Kaksplus.fi

MENU

maanantai 30. toukokuuta 2016

Pinkkiä kynsilakkaa prinsessalle

Minun piti kirjoittaa tänään ihan muusta aiheesta, mutta jäin ihastelemaan tänään ottamiani kuvia, niin kirjoitan sitten niistä kuvista. Tai en kirjoita, näytän. 

Kirjoitan vähän, näin: 

Lämpöä 24 astetta. Koko muu perhe jossain, minä ja Aava kahdestaan takapihalla. Haen lehden, kameran ja kynsilakan tarkoituksenani tehdä takapihalla muutamia eri juttuja, kuten yhden blogipostauksen valmisteluja. Lakkaan kynsiäni, Aava pyörii ja temppuilee riippukeinussa. Juttelemme, sitten siivoilen pihaan. 

Yhtäkkiä vilkaisen Aavaa. 

Hän on viisivuotias. Takkuinen tukka puoliselkään: tukka, jota ei saa yhtään ikinä leikata, koska siitä on tulossa Tähkäpään tukka. Itse valitsema mekko, joka on mekkogarderobin röyhelöisin. Paljaat jalat. Nurmikko. Auringon kuumat säteet.

Kun äidin silmä on välttänyt, hän on napannut aarteen. Hän tekee itsestään kaunista. 

Hän vilkaisee minua ja virnistää varovasti. Kun en sano mitään, hän epäröi hetken, mutta jatkaa sitten. Ihan itse osaa! Tulee ihanat! Ja miksikäs ei tulisi, ihanalle ihanat.





En malta kieltää. En sano, että minä tekisin sen paremmin tai kauniimmin. En ajattele nyt, että kynsilakoissa on kemikaaleja, joita ei lapsille kai suositella. Kyykistyn ja kuvaan tarkan työskentelyn ja katoavan hetken.

Hän näyttää huomenna kätensä ja jalkansa päiväkodissa, nauraa ja sanoo silmät tuikkien, että osasi ihan itse. Äidin ei tarvinnut! Vaikka hän on pelkkä tyttö eikä mikään nainen tai äiti, niin hänpä vain osasikin itse!

Ne ovat pinkit. Ne ovat ihanat.

Hän on ihana.

Tämän minä vain halusin näyttää. Tämän pienen, kauniin hetken hänen lapsuudestaan, hetken kesältä 2016.






6 kommenttia :