Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Äiti on liian väsynyt nukkuakseen

Mitä rankempi päivä, sitä myöhempään valvoo. Käykö kenellekään muulle näin? Varsinkin silloin, kun mies on työmatkalla ja on yh-ajan kolmas ilta, olen ihan loppu ja valvon siksi tosi myöhään.

Kolmas ilta on usein todella kamala. Tappelemme kaikki neljä yleensä koko illan. Yritän seisoa päälläni ja keksiä kaikkea kivaa ja olla supermukava mutsi, mutta lopulta itkemme ja enemmän tai vähemmän huudamme yksi jos toinen.

Kun saan lopulta lapset nukkumaan ja istun alas, usein tietokoneelle mennäkseni blogimaailmaan, liimaudun penkkiin kuin hukkuva siihen korteensa. En saa ahteriani ylös, että menisin pesemään naaman ja hampaat, vaikka kello olisi kuinka paljon. Yliväsyneenä tuijotan ruutua ja klikkaan vielä tuosta ja tuosta ja tuosta... Vaikka tiedän, että on aikainen herätys ja yöuni vähenee koko ajan, niin en vain jaksa toimia. Olen liian väsynyt mennäkseni nukkumaan.

En halua mennä nukkumaan, koska sitten kaikki alkaa taas alusta. Aamun raivarit uhmaikäisellä, oma väsymys, kiire, aamupalaa ei ehdi kuitenkaan syödä itse... Aamulla uhmis ei halua päiväkotiin eikä iltapäivällä sieltä pois, vaan juoksee karkuun kotona ja päikyn pihalla. Sitten ruokaa, läksyjen kuulustelua, muutama mehukas riita lasten kanssa, pyykit, kaatuneet maitopurkit ja kauppareissut...

Ei tietenkään aina ole illat pelkkää kaaosta, mutta kun yhdellä on ikävä isää ja kaikki ärsyttää, niin se ärsyyntyminen tarttuu heti kaikkiin muihinkin.

Omaa aikaa on pakko saada, ja mistään muusta sitä ei voi rutistaa kuin omista yöunista. On vain pakko saada olla hetki ihan yksin. Syödä rauhassa iltapala, lukea hetki lehteä tai surffailla päämäärättömästi netissä. Jos menee nukkumaan lasten kanssa yhtäaikaa, jää paljon puuttumaan. Silloin arki on pelkkää suorittamista ja kellon kanssa juoksemista. Kun lapset nukkuvat, täytyy katsoa kelloa vasta, kun pitää herätä. On vain plussaa, jos ei ole silloin jo valmiiksi hereillä.




Seuraa Pyykkivuoria myös Instassa, Bloggerissa ja Facebookissa! Blogin internetversion sivupalkista löytyy linkit.


Tänä aamuna otin ihan kunnolla yhteen uhmiksen kanssa. Hän jäi kirkumaan päiväkodin tädin syliin, ja minä lähdin kyyneleet silmissäni töihin. Iltapäivälläkin töitteni jälkeen meni vielä hetki, että olimme taas kavereita. Pitkävihainen pikkuinen! Ei toiminut tänään eilinen konstini uhmaraivarin hoitamiseen (lue tästä).

Lähdimme kiireesti ulos aurinkoon potkupyöräilemään, että minäkin sain kokea auringon ihan livenä. Mahtava sää! Meillä oli kivaa! Sen jälkeen menimme kotiin tekemään ruokaa ja sitten minä lähdin taas keskiviikkoillan töihin (klik!). Tällä kertaa mies ei ollut työmatkalla, joten pieniä ei tarvinnut viedä minnekään iltahoitoon.

Nyt istun tietokoneen ääressä klo 22.30 ja väsyttää ihan hirveästi, mutta en osaa mennä nukkumaan.  Mitä rankempi ja väsyttävämpi päivä, sitä myöhemmin naisihminen menee nukkumaan. Loogista, eikö!?

#äidinlogiikka #äidinselviytymiskeino #nukutaansittenkunlapsetovatteinejä

8 kommenttia :

  1. Tiedän niin tunteen! Viime yönä meni taas pikkutunneille, kun jämähdin.. No sitä saa mitä tilaa - tänään on koomailtu kuumeisen leikki-ikäisen kanssa.. :/

    VastaaPoista
  2. Kannattaa nukkua kun siihen on mahdollisuus. Unettomuus kun kroonistuu niin siitä onkin leikki kaukana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana sinä, kiitos huolenpidosta! Kyllä mä nukun semmoiset 7,5-8h öisin, mutta tartteisin ehkä 9h :D Hyvä muistutus kuitenkin. Joskus on pakko valita uni eikä oma aika.

      Poista
  3. Yhdyn Kuplaan yllä... Mikään ei ole hyvinvoinnin kannalta niin tärkeää kuin uni! Itse kun olen itsestä riippumattomista syistä ollut epäterveellisen väsynyt monen vuoden ajan, niin enää en koskaan itse haluaisi tahallaan väsymystä lisätä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeää asiaa, kiitos huolenpidosta! Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että jos vaikka viikon on yksin lasten kanssa eikä koko viikkona ehdi tehdä yhtään mitään juttua yksin, missä rentoutuu ja palautuu päivästä, niin kyllä siinäkin nousee stressitasot.

      Poista
    2. Jep, tuokin on tullut koettua :-D Kärsivällisyyttähän se vaatii, että jaksaa odottaa sitä rauhallista hetkeä (jotain muutakin kuin nukkumista). Itse olen yrittänyt suhtautua asiaan niin, että se nukkuminen on myös aika kivaa touhua, jossa rentoutuu (mutta ymmärrän kyllä ideasi) :-)

      Poista