Kaksplus.fi

MENU

maanantai 29. elokuuta 2016

Muuttaja, muista nämä asiat!

Nyt alkaa näyttää siltä, että selviämme muutosta hengissä. Viimeksi muutimme kertarysäyksellä Jyväskylästä Pirkanmaalle, ja nyt muutimme kuukauden aikana kilometrin päähän, joten nämä kaksi muuttoa olivat ihan erilaisia. Niin tai näin, kaikin tavoin muutto on kaikkien sovittavien asioiden, pakkaamisen ja purkamisen ja siivoamisen keskellä rankka projekti.

Teimme talokaupat kesäkuun alussa, aloimme pakata heinäkuussa, saimme avaimet 2. elokuuta, vaihdoimme kahteen huoneeseen tapetit ja kannoimme laatikoita sisään aina ehtiessämme, muutimme huonekalut sisään 20. elokuuta ja saimme siivottua ja luovutettua entisen kodin 26. elokuuta. Nyt puramme laatikoita, maalaamme kerrossänkyä, pohdimme taulujen, mattojen ja huonekalujen paikkaa, teemme yhä kuin kahta työpäivää työn ja muuton keskellä ja tietysti huokailemme onnesta.


Voin kertoa, että olemme olleet todella väsyneitä, mutta toki myös todella onnellisia. Listasin muutamia asioita, joita muuttajan kannattaa ottaa huomioon. 

Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa
Mikä on ruskea ja tyhjä? Se on purettu pahvilaatikko! What a fiiling!

Ennen muuttoa

  • Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa pakkaaminen. Pakkaa heti toisen vuodenajan ulkovaatteet ja liikuntavälineet, karsi vaatekaapista turhat vaatteet pois ja heitä vanhentuneet mausteet roskiin.  Kaikki pienikin työ edistää muuttoa.
  • Pakatessa pidä vieressä muuttolaatikon lisäksi kahta pussia: roskapussia ja kierrätyspussia. Jos et ole käyttänyt kahteen talveen jotain tiettyä kaulaliinaa tai talvikenkiä, käytätkö ensi talvenakaan? Et. Pois. Laita pois myös ne kynttilänjalat, jotka eivät ole olleet esillä  joulupöydässäkään. Konmarita tai mitä vain, mutta: heitä tässä muutossa pois ne turhat tavarat, joista et edes pidä. Mitä teet niillä?
  • Jos tuntuu, että muuttoa ei voi edistää vielä, jos vaikka laatikot eivät mahdu vanhaan kotiin, niin siivota kyllä voi. Pese ikkunat, sauna, uuni, lavuaarien hajulukot ja lattiakaivot. Kiität myöhemmin itseäsi, että olet tehnyt ne jo. 
  • Muista kaikki muuttajan muistettavat: muuttoilmoitus ja osoitteenmuutos netissä, vakuutukset, asunnon irtisanominen, sähkö-, vesi-, jäte- ja nettisopimukset jne. Netistä löytyy monia muistilistoja.
  • Haali pahvilaatikoita oman alueesi Facebook-ryhmien kautta. Juuri muuttaneet luopuvat laatikoistaan mielellään. Osta silkkipaperia astioiden pakkaamista varten. Kirjoita pahvilaatikoihin mitä niissä on tai mihin huoneeseen ne kannetaan.
  • Jos mahdollista, mittaile uutta kotia ja pohdi jo valmiiksi, mitkä verhot, matot ja huonekalut tulevat mihinkin huoneeseen. Uuden kodin vapautumista odotellessasi saatat ehtiä käymään ainakin katselemassa vaikka uutta mattoa tai uusia lamppuja. 
  • Varaa muuttoauto ja muuttomiehiä. Selvitä, löytyykö alueelta halvalla vuokrattavaksi vaikka nokkakärryjä, jos et ota muuttofirmaa.
Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa, ikkunat, ikkunanpesu
Ikkunoiden, saunan, uunin, seinien, pöntön, lattioiden, jääkaapin ja siis ihan kaiken pesua ja hinkkausta. Tee se äkkiä, että saat luovutettua vanhan kodin ja keskittyä vain uuteen.

Muuttaessa

  • Vie ensimmäisenä remontti- tai muuttopäivänä uuteen kotiin vessapaperia, saippuaa, käsipyyhe, muutama lasi ja muita astioita, vähän juomaa ja hedelmiä jääkaappiin, siivousvälineet, roskapusseja ja lapsille muutama lelu ja vaihtovaatteita. 
  • Ota vastaan kaikki apu, mitä saat. 
  • Hyväksy, että nyt on erilainen elämäntilanne ja syö vaikka joka päivä pakastepitsaa, jos sillä helpotat muuttoa. Jos lapset viihtyvät vain tabletin ääressä etkä saa lapsenvahtia, älä kanna huonoa omatuntoa lastenohjelman toimimisesta lapsenvahtina.
  • Kanna laatikot suoraan niiden huoneiden reunoille, joihin laatikot kuuluvat. Jos mahdollista, pura tavaroita samaa vauhtia, kun tuot niitä. Vie tyhjät laatikot heti ulos.
Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa, evästauko, romantiikka, loppusiivous
Lapset koulussa ja hoidossa. Romanttinen evästauko tyhjässä vanhassa kodissa vessaharjojen, luuttujen ja taikasienten kera. Tuntikausien hinkkaamista ja hinkuttamista (valitettavasti vain seiniä ja pönttöä, romanttisuutta on vain tuo jalkojen hipaisu).

Muuton jälkeen

  • Siivoa vanha koti. 
  • Huomasit ehkä miten kauheassa kunnossa oli vanhan kodin ovet,  lipaston alle jäävä lattia, hajulukot, uunin takana oleva seinä, jääkaappi... Muista nämä asiat uudessa kodissasi. Hanki lavuaareihin hiussiepparit ja lattiakaivoihin verkot. Siirrä edes kerran-pari vuodessa se painavinkin huonekalu ja jynssää kunnolla takaa. 
  • Tavaroita purkaessa pohdi, tarvitsetko kyseistä tavaraa todella. Sen sijaan, että säästät monta jätesäkillistä joskus myytävää kirpparikamaa, anna ne heti ystävälle. Ystävän ilo on usein isompi palkkio kuin suurella työllä kirpparilta saatu muutama kymppi. 
  • Hyväksy, että kestää kauan saada tavarat paikoilleen. Joka hetki ei voi purkaa laatikoita. On pakko myös käydä töissä, tehdä ruokaa, siivota keittiötä, pestä pyykkiä, laittaa lapsia nukkumaan ja ulkoilla. 
  • Hyväksy myös se, että lapset levittävät jo kauniisti paikoilleen asetellut tavarat samantien. 
  • Sisusta, nauti ja iloitse uudesta kodistasi. Jokaisessa kodissa on jotain uutta ja ihanaa. Käy kävelyllä kodin lähellä. Tutustu pikku hiljaa naapureihin. 
Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa, keittiö, loppusiivous, koti, rivitalo
Vanhan kodin keittiö. Puhdas ja kiiltävä.

Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa, lapsen huone, lastenhuone, sotku, lapsi sotkee, lelut
Sitä mukaa, kun lelut menevät houkuttelevasti paikoilleen, lapsi haluaa leikkiä niillä. Jokaisella.

Muuttajan ystävä tai sukulainen

  • Muuttajalle muutto on valtava elämänmullistus. Oli muutto sitten kauan odotettu ja harkittu tai yllättävä ja nopea ja liittyi siihen sitten maailman iloisin elämänmuutos tai kenties olosuhteiden kurja pakko, liittyy muuttoon aina suuria tunteita ja muutoksia. Prosessi on iso. Muuttajalle muutto on niin iso asia, että hyväksy, että hän puhuu muutosta, pakkaa, purkaa, stressaa ja touhottaa 24/7 vaikka kuinka kauan. Kyllä se joskus helpottaa, ja muuttaja ehtii kanssasi kahville.
  • Kuuntele ja innostu. Käy katsomassa uutta kotia ja elä muuttajan mukana uutta elämänmuutosta. Ymmärrä, miten iso asia uusi koti on.
  • Tarjoa apua, jos olette läheisiä ja asutte lähekkäin. Jos fysiikkasi tai aikataulusi ei kestä auttaa muutossa, ota muuttopäivänä lapset hoitoon vaikka hetkeksi. Ehkä isoin stressi onkin remontin keskellä maalipurkkien seassa tai muuton keskellä huonekalujen kantajien jaloissa hilluvat lapset, joilla ei ole mitään tekemistä. Tarjoudu viemään lapset vaikka tunniksi leikkipuistoon.
  • Vie muuttajille tai remontoijille ruokaa (ja kertakäyttöastiat). Ruoka tulee yleensä vasta siinä vaiheessa mieleen, kun lapset jo itkevät nälkäänsä.
  • Tarjoudu olemaan illalla nukkuvan lapsen vahtina, jotta vanhempien ei tarvitse lopettaa pakkaamista tai remontoimista joka ilta jo seitsemän aikaan. 
  • Mitään palveluksia ei odoteta, mutta ole hengessä mukana ja tule käymään, kun kaikki on valmista.
Muutto, pahvilaatikot, muuttaminen, omakotitalo, lapsiperhe muuttaa, keittiö, ruokapöytä
Silloin, kun keittiöön kannetaan ruokapöytä, tulee asunnosta tai talosta koti.


Uusi koti, uusi alku. Hyvä me! Kuukauden päästä on varmaan kaikki valmista ja ehtii istua sohvalle lukemaan lehteä ja ihastelemaan.




Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Liity seuraajaksi!

Gluteeniton kastike Mifusta ja jauhelihasta

Kuulostaako tutulta: kotona ollaan työpäivän jälkeen niin, että puolen tunnin päästä olisi lähdettävä viemään lapsia harrastuksiin tai itse vaikka vanhempainiltaan. Siinä ajassa ei kummoisia ruokia ehdi väsäämään ja syömään... Kiire onkin varmaan yksi ruuanlaiton isoin ongelma. 

Tänään tehty ruoka loppuu tänään, joten huomenna tehdään taas. Olen nyt yrittänyt tehdä isompia annoksia, joista sitten viisihenkinen perheemme söisi kaksi kertaa. Puolessa tunnissa ehtii kyllä lämmittää ja syödä ruuan. 

Tällä hetkellä tuntuu, että ruokaa menee enemmän kuin esimerkiksi tämän Viikon arkiruuat -postauksen aikaan. Esimerkiksi kastike loppuu heti vaikka kuinka ison luuli tehneensä. 

Mifu, jauheliha, jauhelihakastike, Valio, kokkaaminen, arkiruoka, gluteeniton

 

Lautasella muutakin kuin lihaa


Tuntuu, että Valion Mifuun törmää nyt kaikkialla. En ole varmaan ainoa, joka haluaisi vähentää lihansyöntiä ja huijata lapsia syömään muutakin kuin lihaa, joten päätin testata uutuutta. Kokeilin Mifua tällä kertaa jatkamalla sillä jauhelihakastiketta, jolloin kastiketta tulisi helposti enemmän. En paistanut Mifua epähuomiossa, mutta ensi kerralla paistan. Kokeilin Originaalia, joka maistui aika paljon raejuustolta. Jos olisi tehnyt tällä idealla ruokaa kahdeksi päiväksi vain Mifusta ilman jauhelihaa, olisi purkkeja tarvinnut olla ehkä kolme.

Valion mukaan "paistettava ruokarae Mifu sisältää runsaasti hyvälaatuista maitoproteiinia ja vain vähän tyydyttynyttä rasvaa. Runsaan proteiinipitoisuutensa ansiosta Mifu tuo lisää ruokaisuutta kasvisruokiin ja sitä voi käyttää kuten lihaa ja kanaa. Mifussa on myös B12-vitamiinia, jonka riittävästä saannista on hyvä huolehtia kasviruokavaliossa."  Lue Mifusta täältä

Tällä reseptillä tuli joka tapauksessa tosi hyvä kastike. 

Mifu, jauheliha, jauhelihakastike, Valio, kokkaaminen, arkiruoka, gluteeniton

Gluteeniton kastike jauhelihasta ja Mifusta, 8-10 hengelle


700 g jauhelihaa
1 prk Mifua
1 tomaattimurska, maku yrtti
vettä
1 ruokakerma
1 sipuli
puolikas valkosipulikynsipallo
aurinkokuivattuja tomaatteja  

pastaa (tai perunoita tai riisiä)

Paista jauheliha ja pieneksi silpotut sipulit. Halutessasi paista Mifu-rakeet tai lisää ne loppuvaiheessa. Mausta. Lisää tomaattimurska. Täytä tyhjä murskapurkki vedellä ja kaada vesi pannulle. Lisää maun ja koostumuksen mukaan ruokakermaa sekä halutessasi aurinkokuivattuja tomaatteja.

Tarjoile pastan ja Parmesan-raasteen kanssa. 

Mifu, jauheliha, jauhelihakastike, Valio, kokkaaminen, arkiruoka, gluteeniton


Mifu, jauheliha, jauhelihakastike, Valio, kokkaaminen, arkiruoka, gluteeniton


perjantai 26. elokuuta 2016

Annatko lapsesi vlogata eli tubettaa? Katso 13-vuotiaan video!

"Ihan oikeasti äiti, kaikki vloggaa!"

"Mä näyttäisin sulle kaikki videot etukäteen. Sä saisit päättää, että julkaistaanko ne."

"No kun se olisi hauskaa tekemistä kavereiden kanssa!"

"No kertoisin päivästä ja tekisin kaikkia haasteita ja sketsejä. Sellaisia huumorijuttuja."

"En mä oikeasti kertoisi mitään, mitä ei saa!"

"No kyllä mua harmittaisi, jos joku haukkuisi mua, mutta..."

Kaikkihan tubettaa!


Kuulostaako tutulta? Lapsi kasvaa teini-iän kynnykselle ja haluaa alkaa vlogata. Lapsen mukaan "kaikki kaveritkin" vloggaavat eli tubettavat eli julkaisevat omalla Youtube-kanavalla julkisia videoita. Videoilla yli 13-vuotiaat (tai nuoremmat aikuisen luvalla) kertovat päivästään, elämästään, itsestään ja arjestaan. Suosituimmilla vloggaajalapsilla on kymmeniä tuhansia seuraajia.

Meille teini-ikäisten lasten vanhemmille on opetettu aikoinaan netin vaaroista. On peloteltu namusedillä ja kodin ryöstäjillä, on maalailtu uhkakuvia identiteetin varastajista ja koulukiusaamisesta netin avulla. Tiedämme, että ei saa kertoa itsestään kaikkea niin kuin Punahilkka sudelle metsässä. Siinähän tarinassa ei käynyt hyvin, sen me tiedämme kyllä.

Mitä vastaamme, kun lapsi kysyy, että saako hän aloittaa vloggaamisen? "Et tietenkään", huudamme kitarisat vilkkuen. Vai huudammeko?

vlogi, vloggaaminen, yksityisyys, lapsi vloggaa, lapsi tubettaa, Youtube, tubettaminen
Miten nuori saa näkyä somessa? Saako 13-vuotias vlogata?

Äidin paniikkilista


Meillä juuri yläkoulun aloittanut "Matilda" pyytää lupaa vloggaamiseen lähes joka päivä. Toistaiseksi en ole antanut lupaa. Mietin muun muassa näitä asioita:

  • 13-vuotias on hyvin arassa kasvun iässä. Mitä hän ajattelee videoistaan 15-vuotiaana? Onko hyvä, että kasvu näkyy niin julkisena taltiointina? Katuuko hän joskus videoitaan? Hävettääkö häntä 13-vuotiaan lapsekas pelleily myöhemmin?
  • Osaako hän julkaista varmasti sellaisia videoita, joita voisi näyttää koko koulun ollessa katsomassa vaikka yhteisessä aamunavauksessa? 
  • Ymmärtääkö hän, että kuka tahansa voi katsoa videoita? Siis myös sellaiset, jotka nauttivat lapseni katsomisesta likaisella tavalla. Annanko äitinä lapseni kuin tarjottimella kaiken maailman pervoille?
  • Kestääkö hän anonyymien arvostelun ulkonäöstään, luonteestaan, puhetyylistään tai vaatteistaan? Sellainen ylimääräinen, turha ja asiaton shitti on aikuisen bloggaajan ja vloggaajankin välillä vaikea kestää. Miksi sellaista hakisi tieten tahtoen?
  • Miten hän suhtautuu mahdollisiin kiusaajiin, jotka ovat samassa koulussa eivätkä kaukana kasvottomina? Kärsiikö koulutyö?
  • Onnistuuko hän säilyttämään tietyt yksityisyydenrajat? Tuleeko kiusaus kertoa liikaa? Kertooko hän lapsellisuuttaan vahingossa liikaa?
  • Alkaako hän elää ja etsiä kokemuksia vain vloggaamisen kautta? Onko kokemus enää riittävä kokemus, jos sitä ei talleta vlogia varten? Kasvaako kännykkä- ja nettiriippuvuus?
  • Nousevatko ulkonäköpaineet liikaa? Onko jatkuvasti oltava kauniit vaatteet päällä siksi, että kohta vlogataan?

 

Kiusaaminen suurin riski


Yle uutiset kirjoitti vuosi sitten syksyllä aiheesta kirjoituksen Pikkulasten julkiset videot yleistyvät. Tekstissä nettipoliisi Marko Forss pohtii, että vloggaamisen suurin riski on juuri kiusatuksi tuleminen. Nuoren vloggaajan äiti sen sijaan miettii, että putoaako lapsi kelkasta, jos kaikki kielletään. 

Avainsana lienee siinä, että lapsen kanssa käydään yhdessä läpi pelisäännöt. Lasta (ja itseään) täytyy opettaa vastuulliseksi somen käyttäjäksi. Kaiken kieltäminen yli 10-vuotiaalta lienee sama kuin kieltäisi lasta ajamasta polkupyörällä, käymästä uimassa tai kiipeämästä puuhun, koska jotain voi kuitenkin sattua. Jos et saa opetella pyöräilyä ja liikennesääntöjä, miten oppisit ajamaan? 

Medialukutaito, älylaitteiden käyttö, editoiminen, aktiivisuus ja monessa mukana olo ovat arvoja, joita lapsenkin on syytä oppia tulevaisuuttaan varten. Jos kiellän, teenkö enemmänkin hallaa? Mutta mitä kiellän ja mitä sallin?

Katso tyttäreni video!


En ole siis koskaan antanut tyttäreni julkaista mitään videota. Hänellä on kuitenkin Facebook- ja Instagram-tilit, joita seuraan ja valvon. Tyttäreni on fiksu, vastuullinen ja tarkka (toistaiseksi ainakin), eikä hänen kanssaan ole tullut mitään ongelmia julkaisuissa. Nämä profiilit ovat kuitenkin suljettuja, eikä niitä siis näe kuka tahansa. 

Annanko 13-vuotiaan alkaa tehdä julkisia videoita? Annatteko te? 

Tällä kertaa tein poikkeuksen, joka pelottaa minua. Annoin luvan yrittää yhden kerran, mutta en Youtubessa vaan tässä blogissani. Julkaisen tässä hänen ensimmäisen julkisen videonsa, jonka hän kuvasi keskellä muuttoamme uudessa huoneessaan yksin ja itsenäisesti. Videon ideana oli pohtia vloggaamista puolesta ja vastaan.

Mitä olette mieltä, annanko luvan vai jäädytänkö aiheen vaikka puoleksi vuodeksi tai vuodeksi? Minkä ikäinen on oikean ikäinen aloittamaan tubettamisen vai kiellänkö sen seuraaviksi viideksi vuodeksi?

Matilda odottaa kommenttejanne yhtä paljon kuin minäkin. Kiitos avusta!





Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Liity seuraajaksi!




torstai 25. elokuuta 2016

Vieraskynä: Johan on prkl, että täiongelmasta ei päästä!

Rauhallinen joulupäivä viime jouluna. Ruoka oli syöty eikä ollut mihinkään kiire. Joulun tunnelma särkyi yhteen ainoaan lauseeseen, jonka kuudesluokkalainen tyttäreni sanoi minulle. En unohda ikinä sitä lausetta: 

"Äiti, mun päätä kutittaa."

Se lause oli semmoinen joululahja, jota meidän tupaamme ei olisi tarvittu. Löysin lapseni päästä munia sekä pari vipeltäjää. Olin hädissäni, ja etsin Googlesta tietoja. En tiennyt täistä yhtään mitään! Koska asumme maaseudulla, oli ajomatka lähimpään päivystävään apteekkiin 70 kilometriä suuntaansa. Sinne me lähdimme yhdessä oikein kunnon joulupäivän ajelulle. Ei paljon autossa juteltu.

Ostimme ainetta, joka laitettiin päähän ja annettiin vaikuttaa yön yli. Laitoin aineet myös itselleni, vaikka minulta ei täitä löytynytkään. Ennen nukkumaanmenoa siivosin perusteellisesti, pesin liinavaatteet 60 asteessa ja saunotin 80-asteisessa saunassa peitot ja tyynyt parin tunnin ajan. Vanha kansa sanoo, että pakkanen ei ole niin tehokas täiden tappaja, joten siksi pesin ja saunotin.

Sadan euron täitartunta


Mietin, mistä tartunta on voinut tulla. Ainoa mahdollisuus oli koulun roolivaatteet ja sieltä joulunäytelmän harjoituksissa käytetyt tonttulakit. Laitoin kouluun viestiä ja epäilyni tästä. Sain pahoittelevan viestin, mutta varsinaista täitiedotetta ei lähetetty muille oppilaille.

Hoitokäsittely uusittiin tytölle viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä, ja näin voitimme sodan täitä vastaan. Aineita meni kolme pulloa ja koska piti hankkia täikammat, meni rahaa noin 100 euroa plus tietysti saunan sähköt sekä pyykinpesuaineet.

Kuvankaappaus Helsingin Sanomien jutusta. Lue tästä.

 

"Laitapa tämä hauska hattu päähäsi, niin kuvataan!"


Huhtikuussa koulussa tehtiin elokuvaa, mistä tyttäreni oli innoissaan. Elokuvaa varten oli taas käyty roolivaatelaatikolla, ja tsadam: tyttären päässä kuhisi taas kutsumattomien vieraiden bileet. "Ei taas!", huusimme yhteen ääneen. 

Tällä kertaa keitti huolella. Saman tien lähti Wilma-viesti opettajalle, rehtorille ja terveydenhoitajalle. Viestin saatuaan terkkari soitti ja lupasi infota myös muita vanhempia. Joukkoviesti lähtikin Wilmassa, ja  myös apteekkiin meni tieto, että on syytä varustautua kunnon asein. 

Ostimme taas aineet ensimmäiseen käsittelyyn sekä viikon päästä tehtävään uusintakäsittelyyn. Sata euroa oli jälleen selällään sekä taas ne sähköt ja pesuaineet. Rahaa meni, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Ei ole kivaa, että pää on täynnä verta imeviä, ällöttäviä hyönteisiä!

Puolitoista tuntia päivässä


Tyttäreni aloitti juuri yläkoulun, ja roolivaatteet jäivät näin muiden perheiden riesaksi. Kun viikko oli käyty koulua, putosin polvilleni. Tuli katkera itku. Prkl, ei taas! Ei meillä, ei minun tyttäreni päässä! 

Rutiinilla ryhdyimme työhön.  Aluksi näytti siltä, että homma on nopeasti ohi. Olihan meillä jo kokemusta, ja aineitakin oli onneksi jo kotona. Kesken ne kuitenkin loppuivat, ja jälleen rikastutimme apteekkia satasella. Onhan se hyvä, että meidän perheemme elättää paikallista apteekkaria täiden voimalla. 

Tällä kertaa hoito ei tehonnut. Tällä hetkellä joka aamu ja ilta kampaan tyttäreni hiukset täikammalla ja käyn vielä suoristusraudalla huolellisesti läpi. Munat ovat mustia eikä niitä saa irti kuin kynsillä repimällä tai raudalla polttamalla. Joka aamu ja ilta meiltä menee tähän rutiiniin 45 minuuttia. Lapsen puoleen selkään ylettyvät hiukset pidetään ehdottomasti kiinni eikä meille saa hetkeen tulla yksikään kaveri kylään. Ei enää täitä meidän kotiimme!

Pahin pelkoni toteutui


Ei kestänyt kauaa, kun tapahtui se, mitä eniten olen pelännyt. Pelko ei liity turhamaisuuteen vaan siihen, että sen myötä emme enää pärjää emmekä selviä. 

Oma pääni alkoi kutista. 

Raastoin täikammalla paksuja hiuksiani ja tiesin, että ei sieltä mitään lähde. Munat ja saivareet eivät lähde kammalla vaan kynsillä vetämällä. Kaksi päivää raavin omaa päätäni kynnenaluset verillä. Koska olemme pääasiassa kahdestaan tyttäreni kanssa, en saanut apua pääni hoitamiseen. Lapsi ei vielä pysty täysin auttamaan taistelussa täipirulaisia vastaan. 

Olin kasvattanut kahdeksan kuukautta hiuksiani, ja olin tyytyväinen polkkatukkaani. Pelkäsin, että koska en saa täitä itseltäni pois, tartutan ne uudestaan tyttärelleni. Oli vain yksi keino katkaista kierre ja täiden ylivalta. 

Itkien otin koneen käteeni ja leikkasin tukkani pois. Leikkasin pois kaiken. Nyt olen kalju. Ehdinpä käyttää kaiken energiani tyttäreni kauniiden hiusten pelastamiseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi? 

Mutsi on nyt kalju. Mutsilla on onneksi pipoja ja huiveja.



Mutsi ei ole skini eikä onneksi syöpähoidoissa. Mutsi vaan tekee kaikkensa, että tyttären päähän ei enää tulisi niitä pirulaisia.


 

Miksi ette välitä?


Olen vaihtanut lakanat ja petivaatteet neljä kertaa viikon sisällä. Vesisateesta johtuen mikään ei tahdo kuivaa. Lähiaikoina olen vain pessyt ja puunannut ja  kammannut, repinyt ja raastanut. Täishampoot tekevät hiuksista todella kuivat ja takkuiset eikä niiden kanssa saa käyttää hoitoainetta. Tyttöparka.

Apteekista suositeltiin Rausch-merkkistä pajunkuorishampoota ehkäisemään tartuntoja. Siitä olen nyt lukenut paljon hyvää. Aiomme käyttää sitä. 

Luin muun muassa Helsingin sanomien uutisesta (Lue tästä Täit piinaavat taas koulujen ja päiväkotien alettua), että täiongelma on kasvanut. Syynä on muun muassa se, että täiongelmaa ei osata tai haluta hoitaa oikein. 

Täit eivät liity alempaan sosiaaliluokkaan, likaisuuteen tai epähygienisuuteen. Täit viihtyvät erinomaisesti juuri puhtaissa hiuksissa. Täitä voi tulla kenelle tahansa meistä, mutta miksi kuka tahansa meistä ei halua hoitaa täitä pois omien perheenjäsentensä hiuksista?! Miksi kukaan haluaa pitkittää tätä ongelmaa? 

En suosittele kokeilemaan täikierrettä kotona.

Ystäväni tarina: Johan on prkl, että täiongelmasta ei päästä!


Rauhallinen joulupäivä viime jouluna. Ruoka oli syöty eikä ollut mihinkään kiire. Joulun tunnelma särkyi yhteen ainoaan lauseeseen, jonka kuudesluokkalainen tyttäreni sanoi minulle. En unohda ikinä sitä lausetta: 

"Äiti, mun päätä kutittaa."

Se lause oli semmoinen joululahja, jota meidän tupaamme ei olisi tarvittu. Löysin lapseni päästä munia sekä pari vipeltäjää. Olin hädissäni, ja etsin Googlesta tietoja. En tiennyt täistä yhtään mitään! Koska asumme maaseudulla, oli ajomatka lähimpään päivystävään apteekkiin 70 kilometriä suuntaansa. Sinne me lähdimme yhdessä oikein kunnon joulupäivän ajelulle. Ei paljon autossa juteltu.

Ostimme ainetta, joka laitettiin päähän ja annettiin vaikuttaa yön yli. Laitoin aineet myös itselleni, vaikka minulta ei täitä löytynytkään. Ennen nukkumaanmenoa siivosin perusteellisesti, pesin liinavaatteet 60 asteessa ja saunotin 80-asteisessa saunassa peitot ja tyynyt parin tunnin ajan. Vanha kansa sanoo, että pakkanen ei ole niin tehokas täiden tappaja, joten siksi pesin ja saunotin.

Sadan euron täitartunta


Mietin, mistä tartunta on voinut tulla. Ainoa mahdollisuus oli koulun roolivaatteet ja sieltä joulunäytelmän harjoituksissa käytetyt tonttulakit. Laitoin kouluun viestiä ja epäilyni tästä. Sain pahoittelevan viestin, mutta varsinaista täitiedotetta ei lähetetty muille oppilaille.

Hoitokäsittely uusittiin tytölle viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä, ja näin voitimme sodan täitä vastaan. Aineita meni kolme pulloa ja koska piti hankkia täikammat, meni rahaa noin 100 euroa plus tietysti saunan sähköt sekä pyykinpesuaineet.

täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat
Kuvankaappaus Helsingin Sanomien jutusta. Lue tästä.

 

"Laitapa tämä hauska hattu päähäsi, niin kuvataan!"


Huhtikuussa koulussa tehtiin elokuvaa, mistä tyttäreni oli innoissaan. Elokuvaa varten oli taas käyty roolivaatelaatikolla, ja tsadam: tyttären päässä kuhisi taas kutsumattomien vieraiden bileet. "Ei taas!", huusimme yhteen ääneen. 

Tällä kertaa keitti huolella. Saman tien lähti Wilma-viesti opettajalle, rehtorille ja terveydenhoitajalle. Viestin saatuaan terkkari soitti ja lupasi infota myös muita vanhempia. Joukkoviesti lähtikin Wilmassa, ja  myös apteekkiin meni tieto, että on syytä varustautua kunnon asein. 

Ostimme taas aineet ensimmäiseen käsittelyyn sekä viikon päästä tehtävään uusintakäsittelyyn. Sata euroa oli jälleen selällään sekä taas ne sähköt ja pesuaineet. Rahaa meni, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Ei ole kivaa, että pää on täynnä verta imeviä, ällöttäviä hyönteisiä!

Puolitoista tuntia päivässä


Tyttäreni aloitti juuri yläkoulun, ja roolivaatteet jäivät näin muiden perheiden riesaksi. Kun viikko oli käyty koulua, putosin polvilleni. Tuli katkera itku. Prkl, ei taas! Ei meillä, ei minun tyttäreni päässä! 

Rutiinilla ryhdyimme työhön.  Aluksi näytti siltä, että homma on nopeasti ohi. Olihan meillä jo kokemusta, ja aineitakin oli onneksi jo kotona. Kesken ne kuitenkin loppuivat, ja jälleen rikastutimme apteekkia satasella. Onhan se hyvä, että meidän perheemme elättää paikallista apteekkaria täiden voimalla. 

Tällä kertaa hoito ei tehonnut. Tällä hetkellä joka aamu ja ilta kampaan tyttäreni hiukset täikammalla ja käyn vielä suoristusraudalla huolellisesti läpi. Munat ovat mustia eikä niitä saa irti kuin kynsillä repimällä tai raudalla polttamalla. Joka aamu ja ilta meiltä menee tähän rutiiniin 45 minuuttia. Lapsen puoleen selkään ylettyvät hiukset pidetään ehdottomasti kiinni eikä meille saa hetkeen tulla yksikään kaveri kylään. Ei enää täitä meidän kotiimme!

Pahin pelkoni toteutui


Ei kestänyt kauaa, kun tapahtui se, mitä eniten olen pelännyt. Pelko ei liity turhamaisuuteen vaan siihen, että sen myötä emme enää pärjää emmekä selviä. 

Oma pääni alkoi kutista. 

Raastoin täikammalla paksuja hiuksiani ja tiesin, että ei sieltä mitään lähde. Munat ja saivareet eivät lähde kammalla vaan kynsillä vetämällä. Kaksi päivää raavin omaa päätäni kynnenaluset verillä. Koska olemme pääasiassa kahdestaan tyttäreni kanssa, en saanut apua pääni hoitamiseen. Lapsi ei vielä pysty täysin auttamaan taistelussa täipirulaisia vastaan. 

Olin kasvattanut kahdeksan kuukautta hiuksiani, ja olin tyytyväinen polkkatukkaani. Pelkäsin, että koska en saa täitä itseltäni pois, tartutan ne uudestaan tyttärelleni. Oli vain yksi keino katkaista kierre ja täiden ylivalta. 

Itkien otin koneen käteeni ja leikkasin tukkani pois. Leikkasin pois kaiken. Nyt olen kalju. Ehdinpä käyttää kaiken energiani tyttäreni kauniiden hiusten pelastamiseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi? 

Mutsi on nyt kalju. Mutsilla on onneksi pipoja ja huiveja.

täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat, hiukset


täi, Helsingin Sanomat, täit, täiedidemia, saivareet, täin munat, kalju, nainen, kalju nainen
Mutsi ei ole skini eikä onneksi syöpähoidoissa. Mutsi vaan tekee kaikkensa, että tyttären päähän ei enää tulisi niitä pirulaisia.


 

Miksi ette välitä?


Olen vaihtanut lakanat ja petivaatteet neljä kertaa viikon sisällä. Vesisateesta johtuen mikään ei tahdo kuivaa. Lähiaikoina olen vain pessyt ja puunannut ja  kammannut, repinyt ja raastanut. Täishampoot tekevät hiuksista todella kuivat ja takkuiset eikä niiden kanssa saa käyttää hoitoainetta. Tyttöparka.

Apteekista suositeltiin Rausch-merkkistä pajunkuorishampoota ehkäisemään tartuntoja. Siitä olen nyt lukenut paljon hyvää. Aiomme käyttää sitä. 

Luin muun muassa Helsingin Sanomien uutisesta (Lue tästä Täit piinaavat taas koulujen ja päiväkotien alettua), että täiongelma on kasvanut. Syynä on muun muassa se, että täiongelmaa ei osata tai haluta hoitaa oikein. 

Täit eivät liity alempaan sosiaaliluokkaan, likaisuuteen tai epähygienisuuteen. Täit viihtyvät erinomaisesti juuri puhtaissa hiuksissa. Täitä voi tulla kenelle tahansa meistä, mutta miksi kuka tahansa meistä ei halua hoitaa täitä pois omien perheenjäsentensä hiuksista?! Miksi kukaan haluaa pitkittää tätä ongelmaa? 

En suosittele kokeilemaan täikierrettä kotona.

torstai 18. elokuuta 2016

Rakkautta on syödä suklaata lapselta salaa

Muutto ja remontti ovat jo väsyttäneet meidät niin, että tiuskimme toisillemme. Koska aikataulut ovat tiukat, on työpäivän jälkeen käytettävä jokainen hetki pakkaamiseen, purkamiseen ja siivoamiseen. Kiire ja väsymys näkyvät lapsissa ja myös aikuisissa jo. 

Mietin Anni Sinnemäen ajatuksia murrosikäisen äitiydestä hänen Me Naisille tai Annalle joku vuosi sitten antamassaan haastattelussa, kun kävin tyttäreni kanssa kovaäänistä keskustelua rajoista ja säännöistä. "Äiti on peili, josta peilata ja seinä, jota potkia", muistin Sinnemäen sanoneen, kun olin vaihteeksi taas seinä. 

Tyttäreltäni puuttuu monta asiaa, jotka ystävällä ovat. Hänen rajansa ja sääntönsä ovat kuulemma tiukemmat kuin kenelläkään muulla koko ikäryhmästä eikä hänen omassa huoneessaan ole samanlaisia mukavuuksia ja viihdekeskusta kuin kaikilla muilla. 

Kuuntelin hänen kiivasta monologiaan, joka päättyi siihen, että hän ei saa edes juoda kaakaota kuin viikonloppuisin, vaikka kaikki muut saavat aina, kun haluavat. Kaakaosäännön vuoksi hänelle nauretaan.

hampaat, hammaslääkäri, suun terveys, reikiintyminen

 

Hammaslääkäritrauma


Ajattelin kaakaonatsiuttani eilen, kun makasin hammaslääkärin vastaanotolla lasit silmilläni ja suu täynnä instrumentteja. Minulla on lapsuudestani vain yksi iso trauma, ja se on hammaslääkäripelko. Lukuisten antibioottikuurien ja myöhemmin oman laiskuuteni vuoksi minulla oli lapsuudessani paljon reikiä, joten osasin ulkoa hammaslääkärin vastaanottohuoneen kattoon kiinnitettyjen julisteiden tekstit. 

Tälläkin kertaa minulta löytyi reikä. Tiedän, miltä poraaminen tuntuu, ja kun itselläni siihen liittyy syvä lapsuuden pelon kautta aikuisuuden inhoksi muuttunut tunne, ei tilanne naurata. Miten tässä taas kävi näin? 

hampaat, hammaslääkäri, suun terveys, reikiintyminen


Karkkipäivä kunniaan


Niin, meillä ei juoda kaakaota, mehuja tai limsaa arkena. Jugurtit, murot ja myslit ovat mahdollisimman vähäsokerisia. Karkkipäivä ei ole tietenkään päivä vaan karkkihetki kerran viikossa. Kenelläkään ei todellakaan ole karkkeja omassa huoneessa, vaan karkkeja ostetaan vain se määrä, mikä syödään lauantaina aamupalan jälkeen. 

Kyllä meillä välillä lipsahtaa. Ystäviä käy kylässä keskellä viikkoa, ja nostetaan jäätelöä ja pullaa pöytään. Kauppareissulla saa joskus pienen suklaapatukan. Tavallisena torstaina tehdään iltapalaksi vaikka pannukakkua. Pääasiassa kuitenkin yritämme täysillä, että sokerisia herkkuja syötäisi vain viikonloppuna. Syömme koko porukalla tiettyihin aikoihin, eikä ruokien välissä syödä mitään.

hampaat, hammaslääkäri, suun terveys, reikiintyminen 

Vanhempien karkkipäivä: after eight


Vanhemmuutta ei kuitenkaan jaksa suorittaa ilman suklaata. Mikään ei kruunaa rankkaa päivää paremmin kuin lasten nukahdettua syöty suklaapatukka tai muutama suklaalevyn pala tai muutama rivi. Siinä ei ole mitään pahaa silloin tällöin, jos vertaa siihen, että päivästä palautumiseen käyttäisi vaikka päihteitä. 

Ajattelin hammaslääkärin penkissä suuni kunnosta tuomiota kuunnellessani jälleen kerran jo kauan sitten ajattelemaani asiaa: hyvää vanhemmuutta on syödä suklaata salassa, jos ei pysty kohtuukäyttöön. Jos aikuisen karkkipäivän on oltava joka päivä, on sen parasta olla after eight eikä lasten hereilläoloaikana. 

Lapseni, huutakaa ja raivotkaa vaikka kuinka siitä, että muut saavat karkkia joka päivä, mutta te ette saa. Ette saa ja piste. 

Toistaiseksi, ajoittaisista lipsumisista huolimatta, kenelläkään lapsistamme ei ole koskaan ollut yhtään reikää. Siitä olen kiitollinen. Jos muissa vanhemmuuden asioissa tuntuu usein, varsinkin uhma- ja murrosiän hyökätessä yhtä aikaa kimppuun, että metsään mennään ja puuta päin kuin pulkalla laskien, niin lasten hampaidenhoitonatsiudessa olen onnistunut.

Aikuisen tyhmät valinnat


Jos minä syön liikaa suklaata, minä lihon ja minä saan reikiä. Siispä minä sitten laihdutan ja minä kärsin kipua. 

Jos minä annan lapselleni liikaa suklaata, lapseni lihoo ja saa reikiä. Sitten lapseni saa kärsiä lihavuuden tuomista asioista sekä saa tuntea kipua hammaslääkärin poran alla. 

Jos aikuisena ei opi omista virheistään, niin sittenpä kärsii, mutta miksi ikimaailmassa haluaisi lapselleen kärsimystä? 

tiistai 16. elokuuta 2016

Tytön huoneen tapetointi

Saimme uuden kotimme avaimet elokuun alussa, ja siitä asti olemme tehneet pintaremonttia kahteen makuuhuoneeseen. Yhden viikonlopun tosin olimme sukujuhlilla, mutta muuten on aherrettu töiden jälkeen ja vapaapäivinä. Esimerkiksi tästä Avaimet uuteen kotiin -postauksesta voit kurkistaa vuonna 1981 rakennettua kotiamme.

Viikonloppuna valmistui Henrikin huone, josta voit lukea postauksen tästä. Maanantaina valmistui viisivuotiaan Aavankin huone, josta puuttuu enää listojen kiinnittäminen. What a fiiling! 

Aavan huoneena on talomme isoin makuuhuone, josta todennäköisesti tulee myös samalla vierashuone. Huoneeseen tulee kerrossänky, koska ajattelimme, että sinne olisi sitten kätevä majoittaa yökyläkaverit, kun yläpuolella oleva ekstrasänky ei vie tilaakaan. Päätimme siis säästää kerrossängyn sen sijaan, että olisimme ostaneet kummallakin tytölle uuden sängyn. Nyt piti ostaa vain Matildalle uusi sänky. Mikäli nätisti mahtuu, tulee huoneeseen myös vuodesohva. Näytän huoneista myöhemmin kuvia, kun olemme saaneet kannettua huonekalut sisään. 

Aavan huoneesta tulee ehkä joskus meidän makkari, joten silläkin ajatuksella valitsimme myös tähän huoneeseen erittäin neutraalin sävyn: valkean pienellä lisämausteella. Emme antaneet Aavan valita tapetteja, koska kissanpennut, prinsessat, balleriinat tai keijukaiset eivät välttämättä ole enää kohta ykkösjuttu eikä varsinkaan sitten, jos huoneesta tulee meidän makuuhuoneemme.

Tällaiselta näyttää nyt: 

tapetti tapetointi lastenhuone
Tällaiselta huoneessa näytti hetki sitten: yhdellä seinällä kukkatapetti ja muilla seinillä sininen maalattu alaosa ja valkea maalattu yläosa. Keskellä oli kukkaboordi. 







Päätimme tapetoida tapettiseinän ja maalata maaliseinän, jossa oli siis maalattu lasikuitutapetin päälle. Aloitimme kukkatapetin repimisellä. Ensin piti irrottaa kukkapinta, minkä jälkeen tuli tapetin paperiosa, joka irtosi vedellä. Paperitapetin alta meitä kurkisti sininen kukkatapetti.




Sinisen pinnan irrottamisen jälkeen löytyi paperipinta, minkä alla odotti aito kasaritapetti luultavasti ihan talon rakennusvaiheesta: ruskeita lehtiä! Ei ihan meidän makuun olla makuuhuoneessa ikuinen syksy, vaikka se Suomen ilmastoon hyvin sopisikin...

Pienet prinsessat Aava ja ystävä auttoivat urakassa (viiden minuutin ajan).



Ruskean tapetin pinnan ja paperipinnan jälkeen kohtasimme lopulta seinän. Hurei! Viimeiset rippeet irti ja seinän pesu, minkä jälkeen laitoimme alustapetin.


Alustapetin jälkeen saimme vihdoin laittaa seinään maailman kauneimman tapetin! Valitsimme Värisilmän Everyday life -tapettimalliston Graphic lily -kuitutapetin, jossa valkealla pohjalla näkyy liljojen ääriviivoja. Ihan täydellinen! Kurkista tuosta linkistä tapettia, kun sen kauneutta on vähän vaikea vangita kameralla.

Tapettimallistossa yhdistyvät hienovaraiset kuviot, graafinen leikittely, denim-tekstuurit ja art deco  -vaikutteet. Värisilmän sivuilla malliston tapettien sanotaan tuovan sisustukseen modernin ajatonta, persoonallista ja valoisaa tunnelmaa. Siltä se kyllä vaikuttaakin!

tapetti, tapetointi, lastenhuone

tapetti, tapetointi, lastenhuone
Irrotimme maaliseinästä boordit ja pesimme seinät. Maalasimme ensin pohjamaalin ja sitten neljä kerrosta valkealla remonttimaalilla, että saimme sinisen peittymään. Tuli kyllä valoisa huone!





Nyt, kun Aavan huone on valkea ja valoisa, on hyvä tuoda sinne sopivasti tyttömäisyyttä matolla, leluilla ja sisustustavaroilla. Niitä on sitten helppo vaihtaa, kun pinkki ei enää olekaan se ykkösjuttu.

Olipa homma, tulipa tehtyä! Onneksi teimme sen nyt heti! Matildan huoneessa on niin kauniit seinät, että niille ei tarvinnut tehdä mitään.  

Eivätkö huoneet muuttuneetkin kovasti? Onko muita neutraalien seinien ystäviä?

Postaus on toteutettu yhteistyössä Värisilmän kanssa.