Kaksplus.fi

MENU

lauantai 21. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta

Kaikki jatkavat nyt blogimaailmassa 18 lausetta, joten minä kokeilin samaa bussissa istuessani. Mukavaa viikonloppua!

****

En ymmärrä kaikkia kuudesluokkalaisen koulussa opiskelemia asioita, heh. Hiukka noloa. Tekisi terää syksyllä opetella hänen kanssaan seiskaluokan opetussuunnitelman asiat.

Seuraavaksi ajattelin tutustua muihin Kaksplussan verkostobloggaajiin tapaamisessa #kaksplusverkostotreffit. Huippu päivä tulossa! Seuraa Instassa @ylipyykkivuortenblogi.

Viime aikoina olen miettinyt lapsiluvun merkitystä koko elämään. Monilla on enemmän lapsia kuin meillä mutta monilla myös vähemmän. Ehdinkö antaa aikaa kaikille tarpeeksi? Ehdinkö kuunnella, halata ja antaa huomiota? Olenko lasten riitatilanteita selvittäessäni tasapuolinen? Tarvitsisimme asumiseen lisää tilaa nyt eikä viiden vuoden päästä. Koska olemme saaneet kolme rakasta lasta, on talojen hinta ihan eri ulottuvuudessa kuin talojen, joissa asuisimme yhden tai kahden lapsen kanssa. Silti en haluisi yhtään vähempää enkä enempää lapsia.

En osaa päättää millaista työtä haluan tulevaisuusessa tehdä. Toimittajan työt ovat pääkaupunkiseudulla, mutta perhe-elämä ei mahdollista semmoista kuviota. Olen vähän hukassa, kun työtilanne viestintäalalla on niin huono. Tyydynkö vähempään kuin mihin taitoni ja intohimoni mahdollistaisivat?




Muistan ikuisesti seurustelun alun ja häät sekä lasten syntymät. Muistan hetkiä ystävien ja sukulaisten kanssa sekä matkoja ja juhlia. Elämä on täynnä upeita hetkiä, jotka arjessa unohtaa.

Päivän paras juttu tällä viikolla oli torstaina, kun olin Aavan kanssa studiokuvauksessa Tampereella. Meillä oli oikea prinsessapäivä. Otettiin kuvia blogiin sekä valokuvaajan prinsessaprojektiin. Kerron näistä myöhemmin lisää.

Noloa myöntää mutta olen usein yhtä lapsellinen kuin lapset. Aika usein minua naurattavat samat asiat kuin heitä, ja A. pyörittelee silmiään. Nauran aamuisin autossa Aamulypsyn jutuille ja yritän sitten mennä pokkana töihin.

Viikko sitten olin koko viikonlopun pojan sählyturnauksessa. Lasten harrastuksia on niin huippua seurata.

Kaikista pahinta on, kun joku on pienille paha. En kestä sitä ajatusta.

Salainen taitoni on tehdä päivän ja viikon aikana niin paljon asioita, että moni muu ehkä saisi siitä määrästä infarktin. Olen eniten elossa, kun koko ajan tapahtuu.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi saada asua kaikkien rakkaiden lähellä.

Minulla on pakkomielle tarkistaa somesta työ-, blogi- ja vapaa-ajan asioita. Jos sulkisin kaikki laitteet, niin kaipaisiko oikeasti kukaan? Kesällä aion testata. Epäilen, että pari kaveria ja vanhemmat, mutta ei muut, jos perhe olisi lähellä livenä.

Söin tänään gluteenittoman porkkanasämpylän juustolla.

Ärsyttävintä on se vetämätön olo, joka syntyy, kun on liian väsynyt liikkuakseen ja jatkaa vain siksi ruutujen tuijottelua. ARGGG! Tyhmä minä!

Tekisi mieli vain matkustella koko ajan. Lomat on niin parasta aikaa.

Minusta on söpöä, kun lapsilla on hetki, jolloin he ovat yhdessä eivätkä tappele. Vedän silloin ruksin seinään.

Hävetti, kun unohdin taas olla aikuinen ja lähdin esimurkun huutoon mukaan. Vanhemmus, hemmetin vaikea laji.

Olenko ainoa, jonka mielestä kahvi on pahaa? Lue aiempi postaukseni kahvista!


2 kommenttia :