Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Rintojen korjausleikkaus - luonnotontako?

Kaksplussan blogiverkoston bloggaajakollega Jenni Hutimeni-blogista kirjoitti juuri olevansa tyytymätön "kolmenlapsenäidinrintoihin". Hän kirjoitti varanneensa juuri ajan rintojenkorjausleikkaukseen. Jennin mukaan rintaimplantit yhdistetään edelleen liian usein luonnottoman suuren rintavarustuksen omaaviin kohujulkkiksiin ja aikuisviihdetähtiin ja nimenomaan siihen, että rinnat suurennetaan, ei että ne korjataan. Tämän vuoksi monille tuollainen "pornoon liittyvä" leikkaus on järkyttävä ajatus.

Jennin kirjoitus synnytti odotetusti kommentteja puolesta ja vastaan. Ei tullut mitään someraivoa, mutta kuitenkin kommentteja pinnallisuudesta.

Jennin tekstin luettuani ja kauhistelevia kommentteja silmäiltyäni jäin pohtimaan, että en tiedä, mitä tarkoittaa luonnollisuus. Moni sanoo, että on luonnotonta korjata rinnat. Jos rinnat ovat ensin vaikka kokoa C ja sitten lasten jälkeen AA, niin näkyyhän niissä selkeästi se onni, mitä elämä on tuonut, mutta eihän ole mikään ihme, jos peilikuva on vieras.

Vaan eihän äidin tarvitse enää olla nainen. Riittää, että näyttää samalta kuin juuri synnyttäneenä huojuttuaan sairaalan käytävillä turvonneena ja väsyneenä verkkoalushousuissa ja paljaat rinnat vaaleanpunaisen paidan alla heiluen. Äiti on äiti.



Monien mielestä rintaimplantit ovat luonnottomat. Mitä sitten tarkoittaa luonnollisuus? Että meidän täytyy olla sellaisia, millaisiksi Luoja on meidät luonut? Oikeastiko? Ravinto, liikunta, uni, elinolosuhteet, kasvu, ympäristö ja perimä ja moni muu muokkaavat meitä koko ajan. Siihenkö ei saa kuitenkaan mitenkään puuttua?

Ajatellaan vaikka hiuksia. Minulla on maantienväriset hiukset, mutta olen puuttunut peliin ja värjännyt niitä lähes kaikilla väreillä mustan ja vihreän välillä. Hiukseni ovat kiharat, mutta suoristan ne. Hiuksia täytyy leikata. Miesten täytyy leikata myös partaa. Onko luonnotonta värjätä musta tukka, jos se on oikeasti vaalea?

Minä meikkaan, koska ripseni ovat valkeat ja koska minulla on huono iho. Ajelen kainalo- ja säärikarvat todellakin. Onko luonnotonta laihduttaa tai muokata vartaloa salitreenillä?

Ymmärrän, että on hyvin luonnotonta, että minulla on tatuointeja. Sehän on tietenkin ihan ylimääräistä, ei se kuuluisi ihoon.


Kirjoitin juuri, että olen iässä, jolloin silmäpussit ovat isommat kuin rinnassa roikkuvat nahkapussit. Lapset ovat ryystäneet tissini tyhjiksi ja laihdutus viimeistellyt kokonaisuuden. Ehkä too much information, mutta minun tissejäni ei juurikaan voi puristella. Napakan pinsettiotteen niistä sentään vielä saa. (Okei, ehkä vähän väritin, mutta get the point?)

Imetys vei rintani, mutta te ette sitä näe, koska huijaan! Minun tissini ovat kiinni rintsikoissa. Otan tissit pois urheillessani, saunoessani ja nukkuessani. En siis ole suurimman osan päivästä luonnollinen. Jos ottaisin silikonit, ette huomaisi eroa, jos ottaisin maltilliset kannut. Huomaisitte ehkä vain, jos kävisitte kanssani vaikka kylpylässä. Katsoisitte, että jestas sentään, siinäpä vasta lähes-nelikymppisellä rouvalla terhakat kaksoset! Jos siis kehtaisitte tuijottaa. Ja kehtaisittehan te. Olisitte ehkä kateellisia. Vaan eivät ne ole terhakat.

Mitenkäs hiustenpidennys, irtoripset tai geelikynnet? Minä en ole kokeillut mitään niistä, mutta voisin kuvitella ottavani irtoripset.

Pyllyä voi nostaa ja mahaa litistää alushousuilla. Se ei ole luonnollista, jos pylly ja maha eivät ole oikeasti sellaisia. Luonnollista on antaa makkaroiden lysähtää paikoilleen, luonnotonta korjata niitä leikkauksella tai salitreenillä. Näinkö on?

Kuinka luonnollista on huomata olevansa homo- tai transseksuaalinen? Siihen minulla on mielipide: hyvin luonnollista! Miten kukaan toinen ihminen voi tulla ulkopuolelta sanomaan toiselle, että sinun tapasi elää on luonnotonta? Mitä ihmettä? Wtf?


Minä olen käynyt yhdessä kauneusleikkauksessa. Näin hyvin laseilla ja piilareilla, mutta vihasin niitä kumpaakin. Vihasin ulkonäköäni lasit päässä, joten kävin kauneusleikkauksessa korjaamassa näköni. Vai oliko se kuitenkin hyväksytty leikkaus, ei paheksuttu kauneusleikkaus? Minähän korjasin (ulko)näköni, vaikka olisin pärjännyt lasit päässäkin.

Olen myös poistattanut kaulastani viisi luomea, koska ne olivat rumia. Ei luonnollista!

Onko rintasyövän myötä rintansa poistamaan joutuneen rinnankorjausleikkaus luonnollinen vai turhamainen leikkaus? Joku sanoi, että kun tartutaan kirurgin veitseen, on kyseessä paheksuttava ja turhamainen leikkaus. Ainako?

En halua ajatella, että kaikki kauneuteen, hygieniaan ja ulkonäköön liittyvä on turhamaista ja pinnallista. Minusta se on osa puhtautta, siisteyttä ja läheisen kunnioittamista. Rintojen koko ei tietenkään liity siihen, miten ihmiset sinuun suhtautuvat, mutta miten korjausleikkaus olisi keneltäkään pois? Mikä siinä pelottaa ulkopuolisia toisen mahdollisesti saamien komplikaatioiden lisäksi?

Minä vain tässä nyt pohdin oltuani tänään töissä kymmenen tuntia. Ei minulla ole vastauksia, onko teillä? Ajattelen vain, että onhan itsestä pidettävä huolta. Jos hyvä olo ja hyvä itsetunto tulee kauneudesta, oli se sitten kaunis kampaus, parranajo, usealla kukkahattutätirouvallakin oleva lävistys korvanlehdissä, korjatut rinnat tai hoikentavat sukkahousut, niin miksi jotkut vetävät siitä herneet nenään?

Eihän metsääkään jätetä hoitamatta rehottamaan.

Mitä olet mieltä? Missä menee luonnollisuuden ja luonnottomuuden raja? Mikä on feikkiä, mikä normaalia elämää?

PS. Lupasin arvonnan, kun saan Facebookiin 300 tykkääjää täyteen. Vielä puuttuu muutama :)

20 kommenttia :

  1. Hyvä postaus Hanna! Samoja juttuja oon tosiaan itsekin paljon miettinyt. Mitä kukakin on sanomaan, mitä toinen tekee ulkonäölleen, oli se sitten riisuttavat push-up liivit via jakuvasti push-up efektin antavat implantit. Uskaltaisin sanoa, että hyvin harva ihminen elää nykymaailmassa täysin luonnollisessa tilassa. Ulkonäköä muokataan imartelevilla vaatteilla, meikillä, lävistyksillä, tatuoinneilla ja hiuksia värjäämällä. Jokainen näistä on mielestäni samalla viivalla - luonnotonta ja pinnallista? Ehkä. Mutta ihan arkipäivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jokainen määrittelee sen itse. On vaan jännä, miten joillakin on niin kauhean selkeä mielipide siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu, ja samaa mieltä :) Kenenkään toisen korjausliikkeet, kun puhutaan ulkonäöstä, ei ole minulta pois. Toki mulla on mielipiteitä jos menee oikein överiksi, mutta pääasiahan se on että itse viihtyy omissa nahoissaan - oli sitä nahkaa sitten paranneltu tai ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, överiksi voi mennä, mutta eihän se sen henkilön mielestä kai ole överit. Toiaalta en arvostele heitäkään, jotka eivät meikkaa tai ovat eri kokoisia kuin muut. Pääasia, että henkilö on itse onnellinen.

      Poista
  3. Tää oli tosi hyvä postaus! Samoja juttuja oon miettinyt monesti itsekin. Moni vieroksuu kauneusleikkauksia vaikka niissä lopputulos saattaa olla ja monesti onkin luonnollisemman näköinen kuin nää pakkeli naamat/viuhkaripset/hiustenpidennykset /rakennekynnet jne. Toki en ite nyt hirveesti tykkää myöskään niistä pamela tyylisistä silareista, kohtuus kaikessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään tiedä, mitä ajattelisin omalla kohdallani leikkauksesta, mutta en järkyty muiden leikkauksesta - paitsi jos tulee pamelat :D

      Poista
  4. Ei lisättävää ! Aivan loistava teksti<3

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu! :) samat ajatukset mullakin. Siihen Jenninkin postaukseen kirjoitin, että kyllä mä harkitsisin (ja varmaan harkitsenkin) myös itse rintojen fiksailua sitten kun on lapset imetetty. Onhan se tärkeää, että peilistä katsoo ihminen, josta pitää. Nykyään mun mielestä oikeastaan lähes kaikki maan ja taivaan väliltä on normaalia ja hyväksyttävää kunhan asiat tekee itsensä vuoksi. :)

    VastaaPoista
  6. Satunnainen lukija täällä. Hyvä teksti ja mielenkiintoista pohdintaa. Itse pohtinut myös näitä, kun kaksi raskautta ja toinen vielä meneillään oleva imetys jättänyt oikein nätit raskausarvet, roikkuvan vatsanahan ja pannulappurinnat. Aika osuva varmaan tuo ajatus, kun sanoit ettei äidin tarvitse olla nainen enää, homma on hoidettu. Vastauksia sen kummemmin ei löydy täältäkään sun pohdintoihin, mutta piti tulla kehumaan hyvin kirjoitettua tekstiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että kirjoitit ja että käyt lukemassa silloin tällöin. Kiitos!

      Poista
  7. Pilvihin on piian nännit, maata kohti maatun naisen. Tämä folkloristiikan tenttikirjan nimi jäi ainiaaksi mieleen. Omaa likinäköleikkausta en ole kyllä koskaan mieltänyt ns. kauneusleikkaukseksi. Kyllä -10 poislaserointi oli ihan sairauden hoitoa, vaikkei likinäköä sairaudeksi kyllä diagnosoida. Elämänlaatu parani huimasti ja tietysti on kyllä luksusta olla ilman silmälaseja. Hyvää tekstiä, go Hanna go.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin loistava tenttikirjan nimi! Otan tuon käyttöön arkielämääni ja huutelen sitä kaduilla :D :D Huh, aika huikea tuo -10! Todellakin parantaa elämänlaatua! Kiitos kommentista!

      Poista
  8. Komppaan yllä olevia! Hyviä pointteja tuot esille! :)

    Eipä sen pitäisi olla keneltäkään pois, jos itse haluaa korjata ulkonäköään ja jos toimenpide parantaa itsetuntoa niin mikä jottei! Itse myös haaveilen rintojen korjauksesta siinä kohtaa, kun imetysura on ohi (esikoisen kanssa on jo, mutta toisesta vielä haaveilemme) ja mulla on myös tatuointeja sekä oon käynyt fiksaamassa huulia. Siinä ei mun mielestä oo mitään pahaa vaan jokainen tyylillään :)

    VastaaPoista
  9. Sä oot kyllä niin huippu kirjoittaja! :-) Mäkin tiedän monta kauneusleikkauksissa käynyttä, joista ei edes huomaa sitä mitenkään.

    VastaaPoista
  10. Olen miettinyt itsekkin seitsemän lapsen jälkeen ja 20 kilon laihtumisen, että korjauttaisin rintani. Varmasti jollakin on tähän mielipiteensä, mutta oma on vartaloni. Tekisin sen ihan siksi että ajattelen itseäni.

    VastaaPoista
  11. Oi, ihana määrä lapsia :) Vaan uskon, että vartalo näyttää lasten ja laihtumisen jälkeen vähän erilaiselta. Itsensä takia, kyllä! :)

    VastaaPoista