Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Hyvästi kesä!

Kesä syntyy monista eri asioista, kuten auringon valosta ja lämmöstä sekä luonnon väreistä. En sano, että kesään tarvitaan lomaa, koska olen viettänyt muutaman kesän kokonaan ilman lomaa. Sen sijaan sanon, että kesä syntyy siitä, että saa vihdoinkin tehdä asioita ja käydä paikoissa, joista on haaveillut koko pitkän ja pimeän ikisyksyn. 


Kesä syntyy rakkaisiin paikkoihin pääsemisestä. Kesäfiilis on läsnä, kun pääsee lempiuimarannalle, kesämökille, parhaimmalle kesäterassille, rantasaunaan, tiettyyn kesätapahtumaan, ihanien ihmisten lähelle, soutelemaan, sille ainoalle ja oikealle mustikkamättäälle, syömään siihen tiettyyn ravintolaan sen tietyn annoksen tai sille one and only oikealle jäätelökioskille ostamaan pehmiksen. 



Silloin on vihdoin kesä ja voi huokaista, että ihanaa, kyllä tätä on kaivattukin, hyvin taas jaksoin rämpiä läpi pimeyden ja märkyyden. Vihdoinkin mökkisaunan kipakat löylyt saavat kumartumaan alas. Jalkapohjat etsivät tuttuja kiviä järven pohjasta astellessa varovasti uimaan 20-asteiseen veteen. Torilta saa käteensä uudet perunat ja mansikat siltä tuottajalta, jolta joka kesä ostetaan herkkuja kesäpöytään. Tutulla terassilla näkee sattumalta ystäviä vuosien takaa. Uimarannalla on joka vuosi kymmenvuotiaita poikia, jotka hyppivät toisiaan tönien pommilla veteen ihan niin kuin 80-luvullakin. 





Kesän loppuessa mökki siivotaan talvikuntoon. Vedet kylmenevät entisestäänkin ja jäätelökioskit sulkeutuvat. Hyvästellään rakkaat kesäpaikat, ja aletaan odottaa uutta kesää. Kyllä se kesä vielä tulee taas. Kiitos kesä, olit ihana! 





Blogi ja me lomailimme


Blogihiljaisuuden syynä oli yli viikon kestänyt matkamme rakkaaseen Savonlinnaan kahteen mummolaan ja kahdelle kesämökille. Teimme kaikkea sitä, mitä kesällä rakkaassa kesäpaikassa tehdään. Söimme mustikoita, jäätelöä ja rannan puugrillin antimia. Pelasimme isoäidin kanssa Gang of four -korttipeliä lasten nukahdettua siskonpedeilleen. Vaelsimme pitkin metsiä toisen isoäidin kanssa ja palasimme hirmuisten kantarellisaaliiden kanssa. Isoisät peuhasivat lasten kanssa ja kantoivat lisää ja lisää puita saunan uuniin lapsenlapsilleen, jotka lähes asuivat vedessä. Pienimmän uimaan oppiminen on nyt ihan pienestä enää kiinni. 



Matkasimme tänään halki Suomen takaisin kotiin Pirkanmaalle. Kävimme matkalla Valamon luostarissa, jossa A. ja lapset eivät olleet koskaan käyneet. Ajaessamme tunteja ja tunteja ja Itä-Suomen jäädessä yhä kauemmaksi koin tavallaan, että hyvästelimme kesän. Vielä on kesää jäljellä, mutta ei enää sitä meidän perheen oikeaa kesää, johon kuuluu kaikki se, mikä jäi taaksemme kotiseudulle. Mökkisaunan löylyt odottavat meitä ensi kesänä taas. Höyrylaivojen tuuttauksen saamme kuulla sitten, kun on taas eletty uusi talvi. Vain kesän avoinna oleva ravintola odottaa meitä ensi kesänä taas.




Kotiin oli ihana palata, mutta hetken tämä taas kestää. Pirkanmaa, opeta meille, millainen on Pirkanmaan ihana kesä. Kyllä me vielä löydämme sen kesän täältäkin. Pikku hiljaa.

2 kommenttia :

  1. Toivottavasti osaatte pian nauttia kesästä myös Pirkanmaalla! Muutenhan kesä on ihan liian lyhyt, jos se on jo ohi. Ihanaa kesää!

    VastaaPoista