Kaksplus.fi

MENU

tiistai 26. tammikuuta 2016

Kosmetologin kidutuksessa

On pakko päästää nuoruudesta irti ja alkaa aikuistua! Olen aloittanut sen katsomalla peiliin.

Peili sanoo, että ihoni on yhtä huono kuin teini-iässä. Siispä kävin eilen kosmetologilla. Kerron siitä teille pienen tarinan.

Kosmetologin kidutuksessa


Kosmetologi ohjaa minut huoneeseen, jossa on valkeilla harsoilla verhoillut seinät ja katto. Pöydällä solisee suihkulähde ja katossa valaisee huonetta kaunis kukkalamppu, jota alan lumoutuneena tuijottaa. Kosmetologi peittelee minut hellästi ja laittaa hiljaisen musiikin soimaan.

Musiikki vie minut hetkessä Aasiaan. Laitan leit kaulaan ja kaislahameen päälle ja alan paljain jaloin tanssia meren rannalla lantiotani pehmeästi pyörittäen. Kosmetologi alkaa pyörittää kasvoilleni pehmeitä ja paksuja voiteita.

Kesken lämpimän merituulen äänen alkaa kosmetologi kysellä. Lempeästi ja hiljaisella äänellä hän aloittaa kuulustelun, jollaista käytetään murhatutkimuksissa. Mikä puhdistusaine, mikä kasvovesi, mikä kuorinta-aine? Mikä päivävoide, mikä yövoide, mikä silmänympärysvoide?

Kun en minä muista nimiä enkä aina muista edes kaikkia käyttää! Joka kerta eri purnukat, koska en minä tiedä, mikä olisi hyvä! Jotain rasvaiselle iholle, joku semmoinen sininen se purkki on, kuorintaa en ole tainnut hetkeen tehdä.

"Yy-y, joo-o", sanoo kosmetologi ja levittää uusia rasvoja siveltimellä kasvoilleni. Mitä tarkoittaa yy-y ja joo-o? Olenko täysin epäonnistunut ja säälittävä?

"Onko käyttämissäsi tuotteissa aminohappoja?" No en minä tiedä! Mistä sen tietää? Pitääkö vastata, että tietysti vai että ei tietenkään?

Herran siunaus 


Kosmetologi tutkii suuren peilin avulla ihoani ja luettelee, mikä kaikki on pielessä. Kuulemma kaikkia epäpuhtauksia ei ehditä poistamaan tänään millään. Hän levittää uusia rauhoittavia ja valmistavia aineita kasvoilleni. Ne valmistavat minua henkisesti pahimpaan.

Lei-musiikki soi. Yritän päästä takaisin rannalle vaikka ajattelen vain, että ihoni on katastrofitilassa. Kosmetologi sivelee kasvojani pehmein sormin ja puhuu hiljaa ja lempeästi.

Kuin lukisi minulle Herran siunausta tai laittaisi minua nukkumaan kuin lasta, hän sanoo minulle rakastavasti, rauhoittavasti ja hiljaa, kuiskaten:

"Sinä et saa syödä suklaata. Sinun pitää juoda paljon vettä. Sinun pitää käydä joka ilta lenkillä. Raitis ilma ja liikunta auttavat. Stressiä ei saisi olla."

Leit lentävät kaulastani rantahiekkaan. Suuni sanoo kuuliaisesti joo, mutta pään sisällä kiljun.

Siis niinku mitä? En saa syödä suklaata! No minkä voimalla ruuhkavuosien suossa sitten rämmitään, kun kalja on yök, viina ja tupakka on ehdoton ei, kahvi on tosi pahaa... No hyvänen aika suklaalla!

Aika pohjat, jos minun pitää alkaa iltaisin after eight lipsuttelemaan jotain Muumi-tikkareita, että jaksan! Ei tule kauppoja! Niitäkö kätken sukkalaatikkoon, että lapset ja mies eivät löydä minun herkkujani? Muumi-tikkareita?

Joka ilta lenkillä? Riittääkö, jos hakee postin ja vie roskat ja käy laittamassa auton lämpöön? Eikös se ole sopiva iltalenkki?

Ei stressiä? Minähän stressaannuin nyt noista ohjeista!

Tosi kyseessä 


Ihon hipsuttelu ja aasialaiset rytmit ovat ohi. Kosmetologi alkaa tositoimiin: ihon mekaaniseen puhdistukseen. Hän vaihtaa musiikin.

Tum, tu-tum, tu-tum! Musiikki soi ihan hiljaa, mutta kyllä minä kuulen! Nyt ollaan viidakossa! Alkuasukkaat hakkaavat viidakkorumpuja ja tanssivat. Minä olen padassa heidän keskellään, ja vesi lämpenee. Kosmetologin sormet alkavat puristaa naamastani epäpuhtauksia.

Nips! Nips! Nips! Puhdistuskoukku pureutuu ihooni. Sattuu. Masokistista! Hullua! Miksi naiset menevät vapaaehtoisesti tällaiseen?  Tum, tu-tum!

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun irroitetaan päänahkaa. Tältä se tuntuu. Vesi kiehuu jo padassani.

Nainen on siitä säälittävä, että kun kidutuskohta siirtyy, on hän kiitollinen. Hetken uudessa kohdassa tuntuu ihan hyvältä. Mutta vain hetken!

Kuva napattu netistä.

Räätälöity palvelu


Siinä sängyllä maatessani ja kosmetologin puhdistaessa naamastani kaiken, minkä suinkin ehtii minulle varatussa ajassa, suunnittelen Naisten täyden palvelun keskusta.

Keskukseen tullaan nukkumaan silloin, kun halutaan irtiotto arjesta, pois tutuista kuvioista ihan yksin. Unen aikana saa itselleen räätälöidyn palvelun. Kun nainen nukahtaa, työntävät työntekijät hänet huoneesta toiseen naisen mieltymysten mukaan.

Unen aikana tehdään tietysti papa-koe, sokerointi, juuri nämä kosmetologipalvelut, ohut- ja paksusuolen tähystys, hammaslääkäripalvelut, poistetaan suonikohjut ja tehdään kaikki muutkin kurjat operaatiot, jolloin ei jaksa olla hereillä. Voi ehkä ottaa myös silarit, jos siltä tuntuu!

Kenties työntekijät voivat ottaa myös puhelun hankalalle sukulaiselle tai puhelinmyyjälle ja käydä asiakkaan mahan päällä olevaan puhelimeen sanomassa kymmenen minuutin välein "joo-o" ja "kyllä, kyllä".

Kun nukutuksesta herää, ei saa totuttua vaniljajäätelöä pahvipurkissa vaan asiakkaan sänky työnnetään italialaiseen jäätelöbaariin, jossa voi sadasta jäätelömausta valittuaan ottaa myös hieronnan, jalkahoidon tai vaikka manikyyrin. Nämä työntekijät ovat tietysti miehiä (jos tykkää naisista niin voi valita naisen), koska silloin ollaan jo hereillä.

Rentoutumisen aika


Kun kasvoistani on otettu kaikki huonot pois, mitä suinkin ehtii, on loppunaamion vuoro. Kosmetologi jättää minut yksin pitkäksi ajaksi. Ehkä tarkoituksena on rentoutuminen.

Tum, tu-tum, tum! Miten voi rentoutua, jos on yhä padassa? Siinä tanssivat ympärillä, nälkäiset alkuasukkaat.  Päänahka roikkuu jo seipään kärjessä.

Selkään sattuu kovalla hoitopöydällä. Yritän rentoutua, mutta huomaan miettiväni, mitä hoitoja otan räätälöityyn palveluuni. Joka kerta ajatus töksähtää silareihin. Että otanko vai enkö? Onko se pakko nyt päättää tässä loppurentoutuksen aikana?

Selkä on niin kipeytynyt, että alan haaveilla ylösnousemuksesta. En siitä lopullisesta loppusijoituspaikastani vaan ihan istumaan nousemisesta. Tekisi mieli kiepsahtaa edes kyljelle, mutta sitten naamiot menisivät pitkin hoitopöytää.

Kosmetologi palaa. Kasvot ovat yhä tulessa kirvelevistä kuorinnoista, mekaanisesta puhdistuksesta ja kulmakarvojen nyppimisestä. Vihdoinkin ohi.

Nähdään sitten taas kahden viikon päästä, sanon lähtiessäni, koska on pakko päästää irti nuoruudesta ja alkaa aikuistua.

Kotona lapset katsovat kahden tunnin hoitoni tulosta ja toteavat, että "eihän sulle tapahtunut mitään".

Ei ole helppoa olla nainen, mutta ihanaa se on. Tum, tu-tum!

  



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti