Kaksplus.fi

MENU

maanantai 10. lokakuuta 2016

Lue lapselle, niin elämä ei ole hassumpaa!



‒ Guru pingala mandala om om om, sanon Aavalle kulkiessani hänen ohitseen. Aava vastaa ponnekkaasti samoin sanoin ja päälle tömäytämme nyrkkiin puristetut kätemme vastakkain.

Kun A. lähtee juoksulenkille, toteamme Aavan kanssa, että A. on selvästikin pullistelija. Kun muut ihmettelevät, kikatamme salaperäisesti suumme eteen laittamamme käden takaa. Guru pingala mandala om om om!

Mielestäni vanhemmuuden parhaita hetkiä ovat lastenkirjallisuuden lukeminen, onnistunut leipomishetki (voin kertoa, välillä taikinaa on hiuksissa, seinissä ja lampuissa, joten onnistunut hetki on sitten hyvä) ja lastentapahtumiin osallistuminen. On mahtavaa saada kasvatettua lapsi siihen ikään, että tämä ei käännä kirjan sivuja liian nopeasti tai esimerkiksi rytistä ja syö sivuja vaan käpertyy syliin tai kainaloon kuuntelemaan.

Olen lukenut Matildalle ja Henrikille aikoinaan vaikka mitä: Konstat, Ellat, Pepit, Eemelit ja muut. Ehkä vähän järkytyin, kun tajusin, että sama urakka on kohta edessä Aavan kanssa. Hetki meni, että en lukenut kenellekään mitään kuvakirjoja pitempiä kirjoja, mutta nyt taas hauska ajatus lukea kaikki Lindgrenit, Janssonit ja Parvelat läpi.

Luemme nyt Aavan kanssa Risto Räppääjiä, joista uusimpaan, Pullistelijaan, liittyy olennaisena tuo yllä mainittu hokema. Räppääjät ovat mielestä tämän ajan parasta lastenkirjallisuutta: Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan oivaltava, hauska, lapsentasoinen mutta ei lasta eikä aikuista aliarvoiva ja kielellisesti lahjakas teksti täydentyvät Christel Rönnsin vitsikkäillä kuvilla loistavasti. Ei aikuinen jaksa lukea sataa sivua tekstiä, josta ei itse nauti!





Aava on ihan Räppääjien lumoissa. Kun kukaan ei ehdi lukea, kuuntelee hän niitä äänikirjoina. Kun tarkemmin katson etuhiukset ja sivukaljun itse leikannutta tytärtäni, näen hänessä selvästi Nelli Nuudelipään. Matilda ja Henrik käyvät läpi ehkä kolmatta Harry Potter -kauttaan. Joinain päivinä he lukevat kirjoja läpi, joinain päivinä kuuntelevat niitä äänikirjoina. Kun kausi on päällä, kestää se muutamia viikkoja kaiken vapaa-ajan. Kirottua lasta odotellessa!

Pienenä vinkkinä vain: viisivuotias kuuntelee jo hyvinkin pitkiä tarinoita, joten ei kannata unohtaa kirjoja. Lyhyen kappaleen ehtii kyllä lukea iltasaduksi. Usein vaan käy niin, että ei itse malta lopettaa lukemista ja nukkumaanmeno venyy siksi!

Laitteiden ja nettiriippuvuuden aikakautena kannattaa muistutella itselleen, että lukeminen on oikeasti kivaa, kunhan laittaa puhelimen äänettömälle lukemisen ajaksi ja mieluiten toiseen huoneeseen. Guru pingala mandala om om om: pystyt kyllä lukemaan, ehdit kyllä lukemaan edes hetken!

4 kommenttia :

  1. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä, ja todellakin rakastan lapsille lukemista. Olen miettinyt, pitäisikö perustaa joku lukukerho niille lapsille, joille ei lueta, koska on järkyttävä ajatus, etteivät kaikki lapset saisi kokea sitä tarinaan sukeltamisen ihanuutta.

    Oletteko tutustuneet jo ihastuttavaan Prinsessa Pikkiriikkiin, kirjoittanut Hannele Lampela, kuvittanut Ninka Reittu? Lämmin suositus tyttölasten äideille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sellainen kerho tarvittaisiin! Eipä olla tutustuttu, kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Meillä on kanssa ollut hyvän tovin jo iltasatu iltarutiineissa ja ollaan luettu ihan sellaisia jatkuvia kirjoja ilman kuvia. Hyvin 3v jaksaa kuunnella, jos lukee sellaisia juttuja, jotka häntä kiinnostaa :) Peppi Pitkätossu onkin just nyt pop meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylläpä hän jaksaa hyvin noin pieneksi! Vau!

      Poista