Kaksplus.fi

MENU

tiistai 20. syyskuuta 2016

Silmien laserleikkaus

Muistan elävästi, miten en yhtäkkiä kuudennella luokalla nähnyt, mitä opettaja oli kirjoittanut taululle. Opettaja käski minun käydä tarkistuttamassa näköni. 

Seuraava muistikuva on optikkoliikkeestä, jossa seison kymmenien silmälasien edessä vanhempieni kanssa valitsemassa minulle laseja. Muistan hämmennyksen ja nolouden. En uskonut, että oikeasti tarvitsisin niitä. Olin kauhuissani huomiosta, jonka herättäisin koulussa lasit saadessani. Alussa unohdin silmälasit usein kotiin lähtiessäni aamulla kouluun. Lasit olivat likaiset ja aina vinossa. Joskus hajotin ne tapellessani siskoni kanssa. 

Lukioikäisenä opettelin käyttämään piilolinssejä vaihtelevalla menestyksellä. Muistan selkeästi vanhojentanssiesityksen, jossa minulla oli vain yksi piilari. Toinen oli pudonnut ja kadonnut ja toinen oli väärinpäin ja hankasi silmää kuin hiekka pikkareissa. Ei kiva!

12-, 13-, 16- ja 19-vuotiaana. (En ole ihan varma, mutta saatoin vaihtaa sukupuolta murrosiässä, hih.)

Talvisin ystävien suurinta hupia oli tuoda Hanna sisälle ja katsoa, miten lasit huurustuivat. Pakkasella lasit jäätyivät naamaan kiinni. Kesällä piti valita lasit tai aurinkolasit ja kärsiä joko ulkona auringosta tai sisällä vaikka kaupassa kulkea aurinkolasit päässä. Toki laseja pystyi vaihtamaan koko ajan, mutta aina se ei onnistunut. Aurinkolaseja ei tietenkään voinut ostaa mistään halvalla, paitsi piilareiden kanssa käytettäviä.

Uimahallissa oli jo tarpeeksi draumaattista käydä siksi, että oli kasvanut tissit. Siihen kun vielä lisäsi sen, että ei saunassa nähnyt, että istui tutun vieressä ja tuttu ihmetteli, miksi en tervehdi tai vaihtoehtoisesti joku tuntematon ihmetteli, miksi kyttään silmät sirillään hänen alastonta vartaloaan yrittäessäni tunnistaa, onko hän tuttu, oli uimahallinautinto ihan bueno. Puhumattakaan aikuisena uimisesta uimataidottomien lasten kanssa, kun lasten iloiset vesiroiskutukset saivat piilarit tippumaan tai lasit kastumaan ja toivat mukanaan lasten hukkumisen uhkan. 

Kyllä minä pidin laseista ja useimmiten ulkonäöstäni niissä, mutta kyllä ne olivat hankalat!


Tänä syksynä tuli kaksi vuotta elämäni parhaasta ostoksesta. Ostin itselleni näkökyvyn! Laserleikkaus oli epämiellyttävä, mutta hyvin nopea, vain muutaman minuutin mittainen. Heti, kun nousin sängyltä istumaan, näin jo selkeästi. Toipumiseen meni vain muutama tunti. Jos saisin valita synnyttämisen, viisaudenhampaiden poiston, gastroskopian, papakokeen tai laserleikkauksen välillä, ottaisin jälkimmäisen ehdottomasti. Leikkaus ei satu, mutta tuntuu oudolta ja ehkä vähän pelottavaltakin. Otin etukäteen paljon selvää riskeistä enkä osannut pelätä niitä.

On ihan älyttömän hienoa heti aamulla nähdä selkeästi kaikki ympärillä. Saunassa istuminen ei ole enää kuin karhun pimeässä luolassa oloa vaan oikeasti nautinto. Näkee jopa saunan lämpötilan mittarista! 

Kuva Valokuvauspalvelu Markku Rintala.

Muistan joka päivä iloita näkökyvystäni. Katselen kaukana siintäviä puiden latvoja, liikennemerkkien tekstejä ja kaikkia niitä yksityiskohtia, jotka oikein hyppäävät silmilleni. Näen värejä, luontoa ja jo kaukaa ihmisten kasvoja. Enää eivät likaiset, huurustuneet, naarmuiset, liian heikot tai näkökentältä kapeat silmälasit haittaa elämääni. Enää eivät lasit haittaa pyöräily- tai ratsastuskypärän tai hattujen käyttöä.

Menisin heti tänään uudestaan. Vaikka leikkaus oli kallis, sain sillä itselleni näkökyvyn koko loppuelämäkseni. Vuosia kohti jakamalla tämä ihmisen näkökyvyn hinta on hyvin halpa. Jos mietit leikkausta, varaa se heti sen sijaan, että ostaisit vielä nämä yhdet uudet lasit. Miksi et tekisi sitä heti, jos pystyt?

12 kommenttia :

  1. Pakko tähän on kommentoida, ehkä arvasitkin. Itsekin lähes aina mietin (en kuitenkaan möläyttele) nähdessäni likinäköisen ihmisen, että mikähän tuotakin ihmistä vielä pidättelee? Itsellä se -9 lähti kerralla vuonna 2001 ja kiitollisena olen nykytekniikkaa kohtaan ollut. Hienoa. Kaikki kirjoittamasi on totta ja sen voin lisäksi todeta, ettei silmälasien aikaansaama näkökyky vastaa lähellekään tätä todellisuutta. Siitä laserointipöydältä noustessani "heti valmiilla näöllä" ensimmäinen ajatukseni oli, että siis näinkö hyvin ihminen voi nähdä? En todellakaan enää muistanut, kun olin 9-vuotias lasit saadessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki leikkaus on kallis, sehän on selvä juttu. Tosiaankin se ero on huikea!

      Poista
    2. No joo tuota en edes ajatellut, kun oikeasti vuonna 2001 olin itsekin köyhä opiskelija, mutta otin opintolainaa tätä leikkausta varten. Voin paljastaa, että oikeasti olin köyhä, mieskin oli vasta päässyt palkkatyöhön lama-Suomesta noustiin.Lapsuudenkodillakaan ei ole ollut mahdollisuuksia rahoittaa elämääni ja ihan itse olen siivonnut, puhelinmyynyt jne. opintojen ohellaja. Onneksi olen aikuisena työllistynyt opintoja vastaavaan työhön. Pointti kuitenkin se, että oli kyllä lainarahan arvoinen, mielellään makselin sitten takaisin.

      Poista
  2. Mä oon varsinkin tänä syksynä miettinyt tätä paljon. Se on kallis, täytyy kerätä rahaa mutta olisihan se sen väärti..! Vaikkakin mulla pelottaisi kun muutenkin inhoan kaikkia silmien lähelle tulevia juttuja, edes piilareita en ole koskaan osannut käyttää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin siitä silti selvisi! Silmä pysyy kyllä auki, sitä ei itse saa kiinni.

      Poista
  3. Minäkin olen ajatellut joskus käyväni mutta vielä en ole uskaltanut. Tämä kirjoitus antoi kyllä taas ajattelemisen aihetta ja kuinka mahtavalta kuulostaa olla ilman laseja. Ehkä rohkaisut saavat itsenikin menemään leikkaukseen.
    T. Maikki

    VastaaPoista
  4. Vanhat koulukuvat on kyllä aarteita! :D mullakin on lasit jotka tällä hetkellä on auton hanskalokerossa... pitäis kyllä panostaa uusiin. Mulla on vielä sen verta vähän vahvuuksia että lähinnä käytän laseja jos päätä särkee tai ajan pidempää matkaa autolla. :)

    VastaaPoista
  5. Eikö olevinaan pitänyt laput silmillä olla ja tippoja laitella? Eikä koskenut yhtään seuraavina päivinä? Istuiltaan entä pitikö Nukkua? Kaverilla oli nää kaikki. Siksi ihmettelen, että miten helpoksi kuvailet. Kaverin kokemuksen myötä pelkään enemmän. Vaikka nään iha ok ilman laseja, mutta karsastus vaivaa. Lasit on kyl ikävät..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tippoja piti toki laittaa, mutta en kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Kipuja ei ollut ja ihan normaalisti nukuin. Yksilöllisiä eroja kenties?

      Poista
    2. Tippoja käytin ehkä kuukauden, sen jälkeen en ole tarvinnut.

      Poista