Kaksplus.fi

MENU

maanantai 4. tammikuuta 2016

Ihan viaton ostos

Se alkoi ihan viattomasti. Olin puhunut valkoisesta astiakaapista ainoastaan kolmisen vuotta, ja ruuanlaittoa intohimoisesti harrastava mieheni oli tuskaillut rivitaloasuntomme keittiön pienuutta ainoastaan sellaisen reilun puolitoista vuotta eli tämän ajan, minkä olemme Pirkanmaalla asuneet.

Se alkoi sillä tavalla viattomasti, että huomasin mieheni silmäilevän ystäviemme täydellistä, valkoista astiakaappia hyllyvaloineen tutkailevin katsein. Muina naisina en ollut huomaavinaankaan.

Kun tulimme kotiin, nappasi hän olohuoneessamme olevan ruskean kirjahyllyn sekä sen vieressä olevan ruskean vitriinikaapin kainaloonsa ja kantoi alakertaan. Kirjahyllyn hän asetteli ihan tuosta noin vain työhuoneeseemme ja vitriinin makuuhuoneeseemme. Kantoi kirjapinot eteeni ja käski laittaa kauniisti hyllyyn takaisin.

Minähän en uskaltanut sanoa mitään, että lumous ei särkyisi. Ryhdyin epäuskoisena tyhjyyteen tuijottaen latomaan kirjoja hyllyyn.

Sitten hän avasi netistä ruotsalaisen huonekaluliikkeen sivut, nappasi minut polvelleen istumaan ja ilmoitti, että mikäs me näistä valitaan. Minä vain tuijotin suu auki enkä edes räpäyttänyt silmiä, että en olisi huomannut näkeväni unta tai että hän ei olisi vahingossakaan huutanut, että lankaan menin, hän vain vitsailee, että saisin jotain valkeaa lisää kotiimme, että eihän nyt toki.

Ja sitten me kävimme ostamassa sen valkean, ison astiakaapin. Hän kokosi sitä koko illan.

Seuraavana päivänä aloin ihan viattomasti siirrellä tavaroita. Työhuoneessa piti tehdä muutoksia, samoin makuuhuoneessa, että hyllyt mahtuivat ja sointuivat kauniisti huoneisiin. Hyllyt toivat uutta säilytystilaa. Koska tavaroita siirtyi ja koska hyllyt olivat nyt kauniit, toivat ne mukanaan tarpeen siivota myös muun ympäristön huoneista. Taulujenkin paikkaa piti vaihtaa tietysti.

Sitten siirryin keittiöön pohtimaan, miten järjestelemme astiat, kattilat, pakastusrasiat ja kuiva-aineet. Pohdin esimerkiksi, että mikä on kätevimmin missäkin ja miten gluteenittomat ja gluteenia sisältävät ruoka-aineet pysyvät eri puolilla keittiötä. Ihan viattomasti aloin sitä pohtia.

Pyyhin jokaisen hyllyn. Jokainen astia vaihtoi paikkaa. Kävin läpi jokaisen pakastusrasian, mehujäätelömuotin, pannulapun, pakastuspussin ja rytistyneen servettipaketin.

Meiltä löytyi lasten pillejä, joiden mutkiin jää limsaa eikä niitä saa pestyä. Huovutettu muki, johon laitettu oluttölkki pysyy saunassa kylmänä. Viisi vuotta käyttämättömänä kaapissa olleet kynttilänjalat (vaikka olemme asuneet tässä vasta alle kaksi vuotta). Aika monta esiliinaa eri sukupuolille ja kokoluokille.

Kymmenen kaappia. Täyteen tungettuja, sotkuisia, keliakiaperheen painajaisia leivänmuruineen. Ne kaikki minä pesin ja järjestelin.

Löysin juustofonduepadan, jota muistan käytettäneemme vuonna 2013 tai 2014. Löytyi jäätelökone ja etanapannuja. Puolet yhdestä yläkaapista täyttyi wok-pannusta, jota en muista käytettäneen 2010-luvulla. Voileipägrilli! Rasvakeitin! Tehosekoitin! Kun riittävän kauan on yhdessä eikä jaa lusikoita ja kun joulukin on joka vuosi, niin niitä koneitahan näköjään kertyy...

Ei olisi ollut pakko siivota jokaista haarukkalokeroa, mutta kun kerta aloitin, niin pitihän sitä jatkaa. Kuin dominopalikat siirtyi siivoukseni aina seuraavaan ja seuraavaan kohteeseen.

Viisi tuntia myöhemmin keittiö oli valmis.

Tuommoisestahan voi tulla ihan hulluksi!

Katselen rakastaen uutta astiakaappiani, mutta nyt katselen myös tv-tasoa. Se on väärän värinen. Entä sohva, sopiiko se enää tänne?

Entä kuka siivoaisi joulukoristeet pois? Entä mitä tapahtuu, jos joulukoristeet eivät mahdukaan varastoon? Ihan viattomasti viet ne sinne, ja neljä tuntia myöhemmin varastokin on siisti. Ja sitten huomaat, että sekä keittiöstä että varastosta on löytynyt pahvilaatikoittain turhia, myytäviä tai lahjoitettavia, tavaroita, jotka olisi helpoin heittää roskiin, mutta koska suosimme kierrätystä, niin tavarat seisovat viikkoja eteisessä ja siirtyvät sieltä auton takakonttiin vielä muutamaksi viikoksi.

Ihan viattomasti ostimme astiakaapin. Kolmen vuoden päästä voin alkaa toivoa valkeaa tv-tasoa. Kyllä se sieltä tulee. Ennemmin tai myöhemmin. Silloin on tosin ehkä vaihdettava verhot, matto ja taulut.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti