Kaksplus.fi

MENU

maanantai 11. tammikuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä!

Työtön alkaa siirtyä henkisesti työelämään siten, että kun aiemmin ahdisti työttömyys niin muutamia päiviä ennen työn alkua alkaa ahdistaa työelämä. Se on tervettä suhtautumista työhön ja ruuhkavuosiin!

Samaan aikaan työtön alkaa suureen ääneen huokailla, että enää kuusi päivää lomaa, enää KUUSI päivää vapaata. Huomaamattaan hän valittaa näin myös ystävilleen tai puolisolleen, jotka ovat onnellisia ihan yhdestäkin vapaapäivästä viikossa, saati sitten kahdesta, ja jotka ovat olleet lomalla viimeksi kesäkuussa ja silloinkin vain neljä päivää, kaatosateessa. 

Edellisenä iltana työtön valmistautuu työhön tekemällä tarkkoja suunnitelmia, jotka kantavat nimeä Tästä Lähtien. 

Tästä lähtien sitten illalla laitetaan kaikki astiat koneeseen tai tiskataan astiat, ja imuroidaan ainakin keittiö ja eteinen! Lasten ja omat sisävaatteet laitetaan sohvalle valmiiksi ja lasten ulkovaatteet eteisen lattialle pinoihin ja kengät siihen viereen. Joka ilta on sitten kaikkien reput valmiina eteisessä! Aamulla sitten tästä lähtien pedataan sängyt ja katsotaan, että kaikki jää niin siistiksi, että on ihana tulla illalla kotiin!

Illalla työtön tekee iltatoimet jo kahdeksalta ja menee sänkyyn lukemaan kirjaa. Tietenkään hän ei ota mitään kännykkää tai tablettia käteensä, koska eihän illalla ole hyvä näppäillä laitteita. Sitten työtön yrittää nukahtaa klo 21, vaikka on mennyt jo ikuisuuden nukkumaan vasta puolenyön jälkeen. 

Yöllä hän miettii muutamia oleellisia seikkoja. 1) Mihin pitää mennä aamulla? 2) Pitääkö olla mukana eväät vai onko siellä ruokala? Jos on keittiö niin voiko keittiössä lämmittää ruokaa? 3) Pitääkö olla mukana oma muki? Entä omaa kahvia tai teetä? 4) Pidetäänkö sisällä ulko- vai sisäkenkiä? 5) Onko sisällä kylmä? Mitä jos siellä on ihan jäässä sitten? Tarvitaanko villasukat? 6) Mitä jos se, joka on luvannut perehdyttää, ei olekaan paikalla vielä kello 8 niin minne sitten pitää mennä? 7) Mitä jos perehdyttäjä onkin sairaana ja kukaan muu ei osaa auttaa? 8) Mihin jätetään auto? Jos on paljon pakkasta niin lähteekö auto kotipihasta ja lähteekö työpaikan pihasta? 9) Osaanko enää mitään? 10) Ehtiikö kukaan sanoa edes moi?

Aamulla työntekijä ponkaisee reippaana ylös, tekee kauniimman meikin kuin hääpäivänään ja syö superterveellisen aamiaisen. Yliaktiivinen työntekijä käy jopa aamulenkillä, mutta se nyt on jo liioittelua useimpien mielestä. 

Työntekijä kävelee pystypäin ylireippaana työmatkan tai parkkipaikalta tai bussipysäkiltä kohti työpaikkaa. Muutamaa askelta ennen alkaa tutina ja vapina. Työntekijä kutistuu silmissä. Jonnekin se reippaus vaan katoaa, ja kun työntekijä avaa työpaikan oven, on hän jo kuin eskarilainen vieraassa koulussa liian iso reppu selässään pelottavien opettajien ja kuudesluokkalaisten keskellä. Ovella hän kääntää hetkeksi selkänsä työpaikalle, puree kauhuissaan nyrkkejään ja kirkuu pään sisällä. 

Siten hän suoristaa selkänsä ja takkinsa, rykäisee ja etsii jostain kaukaa väkinäisen hymyn. 

Jähmettynyt hymy kasvoillaan työtekijä varautuu kaikkiin yöllä miettimiinsä painajaiskuviin sekä muutamiin vielä pahempiinkin, kuten esimerkiksi siihen, että nyt just alkoi ehkä menkat eikä hän ole varautunut. 

Oven avattuaan hän ei kuolemakseenkaan muista, kenen luo piti mennä. Niinpä hän selaa kännykkäänsä etsien kuumeisesti tietoa sekä koputtelee varovasti ensimmäisille oville. Kukaan ei osaa auttaa. 

Työntekijä on ensimmäisten tuntien aikana kuin vahanukke. Kauniisti hymyilee, ja nyökkäilee, mutta pään sisällä hän on kuin täydestä unesta laskuvarjo selässä taivaalta herännyt. Sinne vaan potkaistu kylmästi. Muut avaavat upeasti varjojaan, mutta tämän työntekijän varjo ei aukea vaikka mistä kiskoisi. Pää edellä syöksyy hän alas. 

Jännityksestä johtuen tietokonekaan ei meinaa aueta, saati että saisi asennettua uuteen työkännykkäänsä vaadittavat ohjelmat. Hän on yhtä ulalla tietotekniikasta kuin 1950-luvun kotirouva olisi, jos hänet nyt olisi istutettu tällaisen tietokoneen ääreen. Koskaan nähnytkään tietokonetta! 





Työntehtäviin perehdyttäessä voi kirjoittaa asiat ylös, mutta kun työntekijälle esitellään työkavereita, on hän pulassa. 

Ihan helpostihan sitä oppii saman tien 32 uutta nimeä ja yhdistämään ne myös naamaan ja titteliin. Joo-o, joo-o. Kuinka noloa on esitellä itsensä kolme kertaa samalle ihmiselle yhden päivän aikana? Hyvin noloa. Kiusallista jopa.

Ruokatunnille lähtiessä työntekijä tarkkailee muita. Hänen eväänsä ovat yhä laukussa, koska hän ei ole saanut tilaisuutta kysyä missä keittiö on eikä kolmannellakaan vessareissuksi naamioidulla keittiönetsintäreissulla keittiö ole osunut eteen - eikä hän enää halua kurkistaa pakastusrasiaan pakattu makaronilaatikko kädessään yhteenkään kokoustilaan, jossa on palaveri menossa. 

Kun porukka lähtee valumaan käytävälle, miettii työntekijä, että lähtevätkö he nyt syömään vai mitä tapahtuu. On aika noloa lähteä reippaana seuraamaan esimerkiksi eri sukupuolta olevaa työntekijää ja päätyä eväsrasioineen tämän perässä vessaan. 

Keittiöön päästyään työntekijä kysyy rohkeasti, että missä olisi lautasia. Vastauksen saatuaan hän yrittää olla oma-aloitteinen, ja etsii reippaana haarukoita ja veitsiä roskiskaapista sekä kaapista, jossa säilytetään kahvihuoneen kahveja. Sitten vanhoja sanomalehtiä, sitten tiskiaineita. 

Kun työntekijä saa lopulta ruuan lautaselleen, pyörii hän nolona ympyrää kuin kakkapaikkaa etsivä koira. Hän vain etsii sitä mikroa. Lopulta on taas pakko keskeyttää työkavereiden juoruaminen - ja kuulla, että ehei, ei heillä ole mikroa. No, maistuuhan se makaronilaatikko kassinlämpöisenäkin, mutta jotenkin nyt hävettää, varsinkin, kun tuli tehtyä numero siitä mikron etsimisestä! Sitä paitsi kaikki muut syövät terveellistä salaattia.

Sitten pitää seurata muiden syömistä, että tietää, kuinka kauan on sopivaa olla syömässä. Jos itse on liian kauan, niin sehän on noloa. Jos taas lähtee ennen perehdyttäjäänsä ollakseen vain sallitun ajan, niin mitä sitten yksin tekee siellä huoneessa? 

No siellä tämä hyvän vaikutuksen tekemistä yrittävä työntekijä istuu ja tuijottaa pimeää tietokonetta. Kone on, mutta ei vielä tunnuksia. Jos hyvin käy, saatetaan hänelle antaa joku perhedyttämiskansio tai perehdyttämis-A4, johon työntekijä tarttuu kuin hukkuva siihen oljenkorteensa. Paperin takaa hän voi tarkkailla, koska tilanne näyttää siltä, että kiireinen perehdyttäjä ehtisi neuvoa jotain. Jos ei ehdi, niin onhan hänellä se paperi, se siunattu paperi! 

Työntekijällä on koko ensimmäisen päivän ajan huulillaan kestohymy ja silmissään pakokauhu. Kaikki vuosien työkokemus ja opiskelumateriaali valuvat hänen päästään pois yhtä nopeasti kuin hänen kurkustaan alas vesi, jota hän käy juomassa vähän väliä saadakseen jotain tekemistä. 

Työntekijä on kuin mangusti, joka tarkkailee koko ajan räväköillä liikkeillä ympäristöään ja pitää pientä vikinää rauhoittaakseen itseään. Jos joku lähestyy, lähtee hän henkisesti salamana piiloon, mutta fyysisesti hymyilee tyhmänä, ja yrittää ymmärtää, mitä hänelle puhutaan. Täysin hebreaa kaikki kuitenkin. Yes, yes, yes, en tajunnu mitään!

Työpäivän päätyttyä työtön lähtee silmät suurina kotiin. Kotiin päästyään hän nukkuu 15 tunnin yöunet, koska hän on aivan loppu, vaikka hänen tehtävänään oli vain etsiä keittiö ja vessa sekä lukea perehdyttämispaperi. 

Muutaman päivän päästä alkaa helpottaa. Viimeistään sitten, kun saa työhuoneen avaimen sekä saa avattua työkoneen.

Jatkossa koti on kaaos, hiuksia ei jaksa suoristaa, häämeikki vaihtuu pelkkään kuivuneeseen ripsariin ja lasten vaatteet ovat kaikki aamulla likaisia, mutta työ alkaa kyllä sujua mukavasti ja siitä alkaa tietysti tykätä. 


Ps. Kiitos kysymästä, ensimmäinen työpäiväni meni ihan kivasti! Sain koneen auki ja löysin keittiön! 

12 kommenttia :

  1. Onnittelut uudesta työpaikasta... Taas ollaan niinkuin kohtalon tovereita täällä kans työttömyys ohi.. mulla eka koulupäivä huomenna,ja voin sanoa et mulla on hieman perhosia vatsassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma! Uuden alku on kyllä myös tosi kiva juttu! Mulla oli oikeasti tosi kivaa tänään :)

      Poista
  2. Siitä se lähtee!! :) -lillesys

    VastaaPoista
  3. Taas hyvä teksti :) Tätä tilanetta odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tsemppiä työnhakuun! Työnteko on rankkaa mutta työttömyys se vasta rankkaa onkin!

      Poista
  4. Hyvälle kuulostaa😊,tsemppiä ja onnea uuteen työhön!!

    VastaaPoista