Kaksplus.fi

MENU

torstai 22. syyskuuta 2016

Onnea 16-vuotias kääpiövillakoiramme!

Syksy 2000 oli perheessämme suurten muutosten aikaa. Minä muutin kotoa toiselle puolella Suomea opiskelemaan ja otin cavalier kingcharlesinspaniel Nellin. Vanhempani ja yhä kotona asuva pikkusiskoni yllättivät vastaavilla uutisilla: myös he ottivat koiran, kääpiövillakoira Roosan. 

Muistan elävästi sen, kun tulin Nellin kanssa ensimmäistä kertaa vanhempieni luo Roosan saavuttua. Ei ollut enää kahta koiraa, oli yksi koirapallo, joka juoksi, pyöri, pomppi ja hyppi tuulispäänä huoneesta toiseen yhtenä mustien, ruskeiden ja valkeiden karvojen ja villojen pallona. 

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, koiran elinikä, blogi
Vuodet ovat vierineet. Siskoni muutti pois kotoa, ja Roosa jäi vanhempieni luo. Minä ja siskoni saimme kumpikin kolme lasta. Kaikki lomat Roosa ja Nelli viettivät yhdessä. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun saavuimme mummolaan tai kesämökille! Joskus tietenkin tuli vähän kinaa siankorvista ja leluista, mutta vauhtia ja yhteisiä leikkejä riitti aina tavatessa. 

Vuonna 2011 tein kaikkia tukevan, mutta kipeän päätöksen Nellin selkäsairauden, pikkulasten tuoman kiireen ja vilkkaan touhun sekä mieheni pitkien työmatkojen vuoksi. Nelli muutti vanhempieni luo Roosan seuraksi. Nellille se sopi hyvin. Vanhempieni koti oli ollut sille aina se toinen koti, ja nyt se sai kodin, jossa ei jatkuvasti vilissyt pieniä ja innokkaita riehujia.

Syksyllä 2000 Roosa ja Nelli juoksivat tuulispäänä huoneesta toiseen. Syksyllä 2016 ne nauttivat eläkepäivistä samalla pedillä toistensa päätä pesten. Kyllä, ne kumpikin ovat yhä täällä ilonamme. Meidän rakkaat vanhat rouvat! 

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel
Kesä 2009.

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel
Joulu 2015.

Syyskuun alussa 16 vuotta täyttänyttä Roosaa ei ikä paina! Se hyppää yhä sohvalle ja sängylle, juoksee lelujen perässä ja on aina valmis lenkille. Jos kukaan ei ehdi leikkiä, ottaa Roosa maasta kävyn, heittää sen ilmaan ja säntää perään. Tätä leikkiä se voisi jatkaa loputtomiin. Kun se lepää, se makaa mahallaan ja ristii pitkät ja hoikat etujalkansa. Pää ryhdikkäästi korkealla se tarkkailee perhettään kuin kuningatar alamaisiaan: lempeästi ja ylväästi.

Jos joku istuu sohvalle, saa hän heti kylkeensä kiinni lämpimän koiran. Vaikka olisi kuinka ahdas tuoli, änkeää Roosa itsensä samaan tuoliin. Yöt se nukkuu äitini polvitaipeessa, kuono sirosti jalkaa vasten. Illan tullen Roosa menee makuuhuoneen ovelle ja tuijottaa sieltä merkitsevästi, että olisi jo aika, alkakaahan tulla. 

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel
Kesä 2009.

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel
Kesä 2016.


Savonlinnasta ostettu Roosa on pelkkä Roosa, sillä ei ole mitään hienoja nimiä, titteleitä ja kampauksia. Trimmattu on sellaisella mentaliteetillä, että koira voi hyvin. Kotikoira, sohvakoira, mökillä metsäteitä pinkova ja kantarellien etsimisessä mukana oleva seurakoira. Joskus se oli musta, nyt se on harmaa. Rakas ja täydellinen.

Vuosien varrella Roosalla on ollut pieniä terveyshuolia, mutta kelläpä sitä ei eläkeiässä alkaisi jotain remppaa olla. Valeraskauksien ja liian tiheiden juoksujen vuoksi siltä poistettiin kohtu. Korvia se on raapinut koko ikänsä tuskaisesti vinkuen: korvien hiivatulehduskierre on saanut myös meidät ihmiset itkemään. Pieni reppana! 

kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel




kääpiövillakoira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, puudeli, koiran elinikä, blogi, cavalier kingcharlesinspaniel






Nivelrikko, sydämen vajaatoiminta, kuulon alenema, vehnä- ja kananmuna-allergia... Monenlaista pienellä koiralla, mutta elämäniloa ne eivät ole haitanneet. 

Kun vertaa Roosaa ja samanikäistä Nelliä, on Nelli selkeästi se kaksikon vanhus. Kirjoitin 16-vuotiaasta Nellistä tässä postauksessa. Jokainen päivä on kuitekin kummankin kanssa jo jatkoaika. Surutyö on jo tavallaan aloitettu, ja jokainen päivä kiitoksen aihe. 

Miten Roosa reagoi, kun sen paras ystävä on jonain päivänä poissa? Kestääkö se sen?


Miten me ihmiset pärjäämme sitten, kun Roosa ei enää olekaan kyljessä kiinni istahtaessamme sohvannurkaan? Miten sitä osaa enää nukkua, kun pieni nenä ei ole enää polvitaipeessa kiinni? Rakkautta on osata luopua, mutta mistä sitten tietää, koska on oikea aika?

Kiitos kaikesta rakas Roosa jo nyt!


Ystävästä luopumisen aika tuli nopeammin kuin kukaan meistä uskoi. Hyvää matkaa rakas Nelli 15.7.2000‒24.9.2016. 

2 kommenttia :