä vaiheessa Henrik alkoi pikku hiljaa parantua, mutta ei voinut kauhean, melkein keuhkot räjäyttävän yskän takia päästä nauttimaan lumesta ulos. Matilda siirtyi sairastuneiden joukkoon minun ja Aavan vierelle.

Keskiviikkona 28.12. minulla oli yhä 39 astetta lämpöä. Tytöillä onneksi vähän vähemmän, mutta kunnolla kuitenkin. Viesti toisesta mummolasta oli jo lähes vitsi: myös kolmas setä sairastui.


Lähdimme nyt toisesta mummolasta kotiin tänään torstaina 29.12. Toistaiseksi toiset isovanhemmat sekä jouluaaton seurueestamme kaksi henkeä ovat yhä terveinä. Joulun saldo on nyt 10/12 sairastunutta, 10/14, jos toisetkin isovanhemmat lasketaan. No, kaikki eivät sairastuneet meidän vuoksemme vaan olivat jo aiemmin olleet flunssaisia, mutta eihän näitä voi ennustaa. Jos olisimme jääneet kotiin, olisi tauti saattanut kadota yhdessä yössä eikä siirtyä kenenkään.

Alamme nyt pikku hiljaa parantua, mutta tämä yskä on järkyttävä. Tämän joulun me kaikki ainakin muistamme!



Joulu 2016

 

Moitimme


Ulkoilujen jäämistä, lumen missaamista, rakkaiden kavereiden tapaamisen hylkäämistä, lapsuuspaikkojen näkemisen missaamista, suosikkipitseriassa käymisen missaamista, kylpylän unohtamista, aleshoppailujen väliin jäämistä, yhteisten lautapeli- ja glogihetkien peruuntumista, päänsärkyä, lihassärkyä ja mielipuolista hien ja jääkalikkäjäätymisen vaihtelua.

Kiitämme 

 

Tiivistä oleilua mummoloissa neljän seinän sisällä ilman yhtäkään säntäilyä minnekään, isovanhempien näkemistä, tuntikausien unta hyvissä sängyissä, rakkautta ja huolenpitoa, hyvää ruokaa, parasta seuraa, mahtavia lahjoja, hyviä lääkkeitä ja Henrikin sairautta lukuunottamatta ihanaa aattoa.

lauantai 24. joulukuuta 2016

24. luukku: Elämän tarkoitus

Ihminen on pohtinut kautta aikojen omaa ja koko ihmiskunnan tarkoitusta tässä maailmankaikkeudessa. Elämän tarkoitusta on pohdittu kantakuppiloissa, saunan lauteilla, kävelylenkeillä, ammatikoulutuksissa, väitöstutkimuksissa ja  erilaisten elämänkatsomuksien mukaan elävien väittelyissä. Moni kokee, että täytyy elää hyvin vanhaksi ja opiskella laaja-alaisesti ja monitieteellisesti, että ymmärtäisi edes jotain. 

Jotkut sen sijaan tietävät jo sen ihan alusta alkaen. Viisivuotias tyttäreni makasi sängyssäni peittoni alla posket kuumeesta punaisina. Istuin vieressä tietokoneen ääressä kirjoittamassa, kun hän yhtäkkiä puhui minulle vällyjen seasta pienellä äänellä. 

‒ Kuule äiti. Minä tiedän, mikä on elämän tarkoitus. 
‒ Niinkö? No mikä se on, kysyin. 
‒ Elämän tarkoitus on rakastaa. Siksi koska minä rakastan sinua, hän sanoi. 

Jotkut asiat ovat vain niin yksinkertaisia, että niitä ei edes ymmärrä. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi!
 



Yli pyykkivuorten -blogissa aukesi joulukuussa aattoon asti joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana oli jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Postausten kuvat blogin omia tai Pixabay.com.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Naisten shoppailumatka Budapestin joulumarkkinoille


Terveisiä Unkarista, Budapestista! Sain kunnian osallistua viime viikonloppuna ystäväni suvun naisten jouluiselle shoppailumatkalle Budapestiin. Kahdeksan naisen joukolla syntyi todella hauska, rento ja ikimuistoinen matka taidokkaasti koristeltujen piparkakkujen, tuhansien ja tuhansien jouluvalojen ja jouluisten kojujen ja pikkuputiikkien keskelle.

Lähdimme Suomesta aikaisin perjantaiaamuna tarkoituksenamme käyttää koko viikonloppu jouluostosten tekemiseen, niin merkki- kuin halpisketjujen kiertelyyn, joulutorin ihasteluun ja hyvään ruokaan ja seurusteluun. Olimme varanneet hotelliksemme upeasti viiden tähden Hiltonin, joka sijaitsee valtavan suuressa West end -ostoskeskuksessa.








Oli aika kätevää jättää takit hotelliin ja kierrellä sisävaatteissa ostoskeskuksessa. Joidenkin mukaan tarttui uudet saappaat tai kauan himoittu laukku, joidenkin tuliaistikkarit lapsille. Joka tapauksessa oli hauskaa vain kierrellä kaikessa rauhassa ilman nopeasti hommaan väsyvää perhettä.



Kävelimme Budapestissa aika paljon. Matkustimme metrolla joulumarkkinoille, jossa ihastelimme mielettömän hienoja jouluvaloja. Markkinoiden selkeä myyntihitti olivat uskomattoman koristeelliset piparit. Minä en ostanut niitä, että ei pienelle keliaakikolle tullut surua puseroon.






Sääennusteet lupasivat koko viikonlopuksi kahta astetta plussaa ja kirkasta aurinkoa. Perjantai oli aurinkoinen, mutta lauantai ja sunnuntai hyvin harmaita. Lämpötila sen sijaan... Joen vuoksi ilma oli jäätävän kostean hyytävä. Laitoimme päällemme lähes kaiken, mitä löytyi, ja ostimme lisää kunnon pipoja, kaulahuiveja ja fleecevuorisia lapasia. Siis todella kylmä! Hassua, että Unkarissa ei näkynyt yhdelläkään lapsella toppahousuja. Kenties siksi, että ei ole lunta? Kyllä minä olisin lapselleni laittanut kunnon toppahousut.




Viiden tähden hotellin taso näkyi erityisesti aamupalassa. Todella runsaan aamupalan lisäksi sai pöytään tilata keittiöstä muun muassa omeletteja ja jälkiruokia. Enpä ole ennen nähnyt missään oikeaa hunajakennoa!








Ensimmäisenä iltana kokeilimme lähellä joulutoria olevaa italialaista ravintolaa, jossa palvelu oli niin hidasta, että yhden lajin ateria vei meiltä kaksi ja puoli tuntia. Ihan niin eteläeurooppalaista ja keskittyvää ruokailua emme yhden pitsan syömiseen olleet ajatelleet. Toisena iltana päädyimme hotellin suosituksesta sivukadun paikalliseen ravintolaan, jossa nautimme livemusiikista, iloisesta palvelusta ja persoonallisesta sisustuksesta. Ruokakin oli hyvää. Alla kuva kyseisen ravintolan ruuasta sekä eräästä kahvilahetkestä.



Jokaisen suvun pitäisi tehdä tällainen eri ikäisten aikuisten naisten rentoutumis- ja shoppailumatka! Kiitos vielä, että pääsin teidän mukaan! Jäi monta niin mukavaa muistoa, että nauran niille vedet silmissä vielä kauan.

Minnekäs lähdetään ensi vuonna?


23. luukku: Näistä syntyy meidän joulumme




Näistä asioista syntyy meidän joulumme:


  • Joululaulujen kuuntelemisesta, erityisesti Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa käymisestä.
  • Lasten riemu pipareiden paistamisesta ja koristelusta.
  • Lahjojen sunnittelusta ja ostamisesta.
  • Mummoloihin menemisestä.
  • Hyvästä ruuasta.
  • Uudesta yöpuvusta tai pörrö- tai villasukista.
  • Suklaasta.
  • Ulkoilusta.
  • Jouluevankeliumin lukemisesta.
  • Joulukirkossa käymisestä.
  • Lasten jännityksestä, onnesta ja ilosta.
  • Rakkaiden halaamisesta.
  • Lasten nukahdettua nautitusta viinilasillisesta ja aikuisten lautapelien pelaamisesta.
  • Mahdollisimman pitkästä lomasta Itä-Suomessa lapsuusmaisemissa.
  • Uudenvuoden suunnittelusta ystävien kanssa.
  • Some- ja bloggaustauosta.


Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.

torstai 22. joulukuuta 2016

Viisivuotias oppi lukemaan



Lapsi on polvillaan lattialla ja tekee omaa kirjaa. Kirja on neljästä A4-paperista yhteen niitattu opus, jonka nimi on Eläintieto. Eläinten kuvia piirtäessään ja nimiä kirjoittaessaan hän pysähtyy, kääntyy puoleeni ja kysyy: "Äiti, mikä on Suomen luonnon tärkein riistaläin?".

Viisivuotiaani oppi lukemaan reilu kuukausi sitten. Kesästä asti hän on omasta innostuksestaan harjoitellut äänteitä ja kirjainten kirjoitusasuja. Yhtäkkiä vain loksahti, ja nyt hän lukee hienosti. Uutta on nyt innostus kirjoittamiseen. Nyt hän ahertaa sivua, johon hän kirjoittaa tärkeän tietoiskun Suomen historiassakin merkittävästi näkyneestä eläimestä. Tietoisku kuuluu: Hevonen ei tykkää käydä saunassa.

"Suora viiva ja pullea maha, niin kuin sulla, kun oli vauva mahassa", hän nauraa tehdessään mitä kauneinta d-kirjainta. "Onko se tämä", hän huudahtaa, pomppaa ylös seisomaan ja nostaa kätensä ylös yläviistoon. "On se", sanon. "Juuri tuollainen on y-kirjain."

Välillä hän haluaa treenata kaksoiskonsonantteja sisältävien sanojen kirjoitusasuja toistamalla kirjaimia niiden äänteillä. Minun pitää vuorotellen sanoa hänelle sanoja, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta toisessa on keskellä yksi konsonantti ja toisessa kaksi. Siis kuka - kukka, aita - aitta, sana - Sanna. Hän on innoissaan ja nauraa, kun onnistuu sanomaan äänteet oikein. 

Hän sulkeutuu huoneeseensa ja palaa kohta esitellen piirrustusta, jossa merenneidot keskustelevat siitä, että pitäisi jo lopettaa leikit ja mennä kotiin syömään. 

Myös Matilda oppi lukemaan heti täytettyään viisi vuotta. Henrik sen sijaan ei ollut ollenkaan kiinnostunut - ja oppi lukemaan ensimmäisellä luokalla. On hauskaa seurata, mistä asioista lapsi itse kiinnostuu. Henrik toivoi eskarivuodeltaan eniten kertotaulujen oppimista, mikä kertoo taas hänen matemaattisuudestaan.

Viiden vuoden ikä on kyllä jotenkin valtavan ihana. Aava rakastaa kaikkia ja kaikkea ja kertoo sen kymmeniä kertoja päivässä. Hän halaa ja pussaa, kuljettaa pehmolelujaan mukanaan kaikkialla, saa sekunnissa aikaan valtaisan ikäväitkun, jos joku kertoo lähtevänsä jonnekin vaikka vain hetkeksi, näyttää mielellään kaikille kärrynpyöränsä ja puhkeaa lauluun missä vain. Hän alkaa olla taitava monessa asiassa, ja haluaa treenata parempaa uimis-, pyöräily- ja luistelutaitoa määrätietoisesti.

Kun kotona on jo kaksi varhaisteiniä-teiniä, on kuopuksen leikki-ikä ja kaiken uuden oppimisen ikä jotenkin vahvemmin läsnä. Nyt tästä ehtii nauttimaan! Vielä joku innostuu oppimisesta, nauraa maha kippurassa hölmöille ilmeilleni ja haluaa ratsastaa reppuselässäni hampaidenpesulle. Joku haluaa vielä käpertyä syliini ja tulee todella onnelliseksi, kun kaivan esiin satukirjan tai lelulaatikon ja annan aikaani.

Vaikka osasisikin lukea, on viisivuotias silti vielä ihan pieni. Ihanan pieni.

22. luukku: Rauhoitu jouluun harrastusten ja arjen keskellä


Joulun aika tuo kaivatun hengähdystauon työstä, koulusta, opiskelusta, päiväkotielämästä ja harrastuksista. Kun illat eivät täyty sählytreeneistä, tanssikoulusta ja partiosta, saa luvan kanssa käpertyä sohvannurkkaan.

Harrastuksia on hyvä olla jokaisella, olivat ne sitten ohjattuja tai itsekseen kotona harrastettavia.


‒ Milloin olet onnellinen, kysyin 4-vuotiaalta tyttäreltäni vuosia sitten ollessani hoitovapaalla kotona hänen ja hänen 1-vuotiaan pikkuveljensä kanssa.
‒ Silloin, kun minä saan mennä yksin kerhoon vähän rauhoittumaan, hän vastasi.


Selasin kansalaisopiston esitettä innoissani ja kyselin 4‒5-vuotiaalta tyttäreltäni, että mikä kuulostaisi hänen mielestään kivimmalta: muskari, sirkuskoulu, kuviskerho vai satujumppa.
‒ Satujumppa, hän vastasi kohteliaasti, mutta jatkoi vielä.
‒ Mutta minä kyllä haluaisin mieluiten ihan vapaa-aikaa täällä kodissa.


Ihanaa vapaa-aikaa jouluna kaikille! Aaton postauksen jälkeen blogi siirtyy joululomalle. Tavataan joskus tammikuussa!


Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

21. luukku: Varoitus, vanhemmuus tekee höperöksi!



Tämä on lempeä ja humoristinen postaus siitä, mitä voi esimerkiksi tapahtua, kun olet tullut vanhemmaksi. Annan muutaman esimerkin tapauksista, joita et aiemmin uskonut tapahtuvan sinun elämässäsi ikinä.

  • Kävelet kadulla ja hihkaiset täynnä intoa täysillä "kaivuri!", "traktori!" ta esimerkiksi "tukkirekka!" ennen kuin tajuat, että ei, kaksivuotias poikasi ei ole mukana.
  • Pukeudut kotioloissa kruunuun, pitkiin hansikkaisiin ja viimeksi 90-luvulla käyttämääsi satiinimekkoon, koska leikkiin on pakko saada myös paha äitipuoli.
  • Annat iltapusun myös pikkuautoille, nalleille ja punaiselle Lego-palikalle.
  • Tiedät kaiken vesipilariarvoista.
  • Tiedät, mitä AIO ja taskuvaippa tarkoittavat ja mitä eroa on yö- ja päivävaipoilla.
  • Selaat yön pikkutunteina verkkokaupojen lastenvaatevalikoimaa.
  • Ajat autoa ja laulat täysillä koko matkan Fröbelin palikoiden, Riitan ja nallejen tai Ipanapan tahdissa. Osaat kaikki sanat. Huomaat vasta perillä, että koska lapsi ei ollutkaan kyydissä, olisit kerrankin voinut kuunnella vaikka Aamulypsyä.
  • Innostut suunnattomasti juuri julkaistusta lastenkirjallisuudesta tai pian elokuviin tulevasta uusimmasta koko perheen elokuvasta. Et malta odottaa!
  • Suunnittelet kaikkia aikuisten reissuja ja tekemisiä. Mietit esimerkiksi, että olisipa hauska lähteä pitkästä aikaa baariin, mutta toteat, että njääh. Paljon kivempaa on kaivautua sohvan nurkkaan, ottaa lapset kainaloon ja lukea peiton alla Tatua ja Patua. Olet tyytyväinen, kun meikit, jos niitä sattuu jostain ihmeen syystä olemaan naamassasi, on pesty jo kello 21.
  • Sinulla on äitinuttura.
  • Lähdet shoppailemaan itsellesi vaatteita, mutta palaat lastenvaatteiden kanssa.
  • Huudahtelet päivän aikana kaikkea ihan käsittämätöntä, kuten "ei saa piirtää koiran turkkiin", "pikkusisko ei voi leikkiä parvekkeella jääkarhua sisävaatteissa, päästä heti sisko sisään", "kyllä, se on syötäväksi kelpaavaa, en ikimaailmassa syöttäisi sinulle mitään myrkytettyä", "ei, kylppärin lattiasta ei voi tehdä uimahallia niin, että lasket vettä lattialle vyötäröön asti" ja että "ei sinun tarvitsekaan saada nilkkoja niskan taakse".

Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.

tiistai 20. joulukuuta 2016

20. luukku: Isä kasvattaa lasta omalla tavallaan


‒ Milloin susta on tullut noin iso poika, että menet jo syksyllä kouluun? Enkö ole sanonut, että et saa kasvaa vaan sun pitää olla aina äidin pikkuinen?

‒ Kun sä et ole ollut kotona, niin isi on kasvattanut mua salaa!



Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.


maanantai 19. joulukuuta 2016

19. luukku: Miehet tarvitsisivat vastineen gynekologilla käymiseen



On muistettava vaihtaa puhtaat pikkarit. On ehdittävä käydä pesulla. On muistettava ottaa pitkä paita, että ei joudu kävelemään elämän pisimpiä askeleita persus paljaana. On päätettävä, jättääkö sukat vai ei. Täytyykö sheivata? Mitä jos mukana on harjoittelija? Entä jos lääkärinä onkin perhetuttu mies? Täytyy pakoilla tuttuja odotushuoneessa, oli syynä sitten perheenlisäys, abortti, hiivatulehdus tai vaikka klamydia. Mikä tahansa näistä, ei sen väliä, niin puolituttu viestittää jo bestikselleen, että "Et ikinä usko, kuka tuli just gynen huoneesta! On niin salee paksuna, taas!".

Hyvät naiset, on kunnia-asia olla nainen, mutta kuka nauttii gynekologilla käymisestä? Jos haluat itkeä ja nauraa, hävetä ja tulla ymmärretyksi, lue tästä postaus Gynekologisen tutkimuksen suurimmat haasteet. Allekirjoitatko kaikki nämä?

Tuo aiempi postaukseni kirjoitti hyviä nauruja ja hyvää keskustelua. Tämän päivän blogijoulukalenterini oivallus kuuluu: tasa-arvon nimissä myös miehet tarvitsisivat vähintään kerran vuodessa tutkimuksen, jossa kaunis sairaanhoitajaopiskelija pitää heidän kulkusistaan kiinni.

Kannatatko?


Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. luukku: Kaksivuotias on meitä viisaampi



Aamu. Kiukkuisia perheenjäseniä. Autonavainten etsimistä, vasta aamulla muistettuja läksyjä, pettymystä aamupalatarjonnasta, superärsyttäviä isosiskoja ja pikkuveljiä. Kiire töihin, kouluun ja päiväkotiin. Kello käy, hop hop.

Päiväkodin pihalta säkällä viimeinen vapaa ruutu. Turvavyöt irti. Uhmakiukku siitä, millä tavoin tullaan autosta ulos. Minuutit kuluvat.

Kaksivuotias rauhoittuu. Hänellä ei ole mihinkään kiire. Hän katselee parkkipaikan reunalla uteliaana ympärilleen ja huomaa jotain aivan ihanaa. Hän tarkastelee läheisen puun oksia pää vinossa ja huokaa syvään säteilevä hymy kasvoillaan.

‒ Haluaisin kiivetä puuhun ja katsoa oravana aurinkoa sieltä puusta.

Niin, niin minäkin rakkaani. Niin minäkin.


Yli pyykkivuorten -blogissa aukeaa joulukuussa joka aamu uusi "luukku". Joulukuun aamupostausten ideana on jakaa lasten ja aikuisten oivalluksia elämästä. Oletko huomannut samoja asioita? Postausten kuvat blogin omia tai pixabay.com.