Kaksplus.fi

MENU

torstai 10. maaliskuuta 2016

Torstai-ilta yksinhuoltajaviikolla

Minulla oli tänään töissä deadline työlle, jota olen tehnyt jo muutaman viikon ajan. Sen vuoksi heräsin tavallista aikaisemmin ja herätin Aavan tavallista aikaisemmin. Mieskin on sopivasti työmatkalla, joten pienet lähtöhiet ehdin jo ottaa ennen seitsemää.

Töissä sain kaikki ajallaan ja kunnialla tehtyä. Autolle töiden jälkeen hyppiessäni kuin varsa kesälaitumella ajattelin, että nyt kyllä juhlistamme tuon työni valmistumista ja käymme illalla ostamassa vaikka jäätelöt!

Tulimme Aavan kanssa kotiin. Nappasin ensi töikseni Henrikiltä puhelimen pois ja aloin tehdä juurespihvejä, joiden ohjeen otin S-marketista. Pienin otti heti pienet kotiintuloraivarit, koska en antanut hänenkään pelata puhelimella. Henrikillä oli kauhea nälkä, mutta hän ei jaksanut auttaa minua ruuanlaitossa. En pakottanut, mutta annoin ymmärtää, että kahdestaan tekemällä ruoka valmistuisi nopeammin.



Aava pyysi Spotifystä balettimusiikkia ja liihotteli ympäri kämppää Hennesin Hello Kitty -balettitutu päällään. Paistoin ikuisuuden niitä juurespihvejä. Vähän ennen kuutta Matilda tuli kaverin luota kotiin. Aloimme syömään.

Voi apua miten oksettavan kauheita ne pihvit olivat! Reseptissä luki, että perunoita, mutta ei mainintaa, että niiden olisi pitänyt olla kypsiä. Ainakaan ne perunat eivät pannulla kypsyneet, joten pihvit olivat kitkerän, raa´an perunan makuisia. Yök! Matilda kohteliaana yritti kehua, mutta minä yhdyin pienempien rehelliseen mielipiteeseen. Ensi kerralla teen taas pinaattilettuja, jos päätän jotain tuon tyylistä kasvisruokaa tehdä!

En ollut päässyt ulkoilemaan koko viikkona, joten halusin ehdottomasti, että lähdemme koko jengillä kävelyttämään meillä hoidossa olevaa Helmi-koiraa. Matilda innostui heti, kun taas pienemmät suuttuivat heti. Sanoin, että aiomme kävellä K-kauppaan ja se, joka lähtee mukaan, saa sieltä jäätelön. Tosin Aavalla ei tietenkään ollut vaihtoehtoa lähteäkö vai ei.

Huoh. Aava alkoi kirkua. Pelkässä balettimekossa tanssiva, pitkän päiväkotipäivän suorittanut neljävee ei ilahtunut kävelyajatuksesta. Keskimmäinen ei ilahtunut siitä, että jäätelön saa vain kävelemällä. Vanhin ei ilahtunut siitä, että sisarukset on pakko ottaa mukaan.

Aava kirkui eikä halunnut vaihtaa vaatteita, koska "tämä on niin ihana mekkoooo". Pelkät pikkarit ja spagettiolkainen vesirajamekko eivät mielestäni riittäneet ulkovaatteiden alle, joten pikkuisen otimme yhteen.

Huudon syy vaihtui ongelmaan nimeltä vessa, jollaisia ongelmia monilla tuon ikäisillä on. Siispä tappelimme sen aihepiirin asioista hyvän tovin. Isommat odottivat pihalla, kunnes vanhin tuli ovelle sanomaan, että keskimmäinen on tehnyt kaikkea todella ärsyttävää.

Sain monien mutkien kautta pienimmän pihalle. Omia vaatteita pukiessani nuorin tuli huutamaan, että keskimmäinen on ärsyttävä. Keskimmäinen tuli huutamaan, että koko elämä on ärsyttävää.

Lähdimme kulkemaan kohti keskustaa. Otin sitten pulkan mukaan. Ei ollut lunta. Keskimmäinen käveli  50 metriä edellämme.


Kävin Henrikin kanssa apteekissa ostamassa vitamiineja. Tytöt odottivat pihalla. Kun tulin takaisin, kuulin heti suuresta onnettomuudesta. Kuulin ja näin. Aavan purkka oli tarrautunut hiuksiin. Kasvojen edessä roikkui takkuinen ja likainen hiuskasa, jonka latvassa oli kruununa suuri möykky ksylitolia. Nauroin spontaanisti, mitä ei katsottu hyvällä.

Avasimme vitamiinipurkin siinä apteekin pihalla. Maistoimme - ja syöksyimme sylkemään vitamiinit läheiseen roskikseen lähes oksentaen. Minun piti ostaa niitä hedelmänmakuisia pureskelutabletteja, mutta ostinkin vitaamineja maussa aspiriini. Yök, jopa pahempia kuin ne juurespihvit! Onneksi kukaan ulkopuolinen ei nähnyt ryntäystämme enkä ehtinyt antaa Aavalle. Vähän meitä nauratti jälkikäteen.  Hullun pahoja! Ostin sitten paketin, jossa on 250 vitamiinia...

Ostimme jäätelöt ja söimme niitä kävellessämme kotia kohti. Koska asfaltilla oli kurja vetää pulkkaa, menimme lehmälaitumella tien vieressä. Siellä oli vielä talvi.


Kotona kello 19.45 Aava riisui ulkovaatteensa ja syöksyi olohuoneeseen. Pari sekuntia, niin hän oli taas balettiasussaan. Huoh. Sain jotenkin kunnialla hänet kuitenkin suihkuun. Suihkuja, hammaspesuja, iltasatuja, kokeisiin kyselyä ja huomiseen päivään valmistautumista.

Ja näin on mennyt taas yksi tavallinen torstai. Olin iloinen työn valmistumisesta, jäätelöstä, Matildan antamasta halauksesta, suihkuverhon takaa virnistävästä Aavasta, joka sanoi olevansa kissa ja sähisevänsä minut, koiran, pois, Helmin vierailusta ja Henrikin hyvästä kokeeseen valmistautumisesta.

Huomenna on jo perjantai. Se on lohduttava ajatus. Mieskin tulee jo kotiin. Se on riemastuttava ajatus. 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti