Kaksplus.fi

MENU

torstai 21. tammikuuta 2016

Maailman rakkain pehmolelu

Isosisko kävi laittamassa sen vastasyntyneen pikkusiskon kainaloon siskolle vuokrattuun ensisänkyyn. Isosisko tai isoveli muistutti aina, että se pitää ottaa mukaan myös vaunu-unille sekä kylään. Ja sitten se otettiin. Ja sinne se sitten jäi, pikkusiskon kainaloon.

Yksivuotiaan oivallus: kaksi pupua!

Kaksivuotiaan suurin rakkaus.

Ihan pieni Pupu, vaaleanpunainen ja pullea, on kulkenut meidän Aavan mukana jo kohta viisi vuotta. Se tekee maailman tärkeintä työtä: lohduttaa, antaa hellyyttä, rakastaa ja uskaltaa Aavan puolesta.

24/7-työ on verottanut Pupua, Pupu Pupusta viralliselta nimeltään, joten se on päässyt laihtumaan. Se on ohut, harmaa ja reikäinen, mutta se muuttuu koko ajan rakkaammaksi.

Sen turkkia on pussattu ja siihen on pyyhitty kyyneleitä satoja kertoja. Se on ollut piilossa kymmeniä ja kymmeniä kertoja, mutta löytynyt aina. Hassu pupu on vähän kujeilevakin!



Pupu on nähnyt maailmaa. Se on ollut muutaman kerran lentokoneessa, mutta ne eivät ole ainoita lentokokemuksia. Se on lentänyt myös yleisten vessojen lattialle, parvekkeelta takapihalle ja voltilla ja kärrynpyörällä sohvalta lattialle. Joskus se on lentänyt isosiskon ja isoveljen väliä pikkusiskon kirkuessa keskellä, mutta kun se on päässyt takaisin pikkusiskon syliin, on se antanut sata pusua.

Pupu on ollut päiväkodissa, kaupassa, konsertissa, hotellissa, mummolassa ja kavereilla. Se on nukkunut pinnasängyn ja rattaiden lisäksi kerrossängyssä, käsilaukussa ja turvaistuimessa. Se on ollut myös monta yötä yksin, esimerkiksi kerran Rosson leikkipaikan pöydällä sekä monesti ystävien luona. Pupu on tullut sitten kotiin postipaketissa ja sieltä Rossosta foliopäällysteisessä pitsapussissa.

Pupu on tosi rohkea. Kun pitää ottaa verikoe tai mennä sairaalaan tähystykseen, tehdään toimenpiteet aina Pupu Pupuselle ensin. Kyllähän sitä itsekin uskaltaa, jos Pupukin!
 



Pupu osaa laulaa! Sen bravuuri on Juha Tapion TSNEH, mutta ei se kenellekään muulle kuin Aavalle laula, että "tykkään susta niin, että halkeeeeeen". Vain Aavalle. Kun Juha Tapio laulaa radiossa, alkaa Aava nauraa, että Pupun lauluahan se Juha siellä vetää. Kiva, että Juha Tapiokin osaa sen Pupun biisin!

Joskus Pupu on pakko salaa viedä ja pestä tai korjata sitä ihan vähän niin, että Aava ei edes huomaa.

Tällä viikolla Aava huomasi jotain, ja niin huomasivat kyllä kaikki muutkin, koska Aava kirkui. Ja kun hän kirkuu, kirkuu hän todella kovaa ja todella korkealta.

Meillä hoidossa oleva maailman rakkain Helmi-koira halusi myös rakastaa tuota maailman rakkainta Pupua. Helmin rakkaus on semmoista hepuliriehumista, jollaista ei vanha Pupu oikein enää jaksa.


Siinä kävi sitten näin. Ja Aava kirkui. Ja me kauhistuimme.  

"En nyt Aava ihan näe sinua, mutta rakastan kyllä! Tässä olen."


Onneksi on postimyynti. Seuraavana päivänä postilaatikosta löytyi aarteita, joilla Pupu herätettiin henkiin. Uudet silmät ja uusi vaaleanpunainen nenä!


Pupulle jäi lievä hajataitto, mutta se ei haittaa. Kun Pupu Pupunen vihdoinkin taas näki Aavan, se pussasi Aavan ihan märäksi. "Pupu alkoi heti vain pussailla", nauroi Aava, joka itsekin pussaa Pupun lisäksi kaikkia perheenjäseniä sellaiset 50 kertaa vuorokaudessa.

Entistä rakkaampana, kolhujen kasvattamana se palasi joukkoomme ja katsoo taas meitä niin viisain silmin valmiina lohduttamaan, antamaan hellyyttä, rakastamaan ja uskaltamaan.

Jokaisella meillä pitäisi olla oma Pupu.





7 kommenttia :

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Kiva, kun kävit blogissa! :)

      Poista
  2. Ihana postaus! <3 Meiltä löytyy myös paljon rakastettu ja ei enää niin valkoinen pupu! :)

    VastaaPoista
  3. Löysin vasta blogisi kun olit jättänyt kommentin Iinan blogiin (toisinaan yöllä ei saa unta, onneksi löytyy uusia hyviä blogeja !) Sulla on tosi hyvin ja värikkäästi kirjotettuja tekstejä! Oon lukenut tähän asti uusimmat :) ja varmasti jatkan eteenpäin!

    Kommentti on kuitenkin pakko jättää nyt, koska aloin lukemaan tätä postausta samalla innolla kuin muitakin, varsinkin kun kerrottiin pienen tytön tärkeimmästä kamusta. Mun sydän oikeasti muljahti kun luin ja näin kuvan, mitä pupulle on tapahtunut ! Onneksi kaveri saatiin korjattua entistä ehommaksi <3 tämä mulkahdus tapahtui varmaan siksi, koska minullakin on maailman tärkein kaveri nimeltä Apunalle. Apunallen langasta tehty nenä koki pienimuotoisen leviämisen pikkuveljeni kaverin kourissa varmaan yli kymmenen vuotta sitten, enkä ole osannut korjata sitä, mutta nenä onneksi löytyy vielä :) Apunalle on kulkenut kohta matkassa 23vuotta, koska täytän maaliskuussa 24, hurjaa. Apunalle edelleen kulkee mukanani opiskelupaikkakunnaltani kesäksi aina kotipaikkakunnalle ja kesän jälkeen takaisin. Jos tulisi tulipalo, Apunalle olisi se, minkä pelastaisin (jos kaikki ihmiset olisi jo pelastettu, ja meillä ei ole eläimiä). Niin se maailman tärkein kaveri saattaa olla teidänkin pienellä tärkein vielä parinkymmenen vuodenkin päästä :) minun ja poikaystäväni väliin Apunalle ei sentään ole päässyt seitsemän vuoden aikana nukkumaan vaan hengailee pörrömatolla tai penkillä :D Apunallelta terveisiä Pupulle. Ja minulta kiitos sinulle blogista, jossa on oikeasti kiinnostavat/mukaansatempaavat tekstit ! -M

    VastaaPoista
  4. Voi ihana palaute M, olipa kiva saada tämä viesti!

    Apunalle kuulostaa just niin ihanalta kuin varmasti onkin! Mistä sen nimi tulee? Aina auttaa?

    Pupulta hali Apunallelle! Veljet ja koirat on pelottavia!

    VastaaPoista