Kaksplus.fi

MENU

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Berberi ylös sohvasta!

Joskus mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu liian paljon.

Olen jo muutaman viikon ollut itselleni armollinen. Olen palkinnut rankaan työpäivän ja lapsiperhearjen jälkeen itseni sillä, että en ole pakottanut itseäni tekemään mitään. Olen etsinyt jälleen tablettini ja katsellut peiton alla Areenasta Sykettä. Olen vain näppäillyt puhelintani, kun en ole jaksanut muutakaan.

Jos kaksi viikkoa on syömättä sokeria, katoaa sokerikierre. Jos alkaa mässäillä, on kahden viikon päästä hyvin kaukana sokerittoman elämän ajatuksista. Jos kaksi viikkoa on liikkumatta, katoaa kaikki into liikkumiseen.



Minä kokeilin kolmen viikon taukoa ja voin sanoa, että ei kannattanut. Nyt tuli raja vastaan siinä, että valun vain sohvalta lattialle vetelenä makaronina niin kuin lapsi, jolta aikuinen kyselee asioita koealueesta, joita lapsi ei osaa, mutta ei voi tunnustaa sitä aikuiselle. Minulle ei enää auttanut edes villi käsikynkkätanssi.

Minun oli aika tunnustaa itselleni, että nyt nainen tuo sokerin mättäminen ja vetelehtiminen on tullut päätepisteeseen. Päätin, että maanantaina ryhdistäydyn. Se oli eilen, ja minä tein sen.

Päätin aloittaa ulkoliikunnan Porin juoksuohjelmalla, jolla muutama vuosi sitten opettelin juoksemaan rapakunnosta viiden kilometrin lenkkejä. Nyt olen kuitenkin käynyt jonkin verran salilla, joten aloitin lenkillä, jossa juoksin ehkä neljän kilometrin lenkistä puolet.

Kuvankaappaus Porin juoksukoulun ohjelmasta täältä.


Sain juoksuseurakseni ystäväni koiran, joka välillä juoksi innoissaan kanssani ja välillä jäi vain paikalleen makaamaan, kun oli niin paljon katseltavaa: koiria, ihmisiä ja lintuja. Mikäs siinä, me katselimme.

Huomasin, että muut ihmiset eivät valu sohvilta lattialle kotona vaan ovat ulkoilemassa. Vaikka päivä oli harmaa, oli ilta aurinkoinen. Ohitimme monta koira-ihminen-paria sekä juoksijoita, leikkipuistossa leikkijöitä, pyöräileviä perheitä sekä urheilukentällä jalkapalloa pelaavia lapsijoukkoja. Näkyi muutama tuttukin.

Kevät tuntui taas olevan pidemmällä kuin hetki sitten.

Ehdottomasti paras olo tuli siitä, että astuin ovesta ulos. Kotoa on pakko lähteä välillä, että saa tunteen, että on ihanaa olla kotona. Töihin lähtö ei välttämättä sitä tunnetta tuo, vaan sohvannurkka täytyy ansaita liikunnalla.

On laitettava lenkkarit jalkaan ja käveltävä tai juostava, että saa pois tunteen, että mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu liikaa.


6 kommenttia :

  1. ÄH. Saisinkohan itsekkin vähän ryhtiä tähän elämään. Kummasti kaikelle muulle riittää aikaa mutta ei happihypyille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään satoi vettä... Olis pitänyt mennä vesisadejuoksulle tai salille, mutta kävin shoppailemassa ja söin suklaata. Auts. Tsemppiä sullekin! :D

      Poista
  2. Mä olen just sitä sakkia joka valuu sohvalla, jokin ryhtiliike vois olla paikallaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis ehkä parasta ottaa joku kuntoilupäätös kaverin kanssa. Menis lenkkikin mukavammin. On vaan niin vaikea luopua siitä sohvasta...

      Poista
  3. Kiitos kun jaoit tuon Porin ohjelman. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta ajattelin yrittää. Ainakin ekoja kahta viikkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuota kannattaa yrittää! Vaan nyt, kun maa on valkea, tekisi mieli vain kaivautua takaisin talvipesään peittojen alle... Tsemppiä Sari sullekin! Yritetään!

      Poista