Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Viisivuotias

"Pienoiset kädet, suu ihan suppu, syntynyt uusi on ruusunnuppu. Hän täydelliseltä näyttää, sydämemme rakkaudella täyttää. Häntä me odotimme: tyttö, rv 42+0."

Elämän hienoimpiin viesteihin kuuluvat viestit, joita kirjoitetaan synnyttäneiden osastolta sitten, kun tulee yhtäkkiä hiljainen hetki kaiken sen keskellä. Epätodellinen hetki, jollaista ei monta kertaa pääse kokemaan. Ihmetellä katsetta ja viisautta vastasyntyneen (tällaisestä tunnelmasta lisää tässä).

Tänään hän on viisivuotias. Hän on odottanut päivää, jolloin hän on "koko käden" Aava. Enää ei tarvitse taivuttaa sormia alas, kun ikä on vihdoin kokonaisen käden verran!

Hän voitti, enkä edes yrittänyt antaa hänen voittaa. Yritin voittaa! Onhan noissa pinoissa vähän eroa...


Hän nousi aamulla seisomaan, rykäisi ja näytti kädellään mahaansa. "Kun olin kolme, olin tähän." Sitten hän näytti otsaansa. "Kun olin neljä, olin tähän." Sitten hän hipaisi päälakeaan. Silmät loistivat kuin kakkukynttilät. "Ja nyt viisi."

Hän kertoi samaan syssyyn, että viisivuotiaat hallitsevat vessa-asiat ja vievät tavarat paikoilleen. Hyvä, olen siitä kiitollinen.

Laitoimme varpaisiin kynsilakkaa, pinkkiä tietysti. Hän alkoi yhtäkkiä nauraa. "Viisivuotiailla on niin isot varpaatkin!"

"Äiti huomasin, että yhdestä puuttuu. En enää näytä hyvältä! Voitaisiinko huomenna korjata?" Tietenkin, ehdottomasti! Jos muistan. Ja ehdin. Yritän...

Hän sai vanhemmilta lahjaksi taikahiekkaa, leijan ja pienen pehmokissan, jolla oli kantokoppa. Hän poimi lahjoja pussista ja lauloi mukana sitä laulua, joka pitää laulaa, jos lahja on pussissa. "Kuka saa lahjapussiin kurkistaa..." Hän oli niin onnellinen kaikista lahjoistaan, kiitti, nauroi ja katseli perhettä ympärillään. Veli antoi partioleirillä tekemänsä korun ja saippuakuplia ja sisko tarroja, sen lähes ainoan kaupoista löytyvän gluteenittoman suklaapatukan ja pillejä, koska pikkusisko tykkää pilleistä.

Hän on niin huumorintajuinen ja hauska ihminen! Hän tarkkailee meitä hiljaa leikkiensä keskeltä, ja kun vähiten odotamme, sanoo jonkun nasevan kommentin, joka kertoo hänen olevan täydellisesti tilanteen tasalla. Hän pilkkaa muita rakastavalla ja humoristisella tavalla ja toistelee perheen fraaseja. Kun kaikki muut sanovat eräästä jenkkisarjasta perheeseemme jäänyttä ihastelevaa hokemaa "Oh, it´s amazing", sanoo hän oikeassa yhteydessä oikealla äänensävyllä "oo, itsa maissi".

Kissat, niitä hän haalii nyt pehmoina ja aikuisena oikeina.


Hänelle jää helposti mieleen hokemat, laulut ja puhetavat. Hän kuulee aika usein suomipopia ja osaakin tietysti laulaa lähes kaikki biisit, mitä Suomipopin radiokanavalta tulee. Loistava muisti yhdistettynä loistavaan tilannetajuun ja sanavarastoon on yhdistelmä, joka saa aikuiset nauramaan. Sekös häntä suututtaa. Ei vaan voi olla nauramatta, kun toinen sanoo suurin, surullisin silmin ihan puhuen, että "kun mua päiväkodissa sattuu, mun sydämessä veitset kääntyy". Tai jos joku sanoo, että "voisin siivota", kysyy hän ihan vakavissaan, että "mut kenen takia?"

Ymmärrätte varmaan, mitä hän laulaa keinuessa? "Keinu keinuni korkealle, nythän on juhannusilta" tai "Keinumme näin, pilviä päin, keinumme korkeuksiin?" Joo ei. "Keinutaan, eteen ja taa-a, en haluu lopettaa-aa..."

Toki hän laulaa myös lastenlauluja. Tämän hetken suosikki on Täti Monika, koska peppu. Kerran hän testasi reaktioitani istuessaan autossa turvaistuimessa. Hän luetteli ihan vakavana osaamiaan vessasanoja ja testasi, koska ärähdän. "Pippeli. Pylly. Peppu." Ajelin hiljaa. "Pylsä. Kakka. Pissa. Takapuoli." En reagoinut, ajattelin, että huutelu loppuu, kun en kommentoi. Sitten se tuli, ärrää reippaasti sorauttaen: "berrrrrberiosasto." Repesin, mutta auto pysyi tiellä. Lapsi innostui, alkoi huudella listaa alusta kovemmalla äänellä. Minä toruin, mutta en voinut naurulleni mitään. Olenkin odottanut, koska kuulen, että hän on pyytänyt tätejä pyyhkimään berberiosastoa. Hyvä hänellä on kasvaa isompien sisarusten jaloissa, oppii heti oikeat termit.



Hän rakastaa kaikkia ja kertoo sen koko ajan. Pienet kädet takertuvat erityisesti isoveljen kaulaan, jonka ikään kuuluu moisesta kiusaantua. Huulet törröllä hän ahdistelee veljeään päivästä toiseen. Hän vakuuttaa rakkauttaan ja on oikea sylikissa.

Hän on myös aikamoinen tinttarella, Pikku Myy ja Peppi. Kädet lennähtävät hetkessä puuskaan, kun asiat eivät suju. Hän polkee jalkaa, kiljuu ja raivoaa. Kaupparaivarit onnistuvat yhä ihan hienosti sekä päiväkodin pihalle heittäytyminen. Hän ei ole enää pieni, mutta ei vielä isokaan, ja se jos mikä on hankalaa! Hän ei voi hyväksyä sitä, että on pikkusisko, kun on kuitenkin jo iso! Hän haluaa saada kaiken ja osata kaiken, mutta vetoaa myös usein siihen, että on niin pieni, että hänen ei tarvitse eikä hän sitä paitsi edes osaa! Ei ainakaan siivota lelujaan.

Tähkäpää, prinsessa, Elsa, you name it. Mieluiten mikä muu tahansa kuin Aava, jolla häntä kotona toisinaan kutsutaan. Sehän on nimirimpsun toinen nimi, mutta se hän ei ainakaan halua olla. Teidän korkeutennekin on parempi.


Hän on taitava pyöräilijä, piirtäjä, laulaja, leikkijä ja tanssija. Hän treenaa äänteitä ja lukemista erityisesti Ekapelillä. Hän rakastaa ystäviään, ulkoilua, hiekkalaatikkoa ja uimista.

Hän ei halua lapsia, koska ajatus synnyttämisestä on jostain tullut hänen päähänsä. Sen sijaan hän haluaa paljon kissoja ja koiria, ja työkseen hän aikoo perustaa eläinhoitolan. Hän avioituu naapurin Samuelin kanssa, mikä nyt näin blogitekstin välityksellä hänen äidilleen tässä tiedotetaan.

Hän kasvattaa Tähkäpään hiuksia ja itkee sekunnin sadasosassa, kun puhe kääntyy kampaajan saksiin. Pitää olla Tähkäpää! Hiusten pituus lähestyy jo lanteita, eikä harjaus ole helppoa. "Harja vai sakset", on joka-aamuinen kysymys. Hän valitsee toistaiseksi harjan. Sitten, kun pituus lähestyy jo peppua, on syytä pitää aiheesta uusi perhepalaveri. Hetki on siihen vielä onneksi aikaa!

Kuninkaallinen välipala: banaanijugurttia.
 
Mikä tärkeintä: hän on prinsessa! Vaikka hänellä tänäänkin oli lämpöä lähes 39 astetta, pukeutui hän silti prinsessaksi. Yöpuku alla, prinsessamekko päällä. Koska olen läpikäynyt jo yhden matkan prinsessan äitiydestä teinin äitiydeksi, tiedän, että tuo vaihe menee ohi. Siksipä hän saa pukeutua prinsessaksi aina, ainakin kotona. Löysin netin uumenista vanhan kolumnini Keskisuomalaisesta, jossa kirjoitin ajasta, kun esikoinen oli prinsessa. Sen voi lukea tästä. Yhtäläisyyksiä siskoilla on hyvin paljon!

Vaan onhan se mielettömän hienoa, että yksi perheenjäsen kulkee prinsessamekossa, kruunussa ja korkkareissa, kun muut ovat farkuissa, harmaissa paidoissa ja pieruverkkareissa! Elämässä pitää olla särmää!

Voittajan on helppo hymyillä.


Viisivuotias! Vielä ihana kokonainen päiväkotivuosi ennen eskaria, joka meillä on koulussa. Lähellä on kenties uimaan ja lukemaan oppiminen. Uskaltaa jo ulkoilla omalla pihalla, mutta ei vielä saa lähteä yksin minnekään. Äärettömän fiksu, mutta rakkaanraivostuttavanuhmaikäinen. Haliteltava, kutiteltava ja pusuteltava. Kaukana koulumaailma, kaukana teini-ikä, mutta mukavan kaukana jo vauvaikä vaippoineen, yöitkuineen, soseruokineen, rattaineen ja syöttötuoleineen.

Ihan vasta kainalossa synnyttäneiden osastolla, nyt jo kerrossängyn yläpedillä, josta viikonloppuaamuisin hipsii katselemaan lastenohjelmia muiden vielä hetken nukkuessa.

Kädet puuskaan ja kruunu päähän! Meidän aarre. Meidän pikkukissa. Koko käden tyttö.


Ps. Minua ja Aavaa voi käydä äänestämässä kesäkuun Kaksplus-lehden kansikuvaan. Me haluttaisi ihana prinsessapäivä :) Äänestyslinkki tässä. Tutustu myös meidän bloggaajakollegoihin.

10 kommenttia :

  1. <3 Ihana postaus<3
    Meillä Napa täyttää elokuussa myös viisi, voi kun aika menee nopeasti.

    Ihanaa alkavaa viikkoa <3!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! onnea synttärisankarille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina! On nämä pienet prinsessat vaan ihania. Terkut A-murulle!

      Poista
  3. Ihana postaus :) ja ihana tietää 5 vuotiaan lapsen maailmasta, meillä kun asustelee vasta 2 vuotias :D
    Onnea 5 vuotiaalle!! :)

    VastaaPoista
  4. Voi mikä valloittava täyden käden prinsessa <3

    VastaaPoista