Kaksplus.fi

MENU

tiistai 18. lokakuuta 2016

Saako vanhempi päättää koululaisen hius- ja vaatetyylin?

"Meidän perheessä ei pojalla saa olla pitkiä hiuksia", sanoi joku. "Kouluun laitetaan aina siistit kouluvaatteet", sanoi toinen. "Syyskuusta alkaen meidän koululaisilla on ulkohousut, pipot ja kaulahuivit", sanoi kolmas.

Kerran eläessäni elämää ennen lapsia kyttäsin Prisman hyllyjen välistä tuntematonta perhettä. Äidillä oli mustat nilkkurit, pillifarkut ja musta villakangastakki. Isällä oli mustat kävelykengät, siistit farkut ja musta takki. Lapsella oli liian isot kumpparit, rikkinäinen ja likainen takki, jonka alta näkyi nuhjuinen röyhelömekko, ja päässä jääkiekkoseuran tupsullinen pipo. Kuljin heidän perässään kuin vakooja luikahdellen hyllyjen väliin piiloon kyttäämään heitä. Olin järkyttynyt näkemästäni: miksi tyylikäs äiti puki lapsensa noin kauhean rumasti? Miksi hän välitti vain omasta pukeutumisestaan?

Tämä tapahtui aikana, jolloin luulin, että äidit ja isät päättävät, mitä lapset pukevat ylleen. Voi veljet, eivät he päätä. Vanhemmmat kyllä täyttävät ainakin pienimpien lasten vaatekaapit omasta mielestään siisteillä ja hyvillä vaatteilla, mutta asiahan on niin, että lapset tietävät mielipiteensä vaatetuksestaan jo ennen kuin oppivat puhumaan.

Lapsen päätös: balleriinat ja villasukat joulukuussa


Kärjistäen: 2‒5-vuotiaalle pojalle kelpaa vaatteiksi vain Salama McQueen -kuosilliset vaatteet ja samanikäiselle tytölle vain prinsessahörhelöt ja pipon päällekin aseteltu kruunu. Alle kouluikäinen saattaa suostua käyttämään vain kumppareita, Kuomia tai balleriinoja. Vähän isommaksi kasvettua käy vain lenkkarit ja Crocsit.

Mielestäni aikuinen päättää alle kouluikäisen vaatteet useimmiten, ainakin ulos, juhliin ja kylään lähtiessä. Saako aikuinen päättää, mitä vaatteita kouluikäinen pukee ja millaiset hiukset hänellä on?

Takki auki ja nilkat paljaana


Elämme nyt lokakuusta huhtikuuhun kestävää ajanjaksoa, jolloin äidillä on aina kylmä ja lapsilla aina hiki. Menossa on seitsemän kuukauden pukeutumisvääntö. Jos äiti saa päättää, on koko perheellä ulos lähtiessä ulkohousut, fleecetakit, kuoritakit, kaulahuivit, pipot ja hanskat. Ainakaan meillä äiti ei kuitenkaan saa päättää.

Paljon urheileva 10-vuotias ei palele ulkoillessaan, mutta minä palelen. Hän kulkee takin kaulus auki ja pelkillä verkkareilla, kun minulla on jo iglutason varustus. Minulla on kylmä aina, kun on alle 20 astetta plussaa, mutta lapsilla vain silloin, kun he huomaavat, että pyyhe onkin pesussa ja he parkuvat läpimärkinä kylppärin ovella vanhempaa tuomaan pyyhkeen. Muissa tilanteissa ei ole ikinä kylmä.

Ymmärrän, että lapset ovat ulkoillessaan liikkeessä koko ajan, mutta huomaan joskus myös sinisiä huulia ja kylmiä käsiä sekä ilmeitä, joista voi tulkita, että äiti olikin oikeassa. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi kylmä on parempi kuin lämmin. Ymmärrän, että hiki ei ole kiva, mutta en ymmärrä, miksi asua ei voisi tilanteen mukaan vaihtaa. Juosta äkkiä sisälle, ottaa hanskat ja hattu ja juosta takaisin ulos. Viisi sekuntia meni.
Saako lapsella olla pakkasella paljaat nilkat? Onko pakko olla kaulahuivi, jos lapsi väittää, että ei sitä tarvitse?
Maalaisjärkeä ja auktoriteettia löytyy kyllä täältäkin päästä lasten kasvattamiseen ja pukemiseen ihan oikea määrä, mutta silti kysyn teiltä, että kuinka pitkälle aikuinen voi määrätä, ja koska voi luottaa lapsen omaan harkintakykyyn? Kyseessä siis esimerkiksi 914-vuotias lapsi. 

 

 

Likaiset lenkkarit osa minuutta


Kuinka pitkälle me vanhemmat saamme määrätä yli 10-vuotiaiden ulkonäöstä? Minä haluaisin, että vaikka ravintolaan syömään lähtiessä olisi päällä siistimmät tummat takit ja siistit tennarit tai kävelykengät, mutta poika haluaa laittaa lenkkarit.

Totta kai eri tilaisuuksia kunnioitetaan tietyin aikuisen määräämin juhla-asuin, mutta kun puhutaan suhteellisen tavallisesta ravintolassa käymisestä, niin saavatko lapset silloin päättää itse asunsa? Onko vain suljettava silmänsä lapsen likaisille, rakkaille verkkareille ja unohdettava farkkutoive? Mitä te ajattelette? Vanhempana voin käskeä ja vaatia, mutta kuinka kunnioittaa lasta ja hänen makuaan ja opettaa samalla tapoja? Mikä minä olen ymmärtämään nuorisokulttuuria, jossa raitaverkkarit ovat se juttu eivätkä minun tuputtamat mustat farkut? Kumpi on tärkeämpää: minun ja muiden aikuisten silmissä siisti lapsi vai lapsen oma hyvä fiilis?

 

Tukka hyvin


Mielestäni poikani hiukset voisivat olla hieman lyhyemmät, mutta hän haluaa pitää mahdollisimman pitkät hiukset. Onko minulla oikeutta sanoa, että hiukset ovat vääränlaiset, kun hän itse on hyvin tyytyväinen?

Minä halusin kasvattaa viisivuotiaalta etuhiukset kokonaan pois, mutta kuten tässä kirjoitin, hän leikkasi itse lyhyet etuhiukset olkapäille ylettyneiden hiusten tultua kasvojen eteen. Sama se, millaiset hiukset minä hänelle halusin. Hän halusi toisenlaiset. Onko hänellä oikeus päättää itse jatkossa hiustensa malli?

Hippinuori 


Tiedän, että on tärkeää antaa lapsen toteuttaa itseään. Viisaat vanhempani vain huokasivat ja kenties häpesivät, mutta antoivat minun kulkea 90-luvun lopussa vihreissä hiuksissa ja 60-luvun kirpparirytkyissä. Lukioikäisenä muiden tyylistä vahvasti poikkeava ulkonäkö oli minulle koko kehittyvän minuuteni ja itsetuntoni perusta. Jos pukeutumistyylini olisi kielletty tai sitä olisi arvosteltu, olisin ahdistunut. Kymmenenvuotias on kuitenkin paljon nuorempi kuin 17-vuotias, mutta onko kyseessä jo sama asia?

Miten te ratkaisette likaisten lenkkareiden arvoituksen? Entä annatteko lasten itse päättää hiustyylinsä?

11 kommenttia :

  1. Mulla ei oo lapsia, mutta en oikein keksi yhtään järkevää syytä puuttua pukeutumiseen tai tukkaan niin kauan kuin niistä ei ole mitään haittaa. Ja haittaako oikeasti, jos esiteini tai teini joutuu liian vähissä vaatteissaan hetken palelemaan? Ehkä seuraavalla kerralla osaa laittaa itse lämpimämmät vaatteet.

    Ei mullakaan osu vaatteiden valinta aina nappiin. Melko monta kertaa olen arvioinut kelin väärin ja palellut tai hikoillut ihan vain vaatteiden takia.

    Muistan vieläkin, kun ala-asteella olisin halunnut kasvattaa pitkän tukan. En saanut ja tukka vaan leikattiin kyselemättä ja syy oli vain, että lyhyt on helpompi. Asiasta ei voinut edes keskustella. Mä vihasin sitä tukkaa ja yritin liikkua joka paikassa pipo päässä. Nykyään pipo ei herätä mitään ajatuksia ja taitaa olla muotiakin. 80-luvulla sitä ei pidetty ihan terveenä :D

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia pointteja ja hyviä kysymyksiä! Meillä lapset ovat vasta 3,5 ja 2, joten kovin ajankohtainen ulkonäköasia ei ole - heillä kun ei edes vielä ole mitään lempparivaatteita, vaan kaikki käy. Ikinä ei pitäisi vannoa mitään, mutta olen näin etukäteen miettinyt, että paljaat nilkat, avara kaula-aukko sekä tuulesta ja hupusta riippuen pipottomuus pakkasasteilla ovat sellaisia, joille sanoisin ei. Muuten kuitenkin odotan vetäväni suhteellisen rentoa linjaa vaatteissa - juhliin varmaan vaadin ehjät ja siistit vaatteet, mutta valita voi silloinkin vapaasti farkuista pitkiin mekkoihin. Tukkakin saa olla millainen haluavat sitten kun joskus heillä on mielipide asiasta - siihen asti äiti leikkaa ja omankin mielipiteen ilmaantuessa funtsitaan ehkä hetki ennen muutosten toteuttamista. ;)

    Peukutus muuten sun vanhemmille! Mun mielestä on tosi hienoa, että lapsella, nuorella tai aikuisella on kanttia pukeutua omien aatteidensa tai mieltymystensä mukaan. Jos meillä joskus asuu hippi tai punkkari, niin sitten asuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän sanoa niille ei, mutta murkkuikäinen on paha vastus ;) Enkä pääse koulun välitunteja vahtimaan. Itsehän me opetellaan pukemaan. Kai se on vaan opittava.

      Poista
    2. Meiän nyt 1v8kk lapsi on jo jonkin aikaa ilmaissut selvästi, mitkä vaatteet kelpaa päälle. Pyykkikorista kaivetaan aamulla ne raidalliset legginsit, ihan sama mitkä kivat, siistit housut äiti valitsi edellisenä iltana. Tähän totutellaan, kunnon väännöt lienee vasta tulossa.

      Poista
  3. Minä uskon neuvottelun ja sopivien vaihtoehtojen voimaan 2,5 ja 5 -vuotiaiden kanssa. Juhliin siistiä, mutta itse valittua, muuten sään mukaan. Osaavat jo aika hyvin sanoa, jos on kuuma tai kylmä, ja suostuvat sitten myös muuttamaan vaatetusta.
    Tukan kanssa mennään myös sen mukaan, mitä isompi haluaa, pieni ei vielä sano siihen mitään. Mutta rastat saa vasta yläkoulussa ja värin 15-vuotiaana. Tai ehkä sit yläkoulussa, jos löytyy turvallisia värejä ja se on joku tärkeä juttu. Pituudella ei väliä tytöllä tahi pojalla.
    Äiti määrää siis kehykset, mutta niiden sisällä saa toteuttaa itseään.

    Siistiä vaatetta vaatisin juhliin ja parempaan ravintolaan murrosikäiseltäkin, koska se on kohteliasta, mutta oma tyyli on tärkeä myös lapselle. Vaikka se olisi erilainen kuin mitä äiti haluaa. Mutta eiköhän tämäkin mene ihan muulla tavalla kuin suunnittelen, kuten moni muukin asia vanhemmuudessa ��

    VastaaPoista
  4. Joka aamu saa tarkistaa, että onhan sormikkaat kädessä ja pitkät kalsarit niiden raitaverkkareiden alla. Riittää kun asiasta sanoo ja auttaa etsimään kyseiset vaatekappaleet pojille. Miten ne voivatkin olla aina kadoksissa?! Lapset tietävät jo aika hyvin itsekin, että tiettyihin tilanteisiin puetaan muuta kuin ne verkkarit ja lenkkarit, eikä asiasta tarvitse juuri vääntää. Arkivaatteensa lapset päättävät itse. Nuorimmallakin (3v) on jo ollut pitkään omat lempparit (pinkkiä, leggareita, kuvia). Helpompi antaa hänen itse valita arkivaatteet kuin alkaa vääntää niistä. Tärkeämpää, että hän pukee itse kuin, että pukisin hänelle väkisin itseäni miellyttävät vaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan meneekö hanskat käteen välitunnilla ja pitkät kalsarit sisäliikuntatunnin jälkeen? Ei välttämättä! :D :D Pojilla on kyllä kumma tapa kadottaa kaikki ;)

      Poista
  5. Mulla on semmonen sana sanottavana lasten pukeutumiseen, että minkä tähden alle kolme vuotiaat (varsikin ovat pistäneet silmääni) ovat 0-asteen kelillä nilkkapituisissa kesäpitsi leggareissa, mutta talvitakkipäällä? Tai miks äidillä ja kouluikäisellä pojalla on paksu pipo päässä, mutta kantorepussa olevalla tytöllä pää paljaana plus 3 ja tuulisella säällä? Niiden lettienkö takia? Ja blogeissa näkyy pojillakin olevan ulkona vaan leggarit ja talvitakki? Itse puen sään mukaan oman lapseni ja suojaan hyvin arat paikat sään vaatimalla tavalla. Itse sain kokea vanhan vitsauksen nuorena jos juoksee vähissä housuissa, kärsii myöhemmin pissatulehduksista. Teininä matalat farkut ja matalatakki ja pari kympin jälkeen saanu olla antibiootilla useesti ihan vain ulkonäön takia. Nykyään varjelen itseäni eri tavoin ja myöskin tietysti omaa lastani. Mutta rauvostuttaa katsoa niitä lapsia joiden vanhemmat ovat pukeneet liian vähäisesti keliin katsoen ja siihen miten lapsi liikkuu, käveleekö itse vai tarviiko kyytiin kerroksen lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään ymmärrä! Moni bloggaaja käy nopeasti ottamassa asukuvia lapsistaan ulkona. Se on ihan jees, jos lapsi itse siitä tykkää ja ollaan ihan tosi vähän aikaa. Meillä lapset inhoavat tuollaisia kuvauksia, joten en niitä tee.

      Ei todella le terveydellä leikkimistä! Ja 3-vuotiaiden ei tartte näyttää teineiltä! Lämpimästi päälle!

      Poista