Kaksplus.fi

MENU

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Helteinen lomaviikko Tampereella kännykkäkuvin

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa! Vielä kun koko perhe saa olla yhdessä rauhassa lomalla ilman aikatauluja ja ulkona on ihana helle, niin parempaa ei voi ollakaan. 

Hyvin harvoin kannan järjestelmäkameraa mukana. Kännykkä sen sijaan kulkee aina mukana. Kännykän kuvagalleriasta voi hyvin kurkistaa, mitä milloinkin on tehty: joka päivältä löytyy näin lomalla ainakin pari kuvaa. 

Matilda tuli eilen illalla kotiin Roihu-leiriltä, joka oli ollut parasta ikinä! Olen niin iloinen, että hän sai kokea kaiken sen yhteyden, 17 000 ihmisen massafiiliksen, Sannin keikan ja kaiken. Onnellinen tyttö. 

Katselin äsken tämän viikon kuvia ja ajattelin jakaa ne tähän. Matilda ei niissä tosiaan vilahtele, mutta me muut kyllä. Tällaisia juttuja olemme tehneet tällä viikolla Tampereella ja Tampereen kupeessa kotona.

Uimarannat ja uiminen


Jos aamulla se alkaa: kyselyt siitä, koska voidaan mennä uimaan ja mille rannalle ja otetaanko eväät. Olemme kyllä käyneetkin joka päivä uimassa, kun lämpöä on kerrankin riittänyt ja aikaa on ollut. Aava on oppinut uimaan sukeltamalla. 

"Miten voi olla näin mahtavaa? Pikkutyttö on oppinut uimaan!" hän hihkui kasvot loistaen. Ihana pieni. 





Mattopyykillä


Milloin mies on seksimmäillään, kysyi Instagram-tililläni ja vastasin, että esimerkiksi mattopyykillä. Saimme A:n kanssa pestyä kaikki normaalipesua kestävät mattomme ennen uuteen kotiin muuttamista. What a fiiling! 





Tampereen Arboretum


Hatanpäällä Tampereella sijaitseva Arboretum on ehdoton ulkoilukohde. Lapset rakastavat puita, joihin pääsee hyvin kiipeilemään. Tällä kertaa otimme kunnon eväät kertakäyttögrilleineen mukaan ja nautimme lämmöstä.







Pikku Kakkosen puisto ja Kukkaisviikot


Olemme käyneet keinumassa Pikku Kakkosen puistossa ja ihmetelleet Pokemon Go -pelaajien määrää puistossa. Se täytyy sanoa, että pelaajat vain istuivat puiston reunalla eikä kukaan istunut esimerkiksi keinuissa tai kiipeilytelineissä lasten tiellä. Hiljaisia ja rauhallisia pelaajia, joiden läsnäolo oli vain kiva juttu!

Kukkaisviikoilla olemme käyneet katsomassa halibernejä, tansseja ja Tuttiritaria. Kiva tapahtuma!







Herkkua on siinä monenlaista! 


A. tykkää laittaa ruokaa ja käyttääkin siihen aikaa lomalla paljon. Olemme grillanneet, syöneet kalaa ja voikastiketta ja ihania salaatteja. Herkuiltakaan emme ole välttyneet. Ystävien kanssa kävimme Laukontorilla syömässä vohveleita ja salaatteja. Vadelmia ja mustikoitakin olemme ehtineet keräämään.







Muuttopakkailuja


Vaikka kuvissa näkyy kaikkea kivaa tekemistä, on todellisuus kuitenkin sitä, että olemme eniten vain pakkailleet lähestyvää muuttoa varten. Toisaalta kyllä tosi kiva käydä tavaroita läpi, kun siihen on aikaa. Muuton keskellä meitä piristi myös siskoni perheen piipahtaminen ohi ajaessa. Eikö oltukin siskon kanssa vahingossa ihan tekstiilikaksosia?



Miten teidän viikko on mennyt? Ps. Koska elämä on usein pyykkivuoriarkea, olen pessyt myös pyykkiä, kuten muun muassa Matildan kellon. 

torstai 28. heinäkuuta 2016

Muutto lähestyy: etsinnässä täydellinen sohvapöytä

Kukaan ei halua, että kesä kuluisi äkkiä, mutta tavallaan me olemme koko kesän odottaneet vain kesän loppumista. Saamme uuteen kotiimme avaimet ensi viikolla odotettuamme toukokuusta asti. Vihdoin, mahtavaa! 

Olemme koko kesän ajan pyöritelleen talon pohjapiirustusta käsissämme ja pohtineet, millainen olohuoneemme sisustuksesta tulee. Pienenpienen miniolkkarimme sijaan saamme uudessa kodissa nauttia todella isosta olohuoneesta, johon pitäisi olla huonekalujakin. 

Pohdimme, että voisimme ehkä jakaa olohuoneen kahtia niin sanottuun telkkariosioon ja järvelle katselu- ja lukunurkkausosioon. Meillä on kaksi sohvaa: vaalea beige divaani ja harmaa vuodedivaani. Vuodesohva on ollut työtilassamme ja vaalea olohuoneessamme. Laitammeko sohvat vierekkäin vai eri puolille olohuonetta? Vai sijoitammeko vuodesohvan Aavan isoon huoneeseen, jolloin vieraat on näppärä majoittaa huoneeseen, jossa on ovi? Vai täytyisikö ostaa yksi iso sohva tai toinen vaalea sohva?

Meillä on iso harmaa matto ja iso vaalea matto sekä tummanruskea tv-taso. Miten nämä värit ja kokonaisuudet sopivat yhteen? Mitä kaikkea uutta voimme tässä vaiheessa ostaa, kun ostoslistalla on jo ainakin sänky, lipastoja, tapetteja, ruohonleikkuri, kenties uusi jääkaappikin... Uusi tv-taso olisi ihana, mutta se ei ole kuitenkaan ihan ostoslistan päässä. Ehkä. Vähän tuo ruskea vaihe olisi kyllä meiltä jo ohi...

Millainen on hieno sohvapöytä?


Meillä ei ole koskaan ollut sohvapöytää, mutta nyt sellainen mahtuisi. Koska emme ole vielä päässeet kokeilemaan, miten sohvat mahtuisivat ja sopisivat tyylillisesti parhaiten, emme tiedä, millainen olisi paras sohvapöytä. Millaisesta sohvapöydästä te tykkäätte? Mikä on nyt se juttu sohvapöydissä?  

Keräilin muutamia malleja alla olevaan kollaasiin. 

1. Svante-pöytä Ellos. 2. Liatorp Ikea. 3. Carl-sohvapöytä Ellos. 4. Monaco-sohvapöytä Sotka. 5. Lövbacken Ikea. 6. Oslo Sotka. 7. Dixie-sohvapöytä Asko. 8. Aspen-arkkupöytä Asko. 9. Hugo Select 21. Kuvat sohvapöytien myyjien sivuilta.

Mistä näistä tyyleistä tykkäät itse eniten? Mitä sohvapöydälle pitää mahtua? Onko pöytä vain tiellä? Tuleeko sohvapöydästä helposti lelujen ja postien säilytyspaikka?

Sain talomme välittäjältä luvan näyttää talomme myyntikuvia, joista osan esittelin jo postauksessa Kuvia uuden kotimme keittiöstä. Vilautan teille olohuoneemme kuvaa nyt, niin voitte paremmin ehdottaa, miten olohuone kannattaisi sisustaa. Kuvan oikeaan reunaan jää vielä tilaa esimerkiksi tv-tasolle. Kokonaan olohuone ei siis kuvassa näy.

Kuva talon myyntiesittelystä Tampereen Kotijoukkue Oy














Sisustamme kotimme valkean, harmaan, mustan ja beigen sävyillä. Jotakin tehosteväriä pohdimme myös. Minä haluaisin, että se olisi keltainen, mutta A. ei ole ihastunut. Ehkä se väri löytyy vaikka jostain taulusta, joita katselemme myös eri sisustusliikkeistä.

Millainen sohvapöytä teillä on?

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Näin saat blogisi menestymään!


Millainen on hyvä, kiinnostava ja koukuttava blogi? Mitkä ominaisuudet tuovat blogille runsaasti aktiivisia seuraajia? Kysyin asiaa lukijoiltani tässä postauksessa, minkä perusteella listasin muutamia asioita, joiden avulla saatat saada blogisi menestymään. Loppu on enää vain aktiivisuudestasi, persoonastasi ja kenties sattumasta kiinni. Tekstissä olevat lainaukset ovat lukijoiden kommentteja. 


1. Elämänmakuisuus ja persoonallisuus


- Hyvä blogi on monipuolinen, rehellinen, hauska, inspiroiva ja arjen makuinen. 

- Teksti on kirjoittajansa näköinen ja persoonallinen. Hyvän blogin kirjoittaja on hyvä tyyppi, johon haluaisi oikeastikin tutustua.  

- Tekstissä on jotain, mihin tarttua. Samanlainen elämäntilanne tuo vertaistukea ja aivan erilainen elämäntilanne tai -kokemus avaa silmiä ja opettaa elämästä.  

- Hyvässä blogissa on oivalluksia elämästä: pieniä havaintoja, suuria ajatuksia ja kauniita hetkiä.

- Postaukset eivät ole liian pitkiä ja niiden aiheet vaihtelevat arkipäivän kuulumisista erilaisiin aihepostauksiin sopivan monipuolisesti vaihdellen.

- Huumori tuo uutta ulottuvuutta ja keveyttä blogilukemiseen, joka usein on rentoa ajanvietettä.

- Arjen onnellisuus ja arkirealismi ovat tasapainossa. Sopivasti harmonista vaahtokarkkielämää ja sopivasti uhmaikää ja pyykkivuoria. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta ne ruusuhetket kannattaa myös kertoa, kun eteen tulevat. 


"En ole varsinaisesti kiinnostunut mistään elämän rosoisesta puolesta, siitä voi puhua niin riittämiin in real life ja sitä taaperouhmaa, kakkatarinaa ja vesirokkonäppyä on himassakin. Haluan  lueskella ja katsella inspiroivaa ja piristävää blogia enkä ole se ihminen, jolle tulee alemmuuskompleksi toisten hienommista synttäreistä ja täydellisestä elämästä. Tiedostan, että ko. blogi käsittelee nimenomaan positiivisia ja arjen kauniita puolia."

"En vain usko, että kenenkään elämä on aina kukkasia ja yksisarvisia. Sellainen ihanakamala arki on parasta. Kiinnostava blogi on rehellinen, säröinen eikä pelkästään pelkkää pitsiä ja hattaraa. Kiinnostava blogi ei saa olla täydellinen, siitä tulee helposti tylsä. Kiinnostavassa blogissa ei kerrota kaikkea, vain mehukkaat palat. "

"Kevyttä kiireisen arjen keskellä luettavaa. Silloin kun itsellä on aikaa perehtyä muiden postauksiin tykkään lukea juurikin syvällisiä postauksia, kepeitä arjen touhuja ja kaikkea siltä väliltä."

2. Laadukkaat, palstanlevyiset valokuvat 


Tekstiä selkeästi pienemmät, sumeat ja epätarkat kuvat tai täysin kuvaton postaus eivät houkuttele lukemaan blogia. Kuvien ei tarvitse olla ammattitasoisia, kunhan ne ovat mieluiten palstan levyisiä ja tarkkoja. Kauniit kuvat täydentävät postausta.


 

3. Bloggaajan yksityisyys


- Bloggaajan ja hänen läheistensä yksityisyys mietityttää monia bloggaajia. Onko menestyneen blogin salaisuus siinä, että lukijat tuntevat bloggaajan itsensä ja hänen perheensä yhtä hyvin kuin sukulaisensa? Monen lukijan mielestä kaikkea ei tarvitse kertoa.

- Päätä itse, kuinka paljon haluat kertoa. Nimimerkin takaa kirjoitettu blogi voi nousta yhtä suosituksi kuin blogi, jonka kirjoittajan lasten syntymäajat, oma työpaikka ja laihdutuskuurit ovat kaikkien tiedossa. Oma yksityisyyttään, elämäänsä, lapsiaan ja parisuhdettaan kannattaa suojella, mutta millä tavoin, on jokaisen päätettävä itse. 

- Valokuvissakaan ei tarvitse näyttää kaikkea, jos ei halua. Lapsiin liittyvän postauksen kuvassa voi näkyä lapsi takaa tai näkyä vaikka vain lapsen pienet varpaat.

"Mielestäni bloggaajan on hyvä pitää myös yksityisyyttä yllä. Itse en edes halua kertoa kaikkea omasta elämästäni, koska kaikki asiat eivät kuulu muille. Toki, jos bloggaajaa itseään ei haittaa kertoa, niin se on ok. En kuitenkaan itse valitse seuraamiani blogeja sen perusteella, että saan kaiken tiedon kyseisestä ihmisestä. Pintapuolinen blogi on hyvä."
 "Avoimuus on vaan plussaa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa enkä halua tietää. Mutta sitten on ärsyttävää, jos vihjailee jostain eikä kerro."

"Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa blogiin. Läheistesi yksityisasiat, lapsesi mollaaminen tai esimerkiksi exmiekkosen arvostelu ovat sellaisia asioita, joilla ei kuulu mässäillä."



4. Kirjoita usein


Joka päivä ei tarvitse postata, mutta jos aikoihin ei kuulu mitään, menettävät lukijat mielenkiintonsa. Osa taas menettää mielenkiintonsa, jos postauksia tulee niin usein, että niitä ei ehdi lukea. Etsi itsellesi sopiva postaustahti!

5. Jaa blogiasi


Jos et jaa tekstejäsi, ei kukaan löydä sinua. Markkinoi itseäsi ja blogiasi. Voit kirjoittaa nimimerkin takaa kasvottomana, mutta jaa silti. Perusta blogillesi Facebook- ja Instagram-sivut ja liity erilaisiin blogiryhmiin. Jos kirjoitat koirastasi, jaa postaus koirasi rodun Facebook-ryhmään. Jos kirjoitat käsitöistä, jaa tekstiä käsityöryhmässä. Ole kuitenkin tarkka jaoissa: älä spämmää äläkä jaa tekstejä ryhmiin, joita tekstin aihe ei kosketa. Jos kirjoitat lähinnä itsellesi päiväkirjaa muistiin, ei jakoja tarvita.

6. Muista kielioppi


Kirjoita itsesi näköistä tekstiä, mutta älä väheksy oikeinkirjoitusta. Lue teksti läpi ennen julkaisua. Sinun ei tarvitse olla kirjoittamisen ammattilainen, mutta selkeys ja luettavuus houkuttavat enemmän lukijoita kuin esimerkiksi yhdyssanavirheitä vilisevä teksti. Tekstin sopiva mitta ja väliotsikot tekevät tekstistä houkuttelevamman.



7. Opi muilta


Verkostoidu muiden bloggaajien kanssa, etsi internetistä tietoja ja tutki itseäsi kiinnostavien blogien sisältöä ja ulkoasua. Koko ajan oppii lisää.

8. Vältä näitä


Liian pitkä teksti, huonot kuvat tai kuvattomuus, draamahakuisuus, huolittelematon tai yhteen pötköön kirjoitettu teksti saavat jotkut lukijat näkemään punaista. Omien läheisten mollaus tai elämän täydellisyyden ja omien kalliiden ostosten jatkuva esitteleminen saavat jotkut ärsyyntymään. Myös liika huomiontavoittelu, väkinäiset täytepostaukset ja klikkausten kalastelut tuntuvat joistain lukijoista luotaantyöntäviltä.



Lue aiempia tekstejäni bloggaamisesta


 

Lue myös näitä blogeja


Listasin tähän alle sekä lukijoideni omia että heidän suosittelemiaan blogeja. Löytyykö näistä uusi suosikkiblogisi? Mikä näissä blogeissa erityisesti viehättää?


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Lasten sopiva ikäero: noin 3, 5 vai noin 8 vuotta?

Moni lapsista ja perheestä haaveileva pohtii, mikä olisi hyvä ikäero lapsille. Lasten lukumäärä ja ikäerot eivät ole meidän käsissämme: aina ei mene niin kuin suunnittelee esimerkiksi sopivan puolison löytämisen, oman terveyden, tahattoman lapsettomuuden tai jonkun muun elämäntilanteen vuoksi. Ajattelin kertoa, miten meidän tarinamme kulki ja mitkä asiat nousevat esille lasten ikäeroissa.

ikäero, sisarukset, vauva, taapero, teini, lapset

 

Kaksi ja puoli vuotta 


Saimme Matildan asuessamme Jyväskylässä vuonna 2003. Olimme menneet ajatuksemme mukaan nuorina naimisiin ja minä olin sopivan koulupaikan etsimisen ja hakemisen jälkeen päässyt opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Emme kokeneet olevamme mitenkään nuoria vanhempia. 

Saimme Henrikin, kun Matilda oli 2,5-vuotias. Vaikka opiskeluni olivat yhä kesken, oli toisen lapsen saaminen suht nopeasti täydellinen päätös. Valmistumiseni venyi, mutta lapsista tuli tiivis parivaljakko. Kun Henrik nukkui päiväunia, itki Matilda ikäväänsä. Isosiskon hoivavietti toi leikkeihin ja sisarussuhteeseen paljon syvyyttä alusta asti. Välillä oli pakko muistuttaa, että sisko jättäisi veljen kasvattamisen ja hoitamisen pääasiassa meille. 

Ihan sama millä leluilla he leikkivät, niin leikki syntyi. Veli saattoi valita pikkuautot ja sisko ohjata leikkiä. Isosiskon autoleikeissä autoilla oli perhesuhteet ja ihmisten etunimet, ja ne laitettiin päiväunille. Prinsessaleikkeihinkin veli kelpasi. Löysin vanhan kolumnini Siskoprinsessa ja veliprinsessa noista ajoista. 

Pienet tuleen tuijottajat metsäretkellä kauan sitten. Parhaat ystävät vierekkäin.


Matildalla ja Henrikillä on aina toisensa. He ovat meidän puheessamme "isot", jotka pärjäävät keskenään kotona hetken, nukkuvat mökillä yhdessä teltassa, käyvät yhdessä kesäleirillä ja tekevät yhtä paljon kotitöitä. Kotona he ovat nykyään enemmän omien kavereidensa kanssa, mutta esimerkiksi reissuilla ja mökeillä heillä on aina toisensa. Kotona he pelaavat yhdessä ja syövät esimerkiksi perjantaisin isojen iltapalaa.  

Nyt Matilda on alkanut ottaa kasvun myötä etäisyyttä Henrikiin, mikä on saanut nuoren miehen harmistumaan. Ovet paukkuvat ja välillä riitapukareita saa irroitella toisistaan. Matilda kasvattaa yhä veljeään, mihin yhä puutumme. Nämä kaksi kinastelijaa ovat kuitenkin toisilleen kaikki kaikessa. 


Viisi vuotta


Kotiäitivuosien jälkeen palasin yliopistolle ja valmistuin. Minua vaivasi niin kova vauvakuume opiskelemaan palattuani, että pahimpina aikoina en voinut katsoakaan vauvoja. Ystävän kutsuilla vastasyntynyt kulki sylistä syliin. Pelkäsin, että se ojennettaisiin minullekin, mutta ei onneksi. 

Lopulta elämä kulki eteenpäin ja sekä pitkät keskustelut että kenties sattumakin toivat meille ihanan pienen Aavan vuonna 2011. Oli upeaa jäädä kotiin hoitamaan vauvaa. Henrik oli tuolloin viisivuotias ja auttoi mielellään hoitamaan vauvaa. Kävelyillä ei tarvittu tuplia eikä seisomalautoja vaan Henrik pyöräili vieressä. Minulla oli ikään kuin vain yksi lapsi silloin, kun Henrik oli kerhossa. Vauva-aika oli ihanaa! 

ikäero, sisarukset, vauva, taapero, teini, lapset

ikäero, sisarukset, vauva, taapero, teini, lapset

Ajattelin kauan, että Aavalla ei ole kotona leikkikaveria eikä tärkeää tappelupukaria. Nyt, kun hän on viisivuotias, on hän aika hyvä kumppani Henrikille kummassakin asiassa. He lukenut yhdessä Aku Ankkoja, saattavat joskus pelata lautapeliä yhdessä ja riehuvat ja tappelevat ihan hienosti. Toki Henrikillä on isoveljen ja vanhemman asema kaikessa ja vaaditaan tietty mielentila, että sisko kelpaa mukaan. 

Pikkusisko on pehmentänyt kymmenenvuotiasta. Siskon myötä hänelläkin on lupa leikkiä pienten leluilla. Vaikka muut eivät aina saa tulla lähelle, halaa hän pikkusiskoa usein. 


 

Kahdeksan vuotta


Kun Aava syntyi, oli Matilda 7,5-vuotias ekaluokkalainen. Matilda ja hänen ystävänsä odottivat vauvaa kuumeisesti. Muistan yhä elävästi, miten Matilda piti sairaalassa Aavaa varovasti, hartiat jännittyneinä, sylissään ja sanoi: "Nyt minä uskon, että tämä on totta. Nyt minäkin tiedän, mitä on, kun on sisko". Ovikello soi jatkuvasti. "Onko Matilda kotona? Saako sitä vauvaa kurkistaa?" kysyivät saparopäiset pikkutytöt. Ylpeä isosisko loisti. Ei ollut muiden perheessä vauvaa ja vielä tyttövauvaa! 


ikäero, sisarukset, vauva, taapero, teini, lapset

Matildasta on alusta asti ollut valtavasti apua. Hän piti vauvaa sylissään, kun kävin suihkussa. Usein sängyn vierestä löytyi jo Matilda, kun vauva itki. Matilda ja Aava eivät ole koskaan leikkineet yhdessä leikkiin uppoutuen, vaan Matilda on leikkinyt Aavan kanssa niin kuin pienen kanssa leikitään ohjaavasti ja lempeästi.

Kummallekin on selkeästi tärkeää, että on myös sisko. "Me ollaan ihania siskoksia", sanoi Aava ollessaan kolmevuotias. "Ja Henrik on kolmepyöräinen", jatkoi hän niin kuin muisti Matildan sanoneen. No, kolmas pyörä, mutta kuitenkin. Sellaista tyttöjen välistä huumoria heillä oli joskus ja on yhäkin. 

ikäero, sisarukset, vauva, taapero, teini, lapset


Nykyään Matilda voi jo katsoa Aavan perään vaikka kauppareissumme ajan, mikä helpottaa valtavasti arkeamme. Onneksi tytöt saavat viettää vielä monta lapsuusvuotta yhdessä. Toki pikkusisko häädetään tällä hetkellä yhteisestä huoneesta kavereiden tultua kylään, ja pikkusiskon sotkut ja uhmakohtaukset kirkumisineen ärsyttävät yläkoululaistamme. Odotamme kaikki innolla, että lapset saavat uudesta kodista omat huoneet. Isojen ikäerojen myötä omien huoneiden tarve ja oman tilan tarve on selkeästi korostunut. 

Ei kierrätysmahdollisuutta


Meille nämä ikäerot ovat juuri oikeat. Jos olisimme saaneet kolmannen lapsen kahden-kolmen vuoden kuluttua Henrikin syntymästä, en olisi ehtinyt valmistua ja luoda uraa. Olisimme kenties väsyneempiä emmekä olisi ehkä nauttineet yhtä paljon vauva-ajasta. Suren usein, että Aava on eri paria kuin muut, mutta kolmikkomme on kuitenkin tiivis. Välillä he keksivät yhdessä jonkun hauskan tekemisen, kuten vaikka elokuvien kuvaamisen. Ei Aava tarvitse omanikäistä sisarusta. Ystävistä hän saa oikeanlaista leikkiseuraa.

Koska meillä on isot ikäerot järjestyksessä tyttö-poika-tyttö, ei meillä voi kierrättää juuri mitään muuta kuin monoja ja suksia. Tyttöjen kahdeksan vuoden ikäero on paljon, kun ajattelee vaatteiden säilytystä ja vaatemuodin ja vaatteiden mallin muuttumista. Matildan ihanin ja rakkain takki ei ole ehkä Aavan eikä minunkaan mieleeni kahdeksan vuoden kuluttua. 

Matilda kuvaa elokuvaa aiheesta rantaloma.

Jokainen lapsemme on vahvasti yksilö. Olen aina sanonut, että sukupuolta enemmän lasta määrittää luonne. Mitkä ovat teidän lastenne ikäerojen hyvät ja huonot puolet? Lue Kaksplussan listaamat ikäerojen haitat ja hyödyt tästä.


Lue myös nämä: 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rakkausmatka Tallinnaan

Kirjoitin juuri tässä postauksessa parisuhdeaikakateudesta, jota olen tuntenut lähimmän vuoden aikana paljon. Olen onnellinen siitä, että meitä on kaksi jakamassa lasten tuoman onnen ja vastuun ja että meillä on neljä isovanhempaa, jotka ovat elämässämme läsnä, vaikka asuvatkin satojen kilometrien päässä. Saamme olla A:n kanssa paljon yhdessä ihan kotiarjessa työmatkoja lukuunottamatta, joten näemme toisiamme paljon, mutta emme pääse koskaan minnekään kahdestaan. Kynnys pyytää apua pari vuotta tuntemilta naapureilta ja ystäviltä tai maksulliselta lapsenvahdilta on suuri.

Nyt me kuitenkin repäisimme ja uskalsimme pyytää lastenhoitoapua. Tarvitsimme hoitopaikan vain kahdelle lapselle, koska yksi oli samaan aikaan partioleirillä. Saimme järjestettyä Aavan ystävillemme ja Henrikin koulukaverilleen. Yökyläilyluvan saatuamme uskalsimme varata yhden yön matkan. Voi sitä fiilistä! Ihan kahdestaan matkaan! 

Paria päivää ennen lähtöä pakka kääntyi kuitenkin kokonaan ympäri: kumpikin hoitopaikka peruuntui sairastumisen vuoksi! Pientä stressiä ja suurta säätöä, mutta lopulta saimme kuitenkin ihanilta naapureilta ja Henrikin toiselta luokkakaverilta apua nopeasti, ja pääsimme matkaan. 



Lähdimme yhdeksi yöksi Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Varasimme matkan Ikaalisten matkatoimistosta, josta sai kätevästi laivamatkan ja hotellin ostettua samalla. Valitsimme Meriton Old Town Garden -hotellin vanhasta kaupungista hotellin persoonallisuuden ja hyvän sijainnin vuoksi. 




Kun tapahtuu jotain todella suurta, merkittävää ja ihanaa, on yhtäkkiä vaikea kirjoittaa blogiin asiasta. Toisaalta haluaisi kertoa kaiken, toisaalta ei haluaisi kertoa mitään. Vaikka olimme matkalla vain yhden yön ja kaksi päivää, tuntui kuin olisimme olleet viikon. 

Kuljimme vanhan kaupungin katuja ristiin ja rastiin. Kurkistimme kirkkoihin ja kävelimme korkeilla muureilla. Nousimme 130 askelta näköalatasanteelle. Tutkimme käsityöläiskauppoja ja taiteilijoiden maisematauluja. Söimme keskiaikaista ruokaa ja istuimme jazzbaarissa kuuntelemassa paikallista bändiä. Meillä ei ollut aikataulua eikä mitään sovittua suunnitelmaa, mikä tuntui mahtavalta. Ei ollut uhmakiukkuja, tappelupukareita eikä leikkipaikkoja. 



Kävelimme käsikädessä ja nauroimme toistemme vitseille ja stand up -komiikalle, joita heittelimme ilmaan lakkaamatta kuin Jaajo kysymyksiä miljonääriksi haluaville.  Jatkoimme toistemme lauseita ja arvasimme, mitä toinen halusi seuraavaksi tehdä. Ostimme laivalta ison rasian suklaata, jota söimme pitkin päivää kuin sokerihumalaiset lapset.  





Istuessamme kuohuviinilasit käsissämme pienessä kahden hengen pöydässä suunnittelimme uuden kotimme sisustusta huone huoneelta. Huokailimme kilpaa, että emme jaksaisi enää odottaa elokuun muuttopäivää. Ikävöimme lapsia ja kerroimme toisillemme, mitä hassua lapset olivat tehneet silloin, kun toinen meistä ei ollut sattunut huomaamaan. 


Tallinnan vanha kaupunki tarjosi kaikkea, mitä halusimmekin: kulttuuria, vieraan kaupungin ja kielen, keskiaikaista tunnelmaa, sopivasti turismia, lyhyen matkustusajan ja ystävällisyyttä ja siisteyttä.




Oli yllättävän kylmä sää heinäkuisessa Tallinnassa: aasialaisilla turisteilla oli lähes kaikilla samanlainen laivalla myytävä toppatakki päällään. Meitä ei kuitenkaan paleltanut niin paljon, ja jos olisi tullut kylmä, olisimme kävelleet vielä lähempänä toisiamme. Olimme yhtä ällöttävän söpöjä kuin silloin lukiossa. Onko se jotenkin noloa ja ihan old school olla rakastunut omaan puolisoonsa eikä johonkin kiellettyyn hedelmään? 





Se oli sellainen kotiäidin päiväunimatka, jollaisia jotkut tekevät ehkä rakastajansa kanssa pieneen hotelliin vieraaseen kaupunkiin. Onnea on, että sellaisen matkan voi tehdä, ja sellaista rakkautta voi kokea, oman miehensä kanssa. Onnea ovat ystävät, jotka haluavat auttaa. 

Nyt jaksaa taas pyykkivuoriarkea, uhma-, murros- ja keski-ikäkiukkuja, muuttolaatikoiden pakkaamista ja uunin, saunan ja ikkunoiden pesua. Työttömyyttäkin on jäljellä enää viikko, joten kohta jatkuu taas arki.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.




Kiitos ystävät! Seuraavaksi teidän lapsenne tulevat meille, että tekin pääsette tällaiselle  rakkausmatkalle, joksi te reissumme nimititte. Kokeilkaa tekin ihmeessä. Kannattaa uskaltaa pyytää apua, että puolison kanssa voi käydä edes joskus jossain, esimerkiksi vaikka rakkausmatkalla Tallinnassa.