Kaksplus.fi

MENU

maanantai 18. tammikuuta 2016

Meikkaaminen on turhamaista!

"Et kai suinkaan ole maalannut?" kysyi eräs rouva Suomen kauniilla maaseudulla siskoltaan, joka tuli 80-vuotiaana käymään ensimmäisen kerran 60 vuoteen Suomessa. Sisko oli lähtenyt Amerikkaan ja tuli käymään niin turhamaisena rouvana, että oman kylän rouvat aivan järkyttyivät. Luin asiasta juuri uutisen kirpputorilta ostamastani naistenlehdestä vuodelta 1952.

Luonnollisuus on naisessa valttia. Kyllä hengittävä, puhdas iho ja puhtaat, käsittelemättömät hiukset ovat se ainoa oikea juttu! Kaikenlainen ehostaminen on turhaa ja kielii kaikesta huonosta!

Joo niin varmaan! Tai kyllä, ainakin siihen asti, kunnes täyttää 16 vuotta.

Tässä iässä  joka aamu katsoo peilistä mua sama haamu, viikonloppu on silmien alla. Valehtelin otsikossa. Meikkaaminen ei ole turhamaista, meikkaaminen on lähimmäisen kunnioittamista!

Meikkaaminen on sitä, että välittää ihmisistä, jotka joutuvat katselemaan sinua jutellessanne. Miten moni ihminen joutuukaan katsomaan minua pitkin päivää! Olisi kauheaa nähdä yhtä usein itsensä peilistä kuin muut joutuvat minua katsomaan.

Kun herään aamulla, on minulla silmäpussit. Kun käyn nukkumaan illalla, on minulla silmäpussit. Hiuksillani on täysin oma tahto: ne ovat yhtä paksut ja kiharat kuin lampaan villa. Kampaajalla käydessäni hiusteni latvoja ohennetaan yleensä sellaiset neljä kierrosta pään ympäri, kun kampaaja ei ensin meinaa uskoa, että normaali ohentaminen ei riitä mihinkään.  Olen itseasiassa kirjoittanut jo hiuksistani aiemmin, lue tästä.

Jos aamuisin päätän suoristaa hiukseni, olen jo puolivälissä aivan loppu. Kädet ovat maitohapoilla ja hermot kireällä. Ei onnistu! En jaksa enkä pysty! Suoristaminen vastaa suunnilleen maratonia.

Meikkaan, että kanssaihmisten silmiin ei sattuisi. Tämän postauksen ideana oli julkaista minusta ennen ja jälkeen meikkausta ja hiustenlaittoa kuva, mutta en ehkä kuitenkaan julkaise niitä.

Miksikö? Sitä kutsutaan lastensuojeluvaistoksi. Tuo vaisto on tosin lähinnä isovanhemmilla, olen nimittäin saanut palautetta. Ei saisi kuulemma kertoa kaikkea! Minä kyllä vastasin, että luuleeko joku muka, että nämä juttuni ovat totta? Ei kai kukaan luule! Eihän meillä nyt kukaan kiukkua, huuda lattialla ja potki seiniä! Ei todellakaan!

No kyllä huutaa ja potkii. Minä huudan ja potkin.

Yläkoulussa opettelin luovasti meikkaamaan ja lainasin siihen äidiltä löytämääni meikkivälinettä. Meikkasin sillä silmät ja meikkasin sillä kulmat. Näytin hyvältä siihen asti, kunnes ensimmäinen luokkakaveri tuli vastaan -ja nauroi. En minä tiennyt, että ripsivärillä mustataan vain ripset! Pitkä tie on tuosta tultu. Minä kyllä voin kulkea aivan hyvin vaikka viikon ilman meikkiä, mutta ymmärrän, jos porukkaa alkaa sen vuoksi jäädä sairaslomalle, muuttaa kauemmaksi tai harkita uran vaihtoa. Hannan naama, sehän se syynä!

Pukkaa finniä ja kriisiä 


Olen alkanut siistiä kulmaterällä tyttären kulmakarvoja hänen pyynnöstään. Seison kauan hänessä ihan kiinni ja teen tarkkaa työtä. Sitten siirryn peilin eteen ja teen saman itselleni - ja joka kerta kiljaisen kuin päässäni olisi puukko pystyssä. On vain niin kauhea näky siirtää aina lähikatse 12-vuotiaan hipiältä omalle iholle. Ero on vähän sama kuin kasvitieteellisellä puutarhalla ja erämaalla. Bemarilla ja mopoautolla. Bestsellerillä ja itsejulkaisulla.

On vähän kriisiä, mutta en ole varma, onko se myöhäinen kolmenkympin kriisi vai aikainen neljänkympin. Luulen, että neljänkympin, koska Chisukin sanoo, että neljänkympin kriisin tunnistaa siitä, ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä. (Tämä on vasta tulossa: Näyttää keskisormee Onnelassa nuorille ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille.) Sillä tavalla huvittavaa, että tässä iässä ihmisellä on yhtä aikaa naamassa silmäpussit, akne ja rypyt. Pysyy nuorekkuus yllä, kun pukkaa finniä finnin viereen? Ehkä, ehkä. Se lienee siis salaisuuteni!

Joskus hiusten suoristamisen ja meikkaamisen jälkeen tulee huonommassa valossa katsoen sellainen fiilis, että how are you doing ja että kyllä tässä vielä aika mirrejä ollaan, grrrrrr, ei ole koko peliä menetetty!

Onneksi lapset pitävät kuitenkin jalat maassa.
- Voi äiti, kun sinulla on sitten aika iso pylly, he lepertelevät, semmoinen mauton jasso. Ja vielä aika isot silmäpussit ja finnejä! Olet jo aika vanha mummo, meidän vanha äiti.

Haluan kuitenkin kasvoillani välittää iloa ja hyvää mieltä lähimmäisilleni! Viimeksi käydessämme mummolassa Itä-Suomessa jätin mummon ja esikoisen kahdestaan ja sanoin heille, että juttelisivat yhdessä rauhassa heitä yhdistävistä asioista.
- Mitä mieltä olet tuosta äidin nenässä olevasta isosta finnistä, kysyi äitini tyttäreltäni.

Hirveän hyvä, että yhteistä säveltä ei tarvitse kauaa etsiä!

Ps. Blogiteksteissä olisi hyvä olla kuva. Koska hannasin ja jäi kuva laittamatta, liitän tekstiin tarinan ja kuvan naiseudesta.

Aamu


Neljävuotias Aava heräsi tänä aamuna juuri silloin, kun minun piti tulla herättämään, eli vähän ennen seitsemää. Hän nousi alakerran makuuhuoneesta yläkertaan keittiöön silmät vielä puoliksi kiinni, tukka pörrössä ja tyynyn jälki poskessaan. Unesta lämpimänä, vielä tokkurassa vähän horjuen. Hän nousi portaita yllään vaaleanpunainen prinsessayöpaita, siniset Frozen-pyjamahousut - ja prinsessa Sofia -korkokengät.

Kyllä nainen on aina nainen!




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti