Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rakkausmatka Tallinnaan

Kirjoitin juuri tässä postauksessa parisuhdeaikakateudesta, jota olen tuntenut lähimmän vuoden aikana paljon. Olen onnellinen siitä, että meitä on kaksi jakamassa lasten tuoman onnen ja vastuun ja että meillä on neljä isovanhempaa, jotka ovat elämässämme läsnä, vaikka asuvatkin satojen kilometrien päässä. Saamme olla A:n kanssa paljon yhdessä ihan kotiarjessa työmatkoja lukuunottamatta, joten näemme toisiamme paljon, mutta emme pääse koskaan minnekään kahdestaan. Kynnys pyytää apua pari vuotta tuntemilta naapureilta ja ystäviltä tai maksulliselta lapsenvahdilta on suuri.

Nyt me kuitenkin repäisimme ja uskalsimme pyytää lastenhoitoapua. Tarvitsimme hoitopaikan vain kahdelle lapselle, koska yksi oli samaan aikaan partioleirillä. Saimme järjestettyä Aavan ystävillemme ja Henrikin koulukaverilleen. Yökyläilyluvan saatuamme uskalsimme varata yhden yön matkan. Voi sitä fiilistä! Ihan kahdestaan matkaan! 

Paria päivää ennen lähtöä pakka kääntyi kuitenkin kokonaan ympäri: kumpikin hoitopaikka peruuntui sairastumisen vuoksi! Pientä stressiä ja suurta säätöä, mutta lopulta saimme kuitenkin ihanilta naapureilta ja Henrikin toiselta luokkakaverilta apua nopeasti, ja pääsimme matkaan. 



Lähdimme yhdeksi yöksi Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Varasimme matkan Ikaalisten matkatoimistosta, josta sai kätevästi laivamatkan ja hotellin ostettua samalla. Valitsimme Meriton Old Town Garden -hotellin vanhasta kaupungista hotellin persoonallisuuden ja hyvän sijainnin vuoksi. 




Kun tapahtuu jotain todella suurta, merkittävää ja ihanaa, on yhtäkkiä vaikea kirjoittaa blogiin asiasta. Toisaalta haluaisi kertoa kaiken, toisaalta ei haluaisi kertoa mitään. Vaikka olimme matkalla vain yhden yön ja kaksi päivää, tuntui kuin olisimme olleet viikon. 

Kuljimme vanhan kaupungin katuja ristiin ja rastiin. Kurkistimme kirkkoihin ja kävelimme korkeilla muureilla. Nousimme 130 askelta näköalatasanteelle. Tutkimme käsityöläiskauppoja ja taiteilijoiden maisematauluja. Söimme keskiaikaista ruokaa ja istuimme jazzbaarissa kuuntelemassa paikallista bändiä. Meillä ei ollut aikataulua eikä mitään sovittua suunnitelmaa, mikä tuntui mahtavalta. Ei ollut uhmakiukkuja, tappelupukareita eikä leikkipaikkoja. 



Kävelimme käsikädessä ja nauroimme toistemme vitseille ja stand up -komiikalle, joita heittelimme ilmaan lakkaamatta kuin Jaajo kysymyksiä miljonääriksi haluaville.  Jatkoimme toistemme lauseita ja arvasimme, mitä toinen halusi seuraavaksi tehdä. Ostimme laivalta ison rasian suklaata, jota söimme pitkin päivää kuin sokerihumalaiset lapset.  





Istuessamme kuohuviinilasit käsissämme pienessä kahden hengen pöydässä suunnittelimme uuden kotimme sisustusta huone huoneelta. Huokailimme kilpaa, että emme jaksaisi enää odottaa elokuun muuttopäivää. Ikävöimme lapsia ja kerroimme toisillemme, mitä hassua lapset olivat tehneet silloin, kun toinen meistä ei ollut sattunut huomaamaan. 


Tallinnan vanha kaupunki tarjosi kaikkea, mitä halusimmekin: kulttuuria, vieraan kaupungin ja kielen, keskiaikaista tunnelmaa, sopivasti turismia, lyhyen matkustusajan ja ystävällisyyttä ja siisteyttä.




Oli yllättävän kylmä sää heinäkuisessa Tallinnassa: aasialaisilla turisteilla oli lähes kaikilla samanlainen laivalla myytävä toppatakki päällään. Meitä ei kuitenkaan paleltanut niin paljon, ja jos olisi tullut kylmä, olisimme kävelleet vielä lähempänä toisiamme. Olimme yhtä ällöttävän söpöjä kuin silloin lukiossa. Onko se jotenkin noloa ja ihan old school olla rakastunut omaan puolisoonsa eikä johonkin kiellettyyn hedelmään? 





Se oli sellainen kotiäidin päiväunimatka, jollaisia jotkut tekevät ehkä rakastajansa kanssa pieneen hotelliin vieraaseen kaupunkiin. Onnea on, että sellaisen matkan voi tehdä, ja sellaista rakkautta voi kokea, oman miehensä kanssa. Onnea ovat ystävät, jotka haluavat auttaa. 

Nyt jaksaa taas pyykkivuoriarkea, uhma-, murros- ja keski-ikäkiukkuja, muuttolaatikoiden pakkaamista ja uunin, saunan ja ikkunoiden pesua. Työttömyyttäkin on jäljellä enää viikko, joten kohta jatkuu taas arki.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.




Kiitos ystävät! Seuraavaksi teidän lapsenne tulevat meille, että tekin pääsette tällaiselle  rakkausmatkalle, joksi te reissumme nimititte. Kokeilkaa tekin ihmeessä. Kannattaa uskaltaa pyytää apua, että puolison kanssa voi käydä edes joskus jossain, esimerkiksi vaikka rakkausmatkalla Tallinnassa.

12 kommenttia :

  1. Ihanaa että pääsitte yhteiselle matkalle ja ihania kuvia ❤️

    VastaaPoista
  2. Ah! Kuulostaa ja näyttää ihanalta! 😍 Mä toivon pääseväni kans johki syksyn aikana miehen kans kaksin. 😊

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Kuulostaa aivan täydelliseltä matkalta! <3

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalta kahdenkeskiseltä irtiotolta! 😊

    VastaaPoista
  5. Wau mikä fiilis tuli sun tekstistä ja kuvista! :-) Varmasti ihana matka!

    VastaaPoista
  6. Me ollaan tehty vain yksi ulkomaanmatka kaksin ja se oli myös Tallinnassa :)

    Musta on ihanaa, jos ootte vähän käsi kädessä "teineillyt" 😍 Parisuhdeaika on niin tärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meidän teini ei nähnyt meidän teineilyä :D Kiva, että teilläkin on ollut sama kohde!

      Poista