Kaksplus.fi

MENU

tiistai 9. elokuuta 2016

Rakas lapseni Murrosikä, meitä pelottaa

Tervetuloa perheeseemme Murrosikä! Saanen esitellä perheemme: Isä Keski-ikä, äiti Keski-ikä, veli Kouluikä ja sisko Uhmaikä. Käy peremmälle, käy taloksi! 

Otamme sinut perheeseemme ylpeänä, onnellisena, jännittyneenä, hiukan hätääntyneenä ja hyvin pelokkaana. On hienoa, että meilläkin asuu nyt omassa kodissa Murrosikä. Haluamme esitellä sinua koko suvulle ja ottaa valokuvia, joita voimme esitellä Facebookissa! 

Sosiaalinen media 

 

Me olemme sillä tavalla edistyneitä vanhempia, että olemme Facebookissa. Siellä me muiden keski-ikäisten ystäviemme ja isosetiesi ja -tätiesi kanssa kauhistelemme maailmanmenoa ja ylpeilemme jälkipolvi-, urheilu-, siivous- ja marjastussaavutuksillamme. Sinutkin voimme juhlallisesti päästää nyt Facebookiin. Siellä voit jakaa mielenkiintoisia artikkeleja ja uutisia esimerkiksi Helsingin sanomien taloussivuilta. Vaikka meille on 20 vuotta opetettu, että mitään tietoja ei laiteta itsestämme internettiin, niin olemme nyt rohkaistuneet laittamaan Facebookiin koiran kuonon sijaan profiilikuvaksi oman naamamme. 

Kun uskalluksemme on tällä tasolla, niin ymmärrät varmasti, että meitä pelottaa some. Siksi meitä pelottaa esimerkiksi Snapchatit ja Youtube-kanavat. Meille  omien kasvojen ja juttujen kuvaaminen koko maailman katseltavaksi on suurin piirtein yhtä kummallinen ajatus kuin että lähtisi yhtäkkiä käymään kuussa. Ymmärräthän, että on vähän sulateltava tätä tiukka yksityisyys vs. mikä ihmeen yksityisyys -vastakkainasettelua. Me olemme kyllä kuulleet myös julkisista ansioluetteloista ja työhausta julkisilla videoilla. Me opettelemme pikku hiljaa somea ja sitä, mitä sen kiemuroista sallimme sinulle.

Meidän nuoruudessamme kaikista julkisin esiintyminen omalla naamalla ja kuvalla oli osallistuminen luokkakuvaan. Se kuvahan meni luokkakavereiden vanhempienkin käsiin ja näytettiin myös mummoille! Ymmärrät varmasti sen jännityksen ja panostuksen, kun katsot luokkakuviamme. Etuhiuksissa permanentti ja villapaidassa olkatoppaukset. Viimeisen päälle!

murrosikä, yläkoulu, 13-vuotias, yläaste
Hetki, jonka tallennan sydämeeni ja Facebookiin muiden keski-ikäisten ihasteltavaksi. Oma tytär, niin kasvanut ja kaunis! Suostui pitämään kädestä äitiä (olimme tosin tuhansien kilometrien päässä Suomesta).

Vaatetus


Olemme oppineet, että vaatteilla on tietyt nimet ja käyttötarkoitukset. Sukat yltävät nilkkoihin, housut vyötärölle ja paidat housun kauluksen alle. Jos housujen polviin tulee reiät, housut paikataan. Meille on Elloksen ja Anttilan kuvastoissa opetettu sanoja, kuten naisten pukeutumispaita ja paituli. Sanavarastoomme kuuluu myös terveyssandaalit. Näillä lähtökohdilla me äiti Keski-iät täytämme Murrosiän vaatekaappia.

Tiedäthän, että tytär Murrosiällä on paljon päällä, koska äiti Keski-iällä on kylmä. Meitä pelottaa, että palelet! Sen verran olen elämää oppinut, että jos haluat, että kesällä näkyvät nilkat, vatsalihakset ja polvet, niin anna mennä vaan. Ainakin vatsalihaksista voin rivien välistä vinkata, että vilauta sivellisyyden rajoissa nyt, kun yhä omistat ne. Kolmen lapsen jälkeen siirryt sitten peittäviin tunikoihin. 

Talvella asia onkin sitten erikseen. Vedetäänkö raja siihen, että ei toppahousuja, mutta kyllä nilkat peitossa ja kyllä talvikengät? Pelottaa, että sairastut!

 

Seksi 


Seksihän se vasta meitä pelottaakin! Meidän nuoruudessamme vaati parin viikon suunnittelun, että saimme käsiimme alan lehden tai VHS-taltioinnin (kerron sinulle paremmalla ajalla, mikä on VHS) ja löysimme ilman aikuisia olevan tilan, jossa tutustuttiin tuotteeseen. Sinulla tällaiset asiat ovat olleet omassa huoneessasi käytössäsi kännykän kautta valitettavasti jo vuosia ja vuosia. Muistan, kun kerroin sinulle varovasti kukista ja mehiläisistä ja sinä mulkaisit minua ja sanoit, että sinun ikäisesi ovat kiinnostuneita ihan heidän ikäistensä jutuista. Kuulemma tiedät kyllä, mutta juuri nyt se ei ole mitenkään ajankohtaista.

Yritän muistaa, miten itse iässäsi haaveilin, että voisin tanssia discossa yhden kappaleen sen ihanan pojan kanssa. Haaveilin, että hän katsoisi minua välitunnilla. Joskus katsoikin suurin piirtein samaan suuntaan, ja leijalin vyötärölaukkuun sullottuine Tamagotchineni, vyötärölle kurottuine farkkuineni ja pitkähihaisine body-nimisine vaatekappaleineni koulun käytäville kolme viikkoa. 


Päihteet


Herranjestas, nyt pelottaa! Kultaisella kasarilla kouluun tuli joko alan ammattilainen tai alan läpikotaisin itseoppinut. Koko koulu istumaan salin lattialle ja valkokankaalle K18-matskua mustuneista keuhkoista, mädäntyneistä hampaista, kuihtuneista ja piikitetyistä vartaloista, kadulla makaavista sammuneista, kenties jopa kuolleista. Kaikki näytettiin, kerrottiin ja peloteltiin. Salista lähti lapsia, joilla oli hiukset pystyssä ja kasvoilla sama ilme kuin peuralla ajovaloissa, mutta se tepsi!

Aion pitää kotona sinulle samat valistukset, odotapas vain, koska pelottaa, että menetän sinut.

Katselen valokuvia menneiltä vuosilta kuin katsoisin elokuvaa ensimmäistä kertaa. Olitko noin pieni? Rutististko pienillä käsilläsi meitä ja veljeäsi ja annoit märkiä pusuja? Laitoitko nukkesi tosiaan nukkumaan huoneesi lattialle ja käperryit itse viereen? Joko menetimme lapsuutesi?

Kasvatus 

 

Sisaresi Uhmaikä on minulle jo hyvin tuttu. Kun hän raivoaa, nostan hänet syliini ja pidän tiukasti kiinni. Pystyn kantamaan neljä ruokakassia keittiöön niin, että hän roikkuu huutavana jaloissani kiinni. Osaan asettaa hänelle rajat, harhauttaa, naurattaa ja viihdyttää. 

En tiedä mitään sinun kasvatuksestasi! On mennyt hirveän hyvin ja hirvean kauan niin, että lapset menevät kasilta-ysiltä nukkumaan, viikonloppuaamuisin mennään leikkipuistoon ja karkkipäivänä saa muutaman namin. Eikö se enää riitä?

Et halua enää lähteä joka paikkaan kanssamme. Olet tunteja pois kotoa kaverin luona. Suuttuessasi et huuda (vielä, huudatko myöhemmin?) vaan muutut Muumilaakson Möröksi, joka mykkänä lipuu ohi ja jäädyttää koko tienoon. Vihaisena et roiku jaloissani vaan katsot vastaan kasvojeni tasalla. En todellakaan voi kantaa sinua huutavana tilanteesta pois. 

Minua pelottaa, että en osaa kasvattaa ja ohjata oikein. Mitkä ovat hyvät rajat kotiintuloaikaan, kännykän käyttöön, somen käyttöön, pukeutumiseen, terveelliseen ruokavalioon, sisarussuhteiden käytössääntöihin, käyttäytymiseen aikuisia kohtaan, siihen, että saisit asiat samalla tavalla kuin naapurin neiti Murrosikä...? Mistä minä tiedän!? Uhmaiän olen tuntenut jo reilusti yli kymmenen vuotta, mutta sinuun tutustun vasta nyt. Anna minulle vähän aikaa puhallella ja opetella.

Tarvitseeko sanoa mitään? <3

Rakkaus 

 

Minulle sinä olet aina VIP, rakkaimmista rakkain. Sinulle minä olen Vähän Imbesilli Persoona. Kiitos, että en vielä ole Vitun Idiootti Paska, mutta yritän ymmärtää, että sekin kuuluu asiaan. Sinun täytyy oppia päästämään minusta irti ja erityisesti minun sinusta, mutta vasta sitten, kun sinä itse niin haluat.

Toisinaan naurat yhä vitseilleni ja annat minun harjata hiuksiasi tai halata sinua. Kiitos niistä hetkistä!  Jos teet jotain kanssani, hymyilen loppuviikon itsekseni kuin idiootti. Jos kysyt mielipidettäni johonkin asiaan ja toimit mielipiteeni mukaan, en uskalla edes hengittää. 

Minä ja isäsi Keski-ikä muistelemme lapsuuttasi ja käytämme sinun höpsöjä taaperosanojasi ja kerromme anekdootteja, joissa annat kerhon söpölle pojalle pusun tai kerrot ostavasi isällesi veneen sitten aikuisena. Anna meidän pitää ne muistot itsellämme. Yrität vain olla kuulematta. 

Meitä pelottaa onnistumisesi kaverisuhteissa, opiskeluissa, työnhaussa, puolison valinnassa, omien lastesi kasvattamisessa heidän murrosiässään ja vanhainkotipaikkasi saamisessa. Olemme pelokkaita, hämmentyneitä ja epävarmoja, mutta äärettömän ylpeitä ja rakastuneita.

Tervetuloa kotiin Murrosikä. Rakastamme sinua!

Ps. Onneksi et lähde kotoa vielä vuosiin. Varaudun siihen kuuntelemalla tätä. 



10 kommenttia :

  1. Hahah mahtava postaus 😄 Nauratti! 😄🙈

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana kirjoitus! Yhtä neiti Murrosikäistä itketti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oliko se itkettäminen hyvä asia? ;) Ja oletko sinä se murkku vai lapsesi? :D

      Poista
  3. Hui kauheeta :D hauskasti kirjoitettu mutta tosiaan joskus tuokin vaihe on edessä!

    VastaaPoista
  4. Oi että! Mua ainakin itketti ajatellakaan asiaa, vaikka esikoinen vasta eskarissa! Ihana kirjotus❤
    T. Hormonihuuruinen mamma☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saa kasvaa vanhemmuuteen pikku hiljaa. Vaan onhan se huikea ajatus, että viiden vuoden päästä hän on jo 18-vuotias. Byääää, en ole siihen valmis!

      Poista