Kaksplus.fi

MENU

lauantai 7. toukokuuta 2016

Lapsettomien lauantai - Ei kenenkään äiti

Teki mieli potkaista jokaista vastaantulevaa pallomahaa.

Päätin, että jos emme tietyn ajan kuluttua ole onnistuneet, tapan itseni. Se auttoi jaksamaan.

Kolmannen keskenmenon jälkeen en enää jaksanut. Romahdin.

Lapsettomuushoidoissa mies ja hänen tunteensa olivat ilmaa. 

Ystävät haaveilivat esikoisesta yhtä aikaa. Nyt esikoinen on koulussa ja hänellä on kaksi pikkusisarusta. Meillä on hiljaista kuin haudassa.



En unohda koskaan Aavan kanssa viettämääni äitiyslomaa. Se vuosi oli täynnä onnea, mutta samalla itkin enemmän kuin koskaan. Sain tutustua tuon vuoden aikana 15 suomalaiseen, joilla oli takanaan lapsettomuuden polku.

Kun lapset nukkuivat, sukelsin keskelle keskenmenojen, raskaustestien, lapsettomuushoitojen ja toivon ja epätoivon täyttämiä tarinoita. Syntyi teos Ei kenenkään äiti - Kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012).

Koen, että pääsin niin syvälle lapsettomuutta kuin kukaan sitä itse kokematon voi ikinä päästä. Olen kiitollinen luottamuksesta ja kuulemistani kipeistä tarinoista. Ne tarinat repivät monen toimittamani teoksen kirjoittajan jälleen kerran ihan pieniksi palasiksi, mutta samalla kirjoittaminen auttoi heitä sekä kirjan lukeneita satoja ihmisiä.

Tarinoissa on onnellinen loppu, mutta se ei tarkoita aina vauvaa. Se tarkoittaa kasvamista lapsettoman identiteettiin, se tarkoittaa sen ymmärtämistä, että kaksikin on perhe, että ehkäisy voi olla oikea ratkaisu tai että elämä on hyvää juuri näin. 

Et ole yksin. Saat olla vihainen. Saat olla katkera. Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään mitään, jos et halua.

Voimia vuoden vaikeimpaan päivään. Halaan teitä jokaista.

12 kommenttia :

  1. Kirja jonka todella haluaisin lukea, kiitos tästä postauksesta<3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Kirjan kaikki tarinat ovat erilaisia, kahta samanlaista ei ole.

      Poista
  2. Ei ole sanoja, on niin väkevä aihe. Halusin vain jättää merkin, että hengessä mukana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on halata ja kuunnella. Pääasia, että ei utele, painosta eikä lohduta turhilla fraaseilla. Kiitos, että jätit merkin siitä, että välität.

      Poista
  3. Huh. Kovin vaikea aihe vaikkei itsellä olekaan omaa kokemusta. Täytyy lukea tuo kirja. Ihanasti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea, raastava, syvä ja koskettava aihe. Lue ihmeessä, mutta varaa nenäliinoja lähelle.

      Poista
  4. Itse kipuilen asian kanssa. Esikoinen syntyi kolme vuotta sitten. Toista lasta toivottu jo pitkään. Kyselyt tekevät kipeää ja sitten "olkaa onnellisia, että teillä on edes yksi" torppaavat surun. Tottakai ollaan onnellisia lapsesta. Kipu tuntuu silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Tottakai lapsesta on onnellinen, mutta syli voi silti olla vain puoliksi täytetty. Voimia! Kiitos, että kirjoitit vaikeasta asiasta.

      Poista
  5. Olen lukenut kirjan pariinkin otteeseen ja sen tarinat koskettivat syvältä. Meillä on nyt kaksi eläväistä lasta, mutta esikoisemme menehdyttyä loppuraskaudessa pelkäsin, ettemme saa yhtään lasta kotiin asti ja sylini jää huutamaan kipeää tyhjyyttään. Tiedän, miltä tuntuu, kun koko keho on kipeänä lapsenkaipuusta ja toivonkin kaikille lapsettomille kovasti voimia raskaan taakan kantamiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette kokeneet kovia. Kaksi lasta ei kuitenkaan varmasti koskaan poista surua ja kaipausta, jonka esikoisen menettäminen toi. Kiva, että olet löytyä ehkä lohtua kirjasta. Ja huippua, että talossa on hulinaa ja huisketta nyt :)

      Poista