Kaksplus.fi

MENU

maanantai 22. helmikuuta 2016

Lapseni lempikirjallisuus, voi hyvänen aika

Lastenkirjallisuus on minulle hyvin tärkeää. Olen lukenut kahdelle vanhemmalle lapselle vuosien varrella muun muassa kaikki Risto Räppääjät, Ellat ja kaverit, Konsta ekaluokkalaiset, Astrid Lindgrenit ja Tove Janssonit ja monia muita. En malta odottaa, että saan lukea ne kaikki pian Aavallekin.

Ihania yhteisiä hetkiä lastenhuoneen lattialla, kun pitäisi jo nukkua, mutta kukaan ei malta laskea kirjaa käsistään. Jännittäviä tarinoita, hauskoja kommelluksia, ihania seikkailuja. Parhaita hetkiä yhdessä!

Olen koulutukseltani filosofian maisteri. Pääaineinani luin kirjallisuutta ja kirjoittamista ja pisimpänä sivuaineena suomen kieltä. Äidinkielen opettajan tutkinnosta minulta puuttuu käytännössä vain opettajan pedagogiset opinnot. Kirjallisuus on siis minulle tärkeää! 

Kirjastossa kuljen usein lasten luokkien lukudiplomilistat kädessäni ja lainaan heille vaivihkaa monia erilaisia kirjoja. Meillä on alakerrassa "kirjastokori", johon tuon aina lapsille luettavaa, mutta toki he valitsevat itsekin. Kirjastoharrastuksestamme kirjoitin syyskuussa tässä postauksessa.
 
Matilda valitsee nykyään kokonaan itse kirjansa. Kun hän tänään lainaa 400-sivuisen nuorten fantasiaromaanin, on hän huomenillalla sen jo lukenut, vaikka hän on käynyt koulussa, tehnyt läksyt ja lukenut kokeeseenkin. 

Henrik lukee myös paljon - Aku Ankkoja, Star wars -lasten tietokirjoja ja Lego-ohjekirjoja. No, Aku Ankkojen kieli on erinomaista ja rikasta ja noista muistakin oppii paljon, joten mikäs siinä. Ja sen tervetuloa-sanan saa muuten kirjoittaa myös terve tuloa niin kuin se Akkareissa kirjoitetaan, joten ihan hyvät lukemiset hänelläkin on.

Entä Aava sitten? Hän tietysti rakastaa kaikkia löytämiämme kirjoja, mutta yksi aihepiiri on kiinnostavuudessaan yli muiden. En tiedä, mihin kohtaan tämä sijoittuu kirjallisuuden kaanonissa.Näytän kuvan. 


Tässä on lapseni tämän hetken ehdoton lempikirja. Yhden kerran se on ihan hauska lukea, mutta että kymmeniä kertoja... Kuinka hienoa on osata ulkoa tarina kirjasta Paukku? Missä illanistujaisissa voin päteä osaamalla lasketella ulkomuistista, että "Piereskelen kylvyssä, se kuplii hassusti. Plup, plup, plup!"?

Avataan yhdessä hieman lisää tätä lastenkirjallisuuden ehdotonta helmeä. 

Mikä hauskinta, Aavalla on lukemisen opettelun herkkyyskausi. Hän pelaa usein Ekapeliä (suosittelen) ja opettelee sieltä äänteitä. Millä muilla sanoilla voisikaan opetella lukemista kuin erilaisilla pierua kuvaavilla onomatopoeettisilla äänillä? "Äiti, lue sinä nuo ylätekstit, niin minä luen pierut! P, A, MMM: TÖÖT!" "Melkein, tööt luki tuolla edellisellä sivulla."

On toki muitakin klassikoita kuin tämä. Näytän mielelläni: 


Tuo pissakirja on kyllä totaalinen rimanalitus. Silmäni melkein pullistuvat päästäni sitä lukiessani. Järkyttävä teos! Pahempi kuin Hannu Salaman Juhannustanssit 1960-luvulla. 

Entäpä Aavan reaktio? Kikattaa hervottomana pallona vatsaansa pidellen, putoaa sohvalta, kiipeää takaisin, näkee kuvan uudestaan, repeää totaalisesti uudestaan, pyyhkii kyyneleitä silmistään. Ei kait siinä, hyvä, että viihtyy. Minäpä sitten luen vielä kerran tämän sinulle. 

Mutta eiväthän ne toki siihen loppuneet. Jos tehtävänä on tehdä aikuinen pahoinvoivaksi inhorealismista, niin helposti onnistuu kyllä. 


 Nyt ollaan asian ytimessä! Sitä itseään koko kirja täynnä!


Aika jännä, enpä tiennytkään! Mutta luetaan me toki tätä kirjaa. 


Tiesin, todellakin tiesin. 


Aamen! Täti Prööt ja Setä Pruut haluavat kuulla vain tarinoita kukkasista.

Hei mutta on yksi ihan järkeväkin, opettavainen kakkaeepos! Sen voitte oikeastikin lainata lapsellenne. 


Tässä kirjassa on monia hyviä ohjeita itse kullekin! Tarkistapa, osaatko itse nämä kaikki tavat, kuten: 

"Mene aina vessaan ajoissa, käy ennen matkaa ja unia. 
 Älä etuile, häiritse muita. Pyydä anteeksi pakutteluita. 
Muista koputtaa. Sulje ovi. Älä lorvi, viivy vain tovi. 
Älä unohda nostaa istuinta. Muista pyyhkiä ja huuhdella.
Pese kädet, valot sammuta. Vielä vetoketju tarkista."

Kyllähän lapsi saa nauttia (lasten)kirjallisuudesta kuin kirjallisuudesta. Pääasia, että kirjat kelpaavat. Eikä sillä kai väliä, että äiti on lukenut Saiturit, Silja nuorena nukkuneet, Juhat, Rikokset ja rangaistukset ja muut oikeat klassikot, saahan näistäkin nauttia. 

Sitä paitsi myös keskimmäiseen upposi tämä kirjallisuus kuin kokonainen vessapaperirulla vessanpönttöön kaksivuotiaan tutkimusmatkailijan tutkimuksissa. 

Mieheen sen sijaan ei uponnut. Etsin näitä kirjoja makuuhuoneestamme kuvatakseni ne teille ja kysyin niitä mieheltä. Hän mulkaisi pahasti, hyvin pahasti. 

"Vein ne pois (kirjastokoriin). Ne oli kauheita kirjoja." "Jouduitko lukemaan niitä iltasaduksi?" kysyin. "No jouduin. Se pissakirja oli ihan kauhea!" Myönsin, että tiedän, että niin oli. Sitten mieheni jatkoi päättäväisesti ja tiukasti: 

"Tästä lähtien minä käyn kirjastossa!"

2 kommenttia :

  1. Hahah :D nää jutut on aina lasten mieleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten niskaan pissaava seepra! Pohjat! :D :D Hyvä, että kohdeyleisö nauttii!

      Poista