Kaksplus.fi

MENU

torstai 11. helmikuuta 2016

Uskallatko sulkea Facebookin?

Minulla on riippuvuus. Paha riippuvuus. Ja se on some.

Olen havahtunut siihen, että otan kännykkäni käteen vähän väliä. Selaan Facebookin läpi. Kurkistan Instan. Päivitän sähköpostin ja tutkin uusimmat viestit läpi. Katson blogin kävijämääriä ja kommentteja. Kurkistan Kaksplussan blogien etusivulta, mitä muut ovat kirjoittaneet ja mitkä tekstit ovat päivän luetuimpia.

Teen sen usein. Monia, monia, monia kertoja päivässä.

Teen työssäni verkkotiedotusta, joten istun koneella koko päivän ja surffailen verkkosivuilla ja somessa. Kun tulen töistä, teen samaa kotona. Puuroa keittäessä voi hyvin selailla Facebookia. Ennen lasten iltapesuja voi kurkistaa sähköpostiin. Ihan äkkiä voi vielä katsoa viestit ja vastatakin niihin. Kavereiden kanssa naurattaa hyvät läpät niin kovasti, että vieressä suurin silmin tuijottava lapsi jää huomaamatta.

"Joo, joo, odota, äiti katsoo äkkiä tämän."

Miksi? Miksi katson äkkiä tämän? Lapsillani on selkeät ruutuajat, mutta minulla ei. Koko päivän ruutuajasta tulee ärtynyt ja vetelä olo.

Luen kirjoista vain satuja


Kirjojen ja lehtien lukeminen on vaihtunut Facebookiin ihan yllättäen. Kirjoitin aiemmin, että kaikki ovat poistuneet Facebookista, mutta eivät kaikki. Pidän siellä yhteyttä ystäviini, jotka ovat ystäviäni myös IRL.

Facebookissa kukkii huumori yhtä ronskisti ja näkyvästi kuin finnit teinin kasvoilla. Minulla on todella hauskaa Facebookissa monessa ryhmässä. Saan sieltä myös vertaistukea moneen asiaan, kuten lapsen keliakiaan. Luen monien lehtien uutisia siellä.

Pidän somesta. Haluan näkyä siellä itseni, työni ja blogieni takia. Rakastan bloggaamista ja toisen bloggaajien tekstien lukemista. Tämä on minun harrastukseni niin kuin jollakin toisella neulominen, yhdellä hiihto, kolmannella pianon soittaminen. Tässä haluan kehittyä ja tästä nautin.

On kuitenkin yksi mutta.

Kuva netistä.

Äidin huono esimerkki


Some ei estä muuta elämääni, kyllä minulla on aikaa lapsilleni. Some ei ole ainoa aikuiskontaktini, minulla todellakin on livenäkin maailman parhaita ystäviä, joiden kanssa käydä vaikka äitiporukalla ulkona tai Kaija Koon keikoilla (Lue Hartwall Arenan keikka-arvostelu ja lue hullunhauska viikonloppu Helsingissä).

Ja minulla on muuten myös lapsettomia ystäviä, tahaton lapsettomuus ja lapsettomat ovat aina sydäntäni lähellä (lue Vaikea isänpäivä ja Lapsettomien lauantai).

Kuitenkin: on alkanut ärsyttää oma käytökseni.

Laskiaistiistaista alkoi kristinuskossa paastonaika, jota nykyihminen voi viettää haluamallaan tavalla. Paaston aikana voi tutkiskella itseään ja omaa käyttäytymistään. Voi halutessaan vähentää esimerkiksi lihansyöntiä, suklaanmässäämistä tai vaikka alkoholin käyttöä.

Minäkin päätin paastota. Ajatuksenani on vähentää herkkujen syömistä sekä selkeästi somessa lorvimistani. Tein radikaalin päätöksen ja poistin kännykästäni Facebookin. Omassa paastossani käyn Facebookissa vain silloin tällöin, lähinnä silloin, kun olen kirjoittanut blogiin ja liitän uuden tekstin Facebook-ryhmääni.

Päivityksiä jäljellä 56 prosenttia


No, ensimmäinen ongelma tuli lähtiessäni tänään kiireessä ja myöhässä tutun luo lastenvaatekutsuille. Otin käteeni kännykän tarkoituksenani katsoa kutsujen tapahtumasivulta Facebookista tutun osoite. Enpä voinutkaan sitä tehdä kännykällä!

Juoksin tietokoneelle ja avasin sen. Tietokone ilmoitti päivittävänsä itsensä nyt heti! Meni kivasti kymmenen minuuttia tuon tiedon löytämiseen! Siispä opettelen myös kirjoittamaan asiat ylös enkä luottamaan vain tekniikkaan. 

Uskallatko sinä sulkea somen edes hetkeksi? 



2 kommenttia :

  1. En tiedä pärjäisinkö ilman Somea! :D Koukussa ollaan!

    A-muru haastoi teidän Aavan! Kurkkaa blogista! ;)

    http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2016/02/a-muru-postaa-taaperon-ystavakirja.html

    VastaaPoista