Kaksplus.fi

MENU

perjantai 26. elokuuta 2016

Annatko lapsesi vlogata eli tubettaa? Katso 13-vuotiaan video!

"Ihan oikeasti äiti, kaikki vloggaa!"

"Mä näyttäisin sulle kaikki videot etukäteen. Sä saisit päättää, että julkaistaanko ne."

"No kun se olisi hauskaa tekemistä kavereiden kanssa!"

"No kertoisin päivästä ja tekisin kaikkia haasteita ja sketsejä. Sellaisia huumorijuttuja."

"En mä oikeasti kertoisi mitään, mitä ei saa!"

"No kyllä mua harmittaisi, jos joku haukkuisi mua, mutta..."

Kaikkihan tubettaa!


Kuulostaako tutulta? Lapsi kasvaa teini-iän kynnykselle ja haluaa alkaa vlogata. Lapsen mukaan "kaikki kaveritkin" vloggaavat eli tubettavat eli julkaisevat omalla Youtube-kanavalla julkisia videoita. Videoilla yli 13-vuotiaat (tai nuoremmat aikuisen luvalla) kertovat päivästään, elämästään, itsestään ja arjestaan. Suosituimmilla vloggaajalapsilla on kymmeniä tuhansia seuraajia.

Meille teini-ikäisten lasten vanhemmille on opetettu aikoinaan netin vaaroista. On peloteltu namusedillä ja kodin ryöstäjillä, on maalailtu uhkakuvia identiteetin varastajista ja koulukiusaamisesta netin avulla. Tiedämme, että ei saa kertoa itsestään kaikkea niin kuin Punahilkka sudelle metsässä. Siinähän tarinassa ei käynyt hyvin, sen me tiedämme kyllä.

Mitä vastaamme, kun lapsi kysyy, että saako hän aloittaa vloggaamisen? "Et tietenkään", huudamme kitarisat vilkkuen. Vai huudammeko?

vlogi, vloggaaminen, yksityisyys, lapsi vloggaa, lapsi tubettaa, Youtube, tubettaminen
Miten nuori saa näkyä somessa? Saako 13-vuotias vlogata?

Äidin paniikkilista


Meillä juuri yläkoulun aloittanut "Matilda" pyytää lupaa vloggaamiseen lähes joka päivä. Toistaiseksi en ole antanut lupaa. Mietin muun muassa näitä asioita:

  • 13-vuotias on hyvin arassa kasvun iässä. Mitä hän ajattelee videoistaan 15-vuotiaana? Onko hyvä, että kasvu näkyy niin julkisena taltiointina? Katuuko hän joskus videoitaan? Hävettääkö häntä 13-vuotiaan lapsekas pelleily myöhemmin?
  • Osaako hän julkaista varmasti sellaisia videoita, joita voisi näyttää koko koulun ollessa katsomassa vaikka yhteisessä aamunavauksessa? 
  • Ymmärtääkö hän, että kuka tahansa voi katsoa videoita? Siis myös sellaiset, jotka nauttivat lapseni katsomisesta likaisella tavalla. Annanko äitinä lapseni kuin tarjottimella kaiken maailman pervoille?
  • Kestääkö hän anonyymien arvostelun ulkonäöstään, luonteestaan, puhetyylistään tai vaatteistaan? Sellainen ylimääräinen, turha ja asiaton shitti on aikuisen bloggaajan ja vloggaajankin välillä vaikea kestää. Miksi sellaista hakisi tieten tahtoen?
  • Miten hän suhtautuu mahdollisiin kiusaajiin, jotka ovat samassa koulussa eivätkä kaukana kasvottomina? Kärsiikö koulutyö?
  • Onnistuuko hän säilyttämään tietyt yksityisyydenrajat? Tuleeko kiusaus kertoa liikaa? Kertooko hän lapsellisuuttaan vahingossa liikaa?
  • Alkaako hän elää ja etsiä kokemuksia vain vloggaamisen kautta? Onko kokemus enää riittävä kokemus, jos sitä ei talleta vlogia varten? Kasvaako kännykkä- ja nettiriippuvuus?
  • Nousevatko ulkonäköpaineet liikaa? Onko jatkuvasti oltava kauniit vaatteet päällä siksi, että kohta vlogataan?

 

Kiusaaminen suurin riski


Yle uutiset kirjoitti vuosi sitten syksyllä aiheesta kirjoituksen Pikkulasten julkiset videot yleistyvät. Tekstissä nettipoliisi Marko Forss pohtii, että vloggaamisen suurin riski on juuri kiusatuksi tuleminen. Nuoren vloggaajan äiti sen sijaan miettii, että putoaako lapsi kelkasta, jos kaikki kielletään. 

Avainsana lienee siinä, että lapsen kanssa käydään yhdessä läpi pelisäännöt. Lasta (ja itseään) täytyy opettaa vastuulliseksi somen käyttäjäksi. Kaiken kieltäminen yli 10-vuotiaalta lienee sama kuin kieltäisi lasta ajamasta polkupyörällä, käymästä uimassa tai kiipeämästä puuhun, koska jotain voi kuitenkin sattua. Jos et saa opetella pyöräilyä ja liikennesääntöjä, miten oppisit ajamaan? 

Medialukutaito, älylaitteiden käyttö, editoiminen, aktiivisuus ja monessa mukana olo ovat arvoja, joita lapsenkin on syytä oppia tulevaisuuttaan varten. Jos kiellän, teenkö enemmänkin hallaa? Mutta mitä kiellän ja mitä sallin?

Katso tyttäreni video!


En ole siis koskaan antanut tyttäreni julkaista mitään videota. Hänellä on kuitenkin Facebook- ja Instagram-tilit, joita seuraan ja valvon. Tyttäreni on fiksu, vastuullinen ja tarkka (toistaiseksi ainakin), eikä hänen kanssaan ole tullut mitään ongelmia julkaisuissa. Nämä profiilit ovat kuitenkin suljettuja, eikä niitä siis näe kuka tahansa. 

Annanko 13-vuotiaan alkaa tehdä julkisia videoita? Annatteko te? 

Tällä kertaa tein poikkeuksen, joka pelottaa minua. Annoin luvan yrittää yhden kerran, mutta en Youtubessa vaan tässä blogissani. Julkaisen tässä hänen ensimmäisen julkisen videonsa, jonka hän kuvasi keskellä muuttoamme uudessa huoneessaan yksin ja itsenäisesti. Videon ideana oli pohtia vloggaamista puolesta ja vastaan.

Mitä olette mieltä, annanko luvan vai jäädytänkö aiheen vaikka puoleksi vuodeksi tai vuodeksi? Minkä ikäinen on oikean ikäinen aloittamaan tubettamisen vai kiellänkö sen seuraaviksi viideksi vuodeksi?

Matilda odottaa kommenttejanne yhtä paljon kuin minäkin. Kiitos avusta!





Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Liity seuraajaksi!




57 kommenttia :

  1. Hei Hanna ja Matilda.

    (Tästä tulee pitkä kirjotus, pahoittelen jo etukäteen).

    Oikein sydän suli kun luin äidin kirjoituksen ja katsoin tyttären videon, tuli niin elävänä mieleen aika, kun nuorin tyttäreni oli 13. Joten kerron meidän tarinan, jospa siitä olisi teille apua. Eli jokunen vuosi sitten vloggaaminen ei vielä ollut niin yleistä, vaan blogattiin. Minunkin 13-vuotiaani halusi alkaa bloggaamaan. Olin huolissani, koska olen tehnyt lasten ja nuorten kanssa ikäni töitä ja tiedän, miten rankka maailma se on: yhdellä 'väärällä' blogipostauksella saattaa 'elämä loppua'. Esim. yksi nuoristani julkaisi Tubeen videon, jossa lauloi yhden silloin muodissa olevan bändin kappaleen. Lauloi hyvin, mutta 'väärä' bändi - siitä alkoi vuosien kiusaaminen. Samoin kaikki netissä vaanivat rikolliset hirvittivät. Kuitenkin bloggaaminen oli sitä, mitä nuoret tekivät, se on nuorten tapa kommunikoida. Joten kävimme tytön kanssa tiukasti läpi, mitä siellä netissä saa kertoa omista tiedoistaan ja että nimenomaan saattaa olla, että saa palautuspostina joskus ikäviäkin kommentteja. Miten niihin suhtautua.

    Tyttäreni, fiksu, topakka ja terävä murkku, intellektuellismiin taipuvainen, aloitti siis innokkaasti bloginsa. Ensin hän teki vain postauksia meikeistä, vaatteista, koirista jne...paljon valokuvia: fiksuja, siistejä valokuvia. Sitten hän alkoi kirjoitella väliin huomioita maailmasta, miltä se nuoren tytön silmissä näyttää. Hän pohti kiusaamista, aborttia, nuorten alkoholin käyttöä...jne sarkastisella vivahteella. Kaikki sujui hyvin, blogi oli ihan suosittu, muttei mitenkään erityisen paljon: hänellä oli muutama kymmen lukijaa, pääasiassa muita meikeistä ja muodista kiinnostunutta tyttöä.

    Aluksi tarkastin hänen postauksensa mutta lopetin sen melko pian, koska tyttö osasi kyllä pysyä sovituissa rajoissa. Sitten napsahti jackpot: hän kirjoitti postauksen siitä, kun koulussa piti lukea äidinkielen tunnille Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Tyttö, joka luki muuten paljon, ei meinannut millään saada luettua sitä kirjaa, hänestä se oli kuiva ja tylsä ja ties mitä. Hän siis blogipostauksessaan tyrmäsi sarkastiseen tyyliinsä arvostetun kansallisaarteemme, murkun varmuudella, muistaakseni sanoin: "Kirjassa ei ole edes mainintaa sixpackeistä, missä on kirjan sielu?" Some räjähti, tyttärestäni tuli somesensaatio. Ensimmäisenä päivänä blogissa kävi 20 tuhatta vierailijaa ja tahti parani päivä päivältä.

    En ollut uskoa silmiäni, kun luin kommentteja. Aikuiset ihmiset kehtasivat nimitellä nuorta tyttöä aivan järkyttävillä sanoilla. Siellä oli jo todella alatyyliin ilmaisuja, tyttäreni, minut ja kasvatukseni haukuttiin alimpaan maanrakoon. Nuoret ottivat postauksen yleisesti hyvin vastaan, osa naureskeli ja osa ei ollut samaa mieltä, mutta ilmaisivat mielipiteensä huomattavasti fiksummin kuin aikuiset. Kohina kasvoi päivä päivältä, kunnes mm. Arman Alizad, pari tunnettua kirjakriitikkoa ja muutama julkkis kävivät kommentoimassa tytön blogia: heistä kirjoitus oli juuri sitä mitä sen pitikin olla: kieli poskella kirjoitettua kritiikkiä. Heidän mielestään vanhoja instituutioita piti ravisutella, jotta voi uusiutua. Sen jälkeen kävijämäärä alkoi rauhottua, mutta alkoi kiivas sota puolesta ja vastaan, voiko kansallisaarteita kritisoida.

    VastaaPoista
  2. ...jatkuu...

    Laadin siis tytön kanssa yhdessä uuden blogipostauksen, johon tyttö kirjoitti ajatuksiaan ja minä katsoin että aiheen eri aspektit tulevat esiin. Tytär kirjoitti, että oli postannut todellakin sarkastisen tarkkailijan näkökulmasta aiheen ja katsoi olevansa oikeutettu siihen, koska teksti ei missään nimessä ollut loukkaava - mitä taas kommentit hänelle olivat. Että eikö aikuiset osaa netikettiä, eivätkö he tiedä miten somessa kuuluu käyttäytyä. Tyttöä puolustaneet ihastuivat hänen tekstiinsä täysin ja häneltä vaadittiin lisää kirja-arvosteluja. Koulussa hänestä tuli julkkis. Häntä haastateltiin lehteen ja radioon. Sitten puhalsin pelin poikki. Blogi meni jäähylle ja se oli siellä n. vuoden. Tyttö ei ollut moksiskaan mutta äidille jäi traumat.

    Somen voima on valtava, aivan käsittämättömän suuri. Esim. Jenkeissä vloggaajat voivat olla miljonäärejä, vloggaus on ammatti. Katselin juuri Tubeconia, jossa yksi palkinto meni nuorelle tytölle, joka pitää huippusuosittua vlogia My little poneista. Nuorena he alkavat. Samoin Suomessa huippusuositut Justimuksen pojat aloittivat vloggaamisensa varsin vaatimattomasti, omia pilailuhommeleita. Mutta se on varmaa, että se on tänä päivänä varsinkin nuorilla yksi ilmaisun muoto. Komiikka on haastava laji, mutta Matilda vaikuttaa todella fiksulta tytöltä. Tuosta videosta voi oikein haistaa, miten hän pursuu ideoita ja hänen sisäinen luomisintonsa haluaa ulos. Nyt piti tehdä tällainen vakavampi versio ja hyvinhän sekin sujui. Itse siis olen asian puolesta, vaikka niin, että kun video on valmis, ennen lataamista äiti tarkastaa sen, koska aina ei nuori ehkä näe kaikkea minkä aikuinen näkee. Meidän Tuntematon-episodissa en olisi kyllä voinut kuvitellakaan, että 13-vuotiaani kirja-arvostelu voisi synnyttää moisen kohun. Mutta kun siihen osaa varautua, miksei.

    Mukavaa syksyä teille,

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos Anu kommentistasi ja tarinastanne. Meni oikein kylmät väreet sitä lukiessa. Paljon tuli uutta ajateltavaa. Kiitos!

      Poista
    2. Kiitos kehuista Anu! Haluaisin todella aloittaa vloggaamisen. Toivottvasti äiti ja isi antaa mun aloittaa sen. - Matilda

      Poista
    3. Moikka! Matildan video on tosi hieno ja hyvin suunniteltu. Minusta Matilda saat aloittaa vlogaamisen, mutta harjoittele vielä, koska videon laatu oli hiukan pätkivä. Sitten kun bähän kehityt, voit hankkia paremman muokkausohjelman. Toivottavasti saat luvan! :)

      Poista
  3. Hei,

    On vanhempana olo muuttunut todella paljon siitä, kun itselläni lapset olivat pieniä ja nuoria. Ongelmia ei tarvinnut miettiä nettitasolla. Ja miten nuo lapset/nuoret ovat tuhat kertaa fiksumpia kuin 47 vuotta sitten! Hyvä Matilda. En osannut aikanaan edes ajatella tuolla tasolla, saati sitten pukea ajatuksiani tuollaiseen, sanalliseen muotoon.

    Luin äidin ajatukset, katselin videon sekä Anun kommentoinnin. Mitä tähän voisi enää lisätä? Varmaan sen, mihin huolissaan oleva mummoikäinen äiti yritti kiinnittää huomiota. Meidän joukossamme on aina hieman sairaasti ajattelevia ihmisiä. Katselin hiukan kuin suurennuslasilla sitä, voisiko joku löytää videosta jotain, jonka sairas mieli muuttaisi sellaiseksi, mikä ei ole sanoman tarkoitus.

    Ehkä jotakin löysin? Tytöt ovat nykyään varsin naisellisia nuorestaan huolimatta. Mietin voisiko äidin kanssa löytää yhteisiä pelisääntöjä lyhyitten videoitten ajaksi käsien liikkeisiin. Voi olla, että huomioni hiusten ihanasta siirtämisestä taakse on aivan typerä. Hyvin kaunis, naisellinen ele. Ihan normaalia arjessa, mutta jonkun sairas mieli saattaa tehdä tepposen.

    Tosi tärkeä pointti on tuo itsensä kehittäminen ja mahdollisen tulevan uran löytäminen vloggaamisen avulla. Huomaamatta taidot kasvavat kokoajan ja ties millainen ura vielä urkenee. Hyvä Hanna ja Matilda. Ihailen vastuullisuuttanne, niin äitinä kuin tyttärenä.



    VastaaPoista
  4. Mä oon niin iloinen ettei meidän Teininonsteri ole kiinnostunut ko. asiasta. Jos olisi, niin tämän äidin vastaus olisi tiukka ei. Olen tunnettu tästä tiukkuudesta ja siksi varmaan ei ole tytöllä tullut edes mieleen koko vloggaus. Blogata varmasti antaisin, mutta kuvista tulisin olemaan tarkka ja varmasti myös siitä, että käyttää nimimerkkiä. Mutta jos kyseessä taas olisi jo aikuinen lapsi ja opiskeltua hieman alaa, niin mikä jottei. silloin ei kai olisi enää mitään sanottavaakaan. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä, lisää ajateltavaa... Vanhemmuus on niin vaikea laji!

      Poista
  5. ihana neiti :) vaikuttaa niin fiksulta et, anna vain kokeilla, jos tulee jotain ikävää niin voihan sitä sit lopettaa... saas nähdä mitenhän ite sit oon tiukkis mamma ku meidän neiti murkku iässä ;) onneks vielä muutama vuosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa ihan fiksulta muksulta, mutta vaikka negatiivisen palautteen ajattelisi osaavansa jo tuossa iässä käsitellä, totuus voi iskeä karusti vastaan. Nyt voi ajatella että anna vaan kokeilla ja lopettaa jos.... Vaan saako mahdollista kiusaamista vaan loppumaan kun vahinko mahdollisesti tapahtunut? Omista lapsistani vanhin 11v on joskus videokamerallani hassutellut, mutta nettiin en laita. Tuossa iässä dvd:lle tallentaminen hyvä vaihtoehto. Itse pelkään sitä hetkeä jos pojan kaverit vloggaa ja hänenkin täytyy. Jokusen vuoden odottaisin ainakin virallista vloggausta ja antaisin harjoitella videoiden tekoa dvd:lle. Hyvä tapa oppia tekniikkaa jota tuossa iässä onkin hyvä alkaa oppimaan.

      Poista
  6. En nyt pysty ja ehdi puhelimella tarkkaan tutkimaan. Mutta voisiko ajatella että alkuun Matilda voisi vlogata yksityisillä videoilla ja jos sujuu hyvin niin jonkun ajan (pari kk, puoli vuotta, vuosi?) kuluttua voisi tehdä jokusen julkisen videon ja jos edelleen sujuu niin jatkaa julkisena ja julkistaa muutaman aiemmin yksityisenkin videon?
    "Yksityinen video näytetään vain sinulle ja valitsemillesi käyttäjille. Yksityinen video ei näy kanavallasi, hakutuloksissa eikä muille käyttäjille. Voit valita käyttäjät, joille haluat jakaa yksityisen videon.

    Valitse avattavasta Tietosuoja-asetukset-valikosta JaaLisää niiden henkilöiden sähköpostiosoitteet, joille haluat jakaa videon.

    Yksityisten videoiden jakaminen muille henkilöille edellyttää, että olet vahvistanut nimesi YouTubessa."

    VastaaPoista
  7. Tuli samat ajatukset mieleen. Kannattaa tehdä wnsin pienelle ryyhmälle!

    VastaaPoista
  8. Täällä painitaan samanikäisen tytön äitinä aivan saman asian kanssa. Kirjoituksesi ( ja kommentit ) sai minut ajattelemaa että ehkä lapsen vain täytyy tehdä itse omat virheensä. Niin olen itsekin tuossa iässä tehnyt, silloin ei vain ollut somea mutta puskaradio oli tuolloinkin tehokas tiedotusväline.
    Ehkä me kokeilemme, sitä ennen sovimme säännöt pukeutumisesta ja kielenkäytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Miisku, palaan tähän aiheeseen blogissa perjantaina tai lauantaina 2.9. tai 3.9. Pysy kuulolla! Tsemppiä pohdintaan teillekin!

      Poista
  9. Oma tyttäreni 11 v. laittoi juuri viikko sitten minulle whatsappin kautta viestiä et haluis aloittaa tubettamisen. JEE! En innostunut :D Miettisin asiaa vain muutaman minuutin ja sanoin hänelle etten ole innostunut. Pidän häntä vielä liian nuorena tuohon. Lisäksi kerran jotain verkkopeliä pelatessaan joku täysin vieras tyyppi oli yllättäin kirjoittanut hänelle "tiedän misä asut" ja uhkasi tulla käymään. Hän meni täysin tolaltaan ja sekaisin ja pelkäsi. Eikä seuraavana yönä uskaltanut nukkua yksin, vaan halusi viereeni nukkumaan. Muistutin häntä nyt tästä aikaisemmin tapahtuneesta. Samalla sanoin, että koska hän on hirmuisen herkkä, niin hänen olisi hyvä myös miettiä sitä, että mitä jos joku haukkuu tai sanoo juurikin jotain ikävää hänestä. Hän totesi ettei hän sittenkään halua alkaa tubettaa. Hän halusi alunperinkin vain, koska hänen samanikäinen kaverinsa aikoi alkaa tubettamaan. Kysyin vielä muutama päivä jälkeenpäin keskustellessamme, että miten se hänen ajatuksensa tubettamisesta, että vieläkö hänen tekee mielensä ja hän totesi ettei hän halua. En sano etteikö hän joskus saisi alkaa tubettamaan, mutta nyt juuri tuo ikä ja myös hänen herkkyytensä on sellainen, etten suostu.

    Onhan tuo tubettaminen varmasti hyvä harrastus ja siinä oppii uusia taitoja. Ja nykyisin kun koulussa jo paljon menty digikoulutukseen muutenkin, niin miksei siis koulussa jo voisi ottaa tuota joksikin oppiaineeksi jopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä se halu pitää tulla itseltä ja asiaa pohdiskella kauan. Kiitos kommentista!

      Poista
  10. Sen lisäksi, että vloggaaminen kehittää kuvaus- ja editointitaitoja, se kehittää myös esiintymistaitoja, mikä on aina hyvästä. Matildalla tuntuu ainakin olevan sekä terve itseilmaisun tarve että selkeä visio siitä, mitä hän haluaisi videoillaan sanoa. Kannatan julkaisua pienelle ryhmälle, sehän ei ole sen kummempaa kuin meidän 70-luvun lasten aikanaan filmille kuvaamat kotivideot, joita sitten näytettiin kavereille. Itse olen kyllä onnellinen, ettei silloin ollut verkkoa ja mahdollisuutta julkaista omia videoita, mutta maailma onneksi muuttuu, ja nykylapset on varustettu paremmalla itsetunnolla. ;-)

    Toisaalta on totta, että videoiden kautta lapsi voi saada osakseen aivan järkyttävää arvostelua, varmaan juuri vanhemmilta ihmisiltä, joilla ei ole etiketti hallussa. Siitä pitää puhua lapsen kanssa paljon sekä etukäteen että aina välillä vloggaamisen aikanakin. Matilda selvästi ymmärtää, että vloggaamisessa ei ole kyse ulkonäöstä, mutta monesti kommentit kuitenkin painottuvat siihen suuntaan, ja muu, kuten asiasisältö ja videoinnin osaaminen, jää vähemmälle huomiolle. Ihannetilannehan on, että lapsi oppii sitten vähitellen aikuisen tuella kestämään ja käsittelemään itseensä kohdistuvaa arvostelua menettämättä kuitenkaan hyvää itsetuntoaan - siis kehittyy itsevarmaksi ja toisten ihmisten mielipiteistä riippumattomammaksi. Mielestäni suurin kysymys ei ole, sattuuko joku "namusetä" katsomaan videoita, vaan se, onko lapsi henkisesti riittävän vahva vloggaamaan. Kannattaa pohtia lapsen kanssa kaikenlaisia skenaarioita, mitä voi käydä: tuollaisesta edellämainitusta huimasta suosiosta aina siihen, että kukaan ei kiinnostukaan. Tsemppiä teille molemmille!

    VastaaPoista
  11. Hei!

    Työskentelen nuorten parissa, ja vloggaus on tulevaisuudessa "se juttu", se on jo nyt. Suosituimmat tubettajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, ja sen takia fanituskulttuuri on isossa murroksessa. Minusta on jo hienoa, että vanhemmat ovat noin kiinnostuneita nuoren nettikäyttäytymisestä ja digitaalisesta jalanjäljestä.

    Matilda on hienosti miettinyt niitä hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni niitä voi aina miettiä. Kun somekokemus lisääntyy, myös tietämys asioista lisääntyy. Vanhemmat voi aina säilyttää ns. vetovastuun, katsoa videon ennen verkkoon lataamista ja päättää, voiko sitä julkaista. Myös esimerkiksi kommenttien lukua voi tehdä yhdessä nuoren kanssa, jolloin pystyy yhdessä keskustelemaan negatiivisten kommenttien aiheuttamasta mielipahasta yms.

    Mielestäni, yhdessä toimien (siinä on muuten myös koko perheelle sopiva yhteinen tekeminen) ja nuorta tukien kokeilette hieman vloggaamista. Jos se toimii, jatkakaa. Kuten Matildakin sanoi, siitä voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Tulevaisuuden työmarkkinoilla kovaa valuuttaa on taidot, joita me nykyiset aikuiset emme hallitse.

    VastaaPoista
  12. Se että vanhempi epäröi ja pohtii yksityisyyttä ja mahdollista negatiivista kommentointia, kertoo vain vastuullisuudesta ja halusta suojella lastaan. Toisaalta, kieltämällä sulkee lapseltaan mahdollisuuden löytää uuden mielekkään harrastuksen ja tavan ilmaista itseään. Vlogaaminen ja etenkin vlogien seuraaminen on nuorille arkipäivää, kuten on myös harkitsematon huutelu kommenttikentissä. Voi seurata hyvää, voi seurata pahaa. Oikeaa vastausta siihen, kannattaako antaa lapsen vlogata, tuskin siis onkaan.

    Ehkä olennaista on se, että perehtyy asiaan _yhdessä_ lapsensa kanssa. Keskustelee. Pyhittää silloin tällöin aikaa erilaisten vlogien yhteiselle katselulle, niiden analysoinnille, kommenttien tutkimiselle, yksityisyydestä ja julkisesta minästä keskustelulle.
    Tubettaminen on vanhemmalle vieras ja ehkä siten vähän pelottavakin asia. Vanhemman vastuulla on miettiä, antaako pelon motivoida valintoja, vai lähteekö rohkeasti tutustumaan siihen, mikä on lapselle tärkeää ja kiinnostavaa.

    Jos tuomitsee tubettamisen yhtä lyhytnäköisesti kuin aikoinaan omat vanhemmat tuomitsivat rockin tai punkin "vääränä musiikkina" tai "naurettavana pelleilynä", sitä vain tekee itsestään vanhemman joka "ei tajua mitään". Ja silloin lapsen kritiikki on osuvaa - miten voisi väittää tajuavansa mitään, jos ei ensin osoita että tietää mistä puhuu.

    Kiinnostumalla lapsistamme pysymme ajassa kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä kommentti. Samaa rock´n roll -vertausta käytti Yle meistä tekemässään jutussa. Totta!

      http://yle.fi/uutiset/aiti_ei_antanut_13-vuotiaan_kuvata_itseaan_nettiin__tytar_teki_nerokkaan_videon/9136793

      Poista
  13. Mukava kuulla, että sinua kiinnostaa se, mitä tyttäresi puuhaa netissä, ja että olet perillä netti-ilmiöistä, kuten videoblogeista.

    Kun itse olin 13-vuotias, vanhempani antoivat minun kyllä käyttää tietokonetta ja nettiä, mutta niillä ei olisi saanut tehdä mitään. Facebook-tunnusta minulla ei olisi saanut olla, eikä irc-galleriassakaan saanut olla. Tuolloin ei vielä instagramia ja muita kännykkäsovelluksia edes ollut. Ihmisiin ei saanut tutustua netissä, ei kirjoittaa itsestään yhtään mitään, edes sitä, missä maakunnassa asui, tai mikä oli etunimeni. Videoblogin pitäminen olisi vanhempieni mielestä ollut varmaankin yksi kamalimpia asioita IKINÄ!

    17-vuotiaana sain vanhempani ymmärtämään, että netissä kaikki ei oikeasti ole pervoja ja pedofiileja, vaan sinne mahtuu myös tavallisia ihmisiäkin. Ennen tätä ehdin kuitenkin salaa käyttää Facebookia ja IRC-Galleriaa, ja pitää lifestyleblogiakin, ja näistä jäi ikäänkuin salailukierre, kun kaikki piti tehdä netissä salaa. Nykyisestä käsityöblogistakaan en uskaltanut kertoa vanhemmilleni ennen, kuin sitä olin pitänyt jo noin vuoden. Enkä meinannut uskaltaa kertoa sitäkään, että nykyiseen kumppaniini olen tutustunut netissä, kun on tottunut siihen, ettei netissä saisi vanhempiensa mielestä tehdä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, moni asia on pelottava, jos niihin ei yhtään tutustu. Hyvä tarina vanhemmuudesta ja sen vaikeudesta ja nuoresta, jolla on palava tarve toteuttaa itseään.

      Poista
  14. Voi ei! Kirjoitin juuri nimettömänä kommentin vastuullisista vanhemmista ja yhdessä keskustelemisen tärkeydestä, ja unohdin kokonaan mainita, että tyttäresi video oli oikeastaan aika hauska. Aluksi mietin, että aika vakavalla linjalla mennään, mutta siinä kohtaa kun nalle lensi kuvasta, repesin ääneen. Ja pari kertaa senkin jälkeen. En tiedä kuinka harkittua tuo lievästi itseironinen ja vähäeleinen huumori oli, mutta ainakin siinä oli ilmaisu ja ajoitus kohdillaan. Se on aika hyvin 13-vuotiaalta vasta-alkajalta. Enemmän kuin hyvin. Huumori on vaikea laji. Mielestäni tyttäresi osoitti jonkinlaista lahjakkuutta. Kuka tietää mihin se vielä voisi johtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen huumorintajunsa on juuri tuollaista. Minäkin repeän joka kerta, kun se lelu lentää :D

      Poista
  15. 11 v tyttöni tekee pelivideoita ja odotan päivää innolla kun alkaisi tekemään vlogeja, siis tuollaisia mitä nyt moni tekeekin. Myös 9 v poika tekee pelivideoita mutta ehkäpä hän saa odottaa ikää lisää ja sitten eikun vloggaamaan.
    Itse olen 49 v mies ja olen tehnyt videoita youtubeen ja aioin jatkossakin tehdä.
    Minun mielestä hyvä harrastus ja ihan varmaan opettava monella eri tavalla.

    VastaaPoista
  16. Tyttäresi video oli kaikin puolin hyvä. Ennen kuin sanon enempää, pohjustan että olen koulutukseltani elokuvataiteen maisteri ja tehnyt pitkän uran elokuva-alalla tekijänä ja opettajana. Esiintyjäksi tyttärelläsi on kaikki kohdallaan. Hän on nätti ja sopusuhtainen ja hänellä on hyvä ääni. Myös vilpitön kehonkieli on valtava etu. Se kertoo ettei henkilö ole kipsissä. Sen esillepano kertoo myös rohkeudesta, vaikka kateelliset toisin väittävät. Nyt videokuvassa oli myös oivat taustat, neutraalin siistit kompositiot. Harmoniseen kompositioon sekä kaikkeen mitä kuva-alassa näkyy olisi aina syytä kiinnittää huomiota, ettei kuva-alaan jää mitään joka ns. "tökkii". Hänen kannattaa ehdottomasti jatkaa videoelokuvien tekoa, sillä vain tekemällä oppii. Yksi neuvo: hän voi aivan hyvin esiintyä ns. taiteilijanimellä. Yksityisyydestä on syytä pitää visusti huoli, eikä alkaa paljastella itseasiassa mitään henkilökohtaisia asioita. Kyllä jokainen vaistoaa, mitä tuolla tarkoitan. Muutoin hänen kannattaa jatkaa, hänellä on selvästi kaikki lahjat siihen. Tosiasiassa nykyään voi kaiken tehdä itse. Sommittelee kameraan hyvän komposition ja esiintyy/näyttelee itse kuva-alassa. Korostan vielä että kuvauspaikkaan ja omaan habitukseen (asusteet, puhtaat hiukset ym) kannattaa aina kiinnittää huomiota.

    VastaaPoista
  17. No, todellisuudessa on hyvin pieni mahdollisuus että joku "rikollinen" tai "namusetä" youtuben kautta vaanisi nuorta. Tuohan on vain kukkahattuilua. Sen sijaan jos edes oikeaa nimeä ei voi kertoa ja videoiden taso ja esitystapa on noin lapsenomainen, ei vloggaamiseen ehkä vielä kannata ryhtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman lapsen kohdalla on monesti aika tärkeä osa vanhemmuutta asetella se kukkahattu kutreille. Mitä tulee lapsenomaisuuteen, niin huomasitko iästä, että hänhän ON lapsi? ;)

      Poista
  18. Hei,

    En jaksa lukea läpi aiempia kommentteja, mutta eksyin blogiin ylen artikkelin kautta. Varmistan vain, että tämäkin seikka tulee esille, nimittäin kaikki henkilöstä netistä löytyvä materiaali voi myös vaikuttaa jopa yli kymmenen vuoden päästä työnsaantiin ja työuralla etenemiseen. Nykyisin käsittääkseni suurin osa työnantajista googlettaa potentiaalisen työntekijän tiedot netistä, koska se on niin helppoa, ei maksa mitään ja sillä saa karsittua mädimmät omenat pois viimeistään CV:hen perustuvan raakkauksen ja haastatteluiden jälkeen. Jos samaa työpaikkaa havittelee kaksi muuten yhtä hyvää hakijaa, mutta toinen on nuoruudessaan ollut riittävän kuuluisa möläyttelijä, niin voi olla että työpaikka menee sivu suun jonkin niin hölmön syyn takia.

    Itse ainakin miettisin tarkasti antaisinko huoltajana lapselleni mahdollisuutta töpeksiä julkisesti, paikassa josta ei potentiaalisesti mitään sinne postattua saa enää poistettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten päinvastoin. Juuri se vloggaaja saa sen paikan. Mietin tarkasti annanko lapselleni mahdollisuuden olla luova ja rakéntava sekä oppia uusia asioita. Mun mielestä tuo mitä kirjoitit on aikas kaukaa haettua.

      Poista
    2. Oikeassa olette monelemmat. Riippuu videoista. Iloinen, ulospäinsuuntautunut ja avoin vs. katso kuinka me kännätään -tyyppinen vloggaaja saavat eri "hyödyn" videoistaan.

      Poista
    3. Tämä "työnantaja googlettaa" -ongelma lakkaa olemasta ongelma, jos toimii visusti nimimerkin takaa.

      Poista
  19. Hei Matildan ja M:n äiti! Olen 27-vuotias terveydenhoitaja ja 4-vuotiaan pojan äiti. Työpaikkaani en täällä netissä kerro, mutta sen verran voin kertoa, että työskentelen sinun, Matilda, ikäisten parissa. (Tässä jo oikeastaan ensimmäinen netin kompastastuskivistä, työstä kertominen edes anonyymisti---> en koe edes sitä positiiviseksi vaikka ette tiedä nimeäni, asuinpaikkaani saati näe kasvojani. Olen työssäni käynyt monia kasvatuskeskusteluja kyseisestä aiheesta.

    Netissä itsestään kertominen on nykynuorisolle varmasti kiehtovaa. En ole iältäni niin "ikäloppu" ettenkö muistaisi omia hetkiä, ajatuksia saati mielipiteitä elämästä juuri 13-vuotiaana. Tiedän Matilda, että juuri nyt nämä seuraavat sanani eivät ehkä ole ne, mitä haluaisit kuulla, mutta en voi kuin toivoa, että ajattelisit sanomaani, edes pienen hetken.

    Saate sanoiksi tulevalle haluan kertoa jotalin itsestäni. Muistan ajan ylä-asteella. Kyllä, tuolloin oli ala- ja ylä-aste. En kuulunut ns. "koviksiin", joita moni tuntui ihailevan. Nyt varmaankin Matilda pohdit, että miksi kuuntelisin tuota "nörttiä" tai " hissukkkaa" tai mitä nyt nykyisinn hiljaisista "kunnon" oppilaista sanotaankaan.

    Olet väärässä. Itselläni on aina ollut hyvä itsetunto eikä minun ole koskaan tarvinnut esittää olevani millään tavalla parempi kuin muut. Olin urheilullinen, hauska ja kaunis, vaikka itse sen sanonkin. Mutta tuolloin tarvitsi silti myös toisten hyväksyntää tuolle ajattelumallille.

    Sain silti paljon huomiota ja koulun "suosituimpien" huomiota. Kerrot videola, että useat vlogit ovat tehty hauskoiksi. Uskon tietäväni myls syyn, miksi haluat videoiden olevan hauskoja ja idealtaan mielenkiintoisia. (Muiden huomio.)

    Uskonkin, että vlogaaminen tai ylipäätään some, on tämän päivän väylä saada tuo buusti itsetunnolle. Voihan näin toki ollakin. En ole enää 13-vuotias. Mutta usko tai älä, kiitän siitä, että tuolloim ei vielä some ollut sama maailma, kuin tänä päivänä. Oikeasti kiitän.

    Haluan silti, Matilda, vielä sanoa sen, että olen ikuisesti kiitollinen, että oman nuoruuteni aikana ei ollut mahdollista tallentaa videoita internettiin. Ainoastaan videot, joita kuvasin vanhempieni vhs-kameralla on poistettu ennen, kuin täytin edes 18, koska jo tuolloin ymmärsin, että mieli ja mielipiteet muuttuvat hyvin nopeasti tuossa iässä. Niin kuin kuuluukin! Mutta mielipiteesi omista videoista muuttuessa, et saa niitä poistettua muiden saatavilta, vaikka haluaisit.

    Viestini on pitkä, mutta toivon, että sinä Matilda ja äiti luette tämän viestin ja että äiti saisi kiinni tämän viestin pointin ja selittäisi sen sinulle Matilda.

    Oma mielipiteeni on, että älä ala Matilda vlogata VAIKKA osaisitkin pitää aiheet fiksuina ja varjella yksityisyyden suojaasi. Niin epäreilulta ja väärältä kuin se tuntuisikin, kuuntele äitiäsi. Kiität häntä myöhemmin. :) Nimimerkillä ja sydämellä toinen Matilda

    VastaaPoista
  20. Voi hyvänen aika.. EI. Itse ainakin (14- ja 12-v tytärten äitinä) vastauksena olisi hyvin tiukka ei. Onneksi eivät ole moisesta kiinnostuneetkaan, ehkä ovat saaneet sitä kaipaamaansa positiivista huomiota sitten riittämiin muuta kautta?

    Työskentelen yläasteen opettajana, ja sitäkin kautta nuorten hyvin raadollinen maailma on tuttu. Yksikin (jonkun mielestä "vääränlainen" ) video julkiseen levitykseen voi laukaista järkyttävän kiusaamisen,joka voi pahimmillaan johtaa käsittämättömään lumipalloefektiin, jota on loppupeleissä mahdoton hallita.
    Videon tyttö on suloinen, mutta ilmaisultaan ja habitukseltaan niin lapsenomainen (kyllä, lapsihan hän onkin ja lapsia tulee äitien suojella), vielä "herkäksi runotytöksi" äiti häntä kuvaa.. Se, että Matilda sanoo videolla että päivä menee pilalle jos joku sanoo rumaksi. No, se "ruma" nyt on valitettavasti ihan sieltä lievimmästä päästä mitä julkisesti vloggaajat saavat kuulla. Suosittelisin, että miettisitte todella vakavasti tätä aihetta vielä.
    Tsemppiä ja kaikkea hyvää sekä äidille että tyttärelle!
    PS. Pienen tytön jatkuva hiusten sukiminen videolla tuntui oudolta. Harkittu ele vai hermostuneisuutta?
    - A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä näkökulmasta, kumpiakin kaivataan. Hyviä ajatuksia! Kovin syvällistä analyysia ei kannata yhdestä videosta tai vloggaamistoiveesta tehdä. Hyvä esimerkki kuitenkin siitä, että jo hiusten heilauttelu voi tuoda negatiivista palautetta.

      Poista
    2. Mutta siis kiitos, arvostan mielipidettäsi myös ammattisi kautta.

      Poista
  21. Mun mielestä kauhean negatiivisesti ajateltu. Ja aina ne kommentit saa pois päältä, niin ei ainakaan niitä tartte lukea jos niitä pelkää. Minun mielestä niitä ei pidä pelätä vaan yhdessä vanhempien kanssa niitä voi käydä läpi ja keskustella niistä. Kasvattavaa, eikös.
    Raadollisuutta on mielestäni enemmän siellä koulujen välitunneilla ja harva koulu niihinpystyy edes kunnolla reagoimaan.
    Ja mites nämä esim. pikku kakkosessa olevat lapset jotka on siellä esiintymässä? Onko niiden elämä nyt sitten pilattu? Miten nämä kaikki lapsitähdet mitkä esiintyvät tv:ssä, onko nekin tehneet ison virheen? Jonna Tervomaalta voisi tätä asiaa kysyä.
    Maailma on raadollinen ilman youtubeakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se julkisuus aina on mahdollisuus kiusaamiseen, mutta aika moni nuoren juttu pitäisi unohtaa, jos näin ajattelisi. Onhan kiusaamista vaikka urheilukilpailuissakin.

      Poista
  22. Ja sen verran, että minulla siis 12 v tyttö ja poika 9v ja kummallakin oma youtube-tili. Tosin he tekevät siellä ns. pelivideoita eli oma naama ei näy, velä. Joskus se nökyy vielä.
    Kommenteja ovat saaneet niin hyvä kuin huonoja mutta tosiaan käymme ne yhdessä läpi ja hyvin on mennyt.

    VastaaPoista
  23. Tyttäreni on 13-vuotias ja hän on vlogannut noin puolisen toista vuotta. On ollut ilo seurata miten hän on kehittynyt matkan varrella. Minulla on ollut mahdollisuus osallistua Tubeconiin kaksi kertaa ja tilaisuus oli silmiä avaava vlogistin äidille. Tubettajat ovat vahva yhteisö ja meillä on vain positiivisia kokemuksia vloggarimme arjesta Youtubessa. Vloggarimme on itse opetellut editoimaan ja sisällöt kanavalla ovat kehittyneet. Hyvä on ollut huomata, ettei sisältöjen tarvitse olla kovin ihmeellisiä ja siltikin seuraajien määrä kasvaa. Tällä hetkellä hänellä on noin kolmisen tuhatta seuraaja. Kysyin häneltä onko häntä kiusattu vloginsa takia kououssa tai onko saanut kielteistä palautetta netissä. Koulussa ei ole kiusattu ja kielteistä palautetta on tullut jonkin verran, mutta " se pitää kestää". Ensimmäiset nimmaritkin on pyydetty. Minun mielestä on ollut hieno asia, että tytär haluaa itse olla sisällön tuottaja eikä vain vlogien seuraaja. Se on ollut hieno oppimisprosessi ja tuonut hänelle mukavan harrastuksen aktiivisen liikunnan rinnalle.

    VastaaPoista
  24. Itse olen hyvin kiitollinen siitä, etten ollut tuossa iässä vielä erikoisen nettiorientoitunut. En vieläkään oikein kestä lueskella sen aikaisia päiväkirjojani, runojani ja käsikirjoituksiani, piirrustusten katsomisesta puhumattakaan. Auta armias, jos olisin julkaissut niitä verkossa! Sieltä ne tulisivat vastaan loputtomiin, eikä niitä saisi enää mitenkään pois. Voi sitä häpeän määrää! :D

    Ei ole kovin harvinaista, että nuori alkaa jo suhteellisen lyhyenkin ajan päästä pitämään omia tekemisiään "noloina" tai yksinkertaisesti näkemään ne niin uudessa valossa, ettei haluaisi enää tunnustaa niitä omikseen, kun ei osaa oikein enää perustellakaan, mitä niitä tehdessään oikeastaan ajatteli. Siinä iässä kun ajatukset muuttuvat niin nopeasti.

    Jos itse olisin nyt 13-vuotias, joka haluaa perustaa vlogin, olisin varmasti vähän katkera vanhemmilleni sen kieltämisestä korkeintaan parin vuoden ajan - ja sitten olisinkin äärimmäisen kiitollinen. Tätä on tietenkin vaikea selittää nuorelle, joka on täysin varma siitä, että mitä hän tänään haluaa julkaista, on hänen mielestään ihan jees vielä ensi vuonnakin.

    Ehkä ennen julkisen vlogin perustamista voisi vaikkapa puolen vuoden ajan kokeilla tilanteen kehittymistä joko tekemällä videoita rajatulle yleisölle tai vain kirjoittamalla listaa siitä, mitä sisältöä videoihinsa olisi laittanut, jos olisi niitä tehnyt. Sitten puoli vuotta myöhemmin voisi palata pohtimaan, haluaisiko edelleen julkaista kaiken. Mikäli vastaus on ehdottomasti kyllä, voi vlogin perustamista jo harkita ihan tosissaan.

    Sitten voikin alkaa pohtia, miten hyvin pärjää vihakommenttien, netti- ja koulukiusaamisen sekä muiden lieveilmiöiden kanssa.

    VastaaPoista
  25. Ihan hyvä juttu mutta olen kyllä huomannut että maailmassa on sellaisiakin ihmisiä joilla ei ole muuta tekemistä kuin mollata muita ja vielä sillä rankimmalla tavalla, valitettavasti, mutta olen kyllä samalla linjalla kuin äitikin on, nuorilla on mahdollisuus myöhemminkin ilmaista itseään ja kun nettiin lataa jotain niin sen poistaminen on tosi vaikeaa. T. Kolmen lapsen isä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitä minäkin mietin. Turvallisinta olisi kieltää...

      Poista
  26. no vihdoin pääsin koneen ääreen että näin videonkin! ihana toi pupu kohta :D ja hauskoja edtointijuttuja (numerot), mitä ite tuskin edes osaisin tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muakin nauratti se kohta! Onhan se taitava tyttö, vaan äitiä yhä epäilyttää...

      Poista