Kaksplus.fi

MENU

lauantai 2. tammikuuta 2016

Aikuisten ilta


Viikonloppuna kaksi ystäväpariskuntaamme, Sanna ja Ville sekä Katja ja Jaakko, tulivat meille kylään. 

Olimme odottaneet tapaamista kauan. Mieheni oli koko aamun tuijottanut kelloa ja kysellyt, että joko he tulevat, eivätkö he vielä tule, kuinka kauan vielä kestää ja sitä rataa.

Juuri sillä hetkellä, kun ovikello soi, oli minulla kesken kännykässäni Candy crash saga. Olin ihan lähellä ennätystäni, joten en voinut tulla vastaan ovelle. Mieheni otti vieraat vastaan. Kun hän kolmannen kerran sanoi minulle, klampsin vastaan, mutta en suostunut halaamaan ketään. Mumisin kiitoksen tuliaiskukista mutta en katsonut kukat ojentavaa Katjaa.

Menimme olohuoneeseen. Ensin emme keksineet mitään puheenaiheita. Ville asettautui sohvalle siten, että hänen jalkansa olivat sohvan selkänojaa vasten ja osoittivat kattoon ja hänen päänsä ja kätensä roikkuivat olohuoneen matolla. Katja alkoi hyppiä sohvalla, ja me kaikki muut olimme heti messissä. 

Hypimme niin kauan, että Sannan kyynärpää osui Jaakkoa vasempaan silmäkulmaan. Jaakko itki. Sanna huusi, että se oli vahinko. Jaakko sanoi, että hän menee heti kertomaan Sannasta Sannan miehelle Villelle sekä omalle vaimolleen Katjalle. Jaakko kertoikin, mutta olimmehan toki kaiken nähneet, koska siinä vierekkäin pienellä sohvalla hypimme. Käskimme Sannaa pyytämään anteeksi, mutta koska se oli ollut vahinko eikä tarkoitus, ei hän pyytänyt anteeksi. 

Päätimme katsoa jonkun dvd-ohjelman. Ryntäsimme laatikolle, jossa säilytämme ohjelmia. Levitimme kaikki 47 levykoteloa pitkin olohuoneen mattoa. Asetimme levyt kolmeen pinoon, jotka olivat nimeltään "ei yök", "ehkä, mutta ei olla ihan varmoja" ja "tää on siis niin hyvä, oon nähnyt tän leffassa, Katrin luona ja kerran se oli meillä myös lainassa". 

Pohdimme valintaa 27 minuuttia. Yhdessä välissä sekä Ville että Katja itkivät vähän, koska heidän toiveitaan ei kuunneltu. Minä huusin, että olen nähnyt kaikki pinosta "tää on siis niin hyvä" jo niin monta kertaa, että en halua niitä. Vaikka kaikki olivat meidän omia levyjämme, halusin silti kaikista äänekkäimpänä pitää oman pääni ja mielipiteeni. Vaikka ohjelmista 41 oli sellaisia, joita vieraamme eivät olleet nähneet, en halunnut niitä. 

Mielipidettäni ei kuunneltu. Juoksin hetkeksi makuuhuoneeseemme, mutta en viihtynyt siellä kauaa. Tulin ihan muina naisina notkumaan sohvan käsinojalle kännykkä kädessäni ja jäin tuijottamaan lumoutuneena tuota inhoamaani elokuvaa.

Kesken elokuvan Ville ja Jaakko aloittivat mahtavan sohvatyynysodan. Sitä olisi voitu jatkaa koko porukalla vaikka viikko, mutta koska Katjaa alkoi harmittaa saamansa kunnon tälli ja ruokakin oli valmis, siirryimme pöytään. Tai kaikki siirtyivät paitsi Sanna, joka jäi vielä hetkeksi treenaamaan kärrynpyöriä ja mieheni, joka jäi vain makaamaan selällensä olohuoneen matolle. 

Minä en halunnut istua Katjan vieressä eikä Katja oman miehensä. Minä olisin halunnut istua Jaakon vieressä, mutta Jaakko oli jo istunut minun mieheni viereen. Lopulta kaikki löysivät enemmän tai vähemmän huonomman paikan. 

Totesimme lähes yhdestä suusta, että pääruoka on pahaa. Ainakin yleensä juuri tuo ruoka on pahaa. Lautasillamme olevista kolmesta kurkkusuikaleesta maistoimme kukin yhtä. Muun ruuan lähinnä levitimme lautaselle. Meillä oli ollut ihan hirveä nälkä, mutta nyt emme jaksaneetkaan syödä palaakaan. 

Aika moni potki vastapäätä istuvaa ja piti kyynärpäitään vieressä istuvan puolella. Keskustelimme riittävän kovaäänisesti, että kaikki kuulisivat varmasti toisensa ja erityisesti itsensä. Puhuimme toistemme päälle, ja välillä nauroimme kovaäänisesti. Joku kertoi erinomaisen hauskan ja oivaltavan pieruun liittyvän vitsin. Pääruuan aikana vitsi kerrottiin kaikkiaan kuusi kertaa. Nauroimme joka kerta sen kuultuamme aina vain kovemmalla äänenvoimakkuudella. Toistelimme tuota riemastuttavaa sanaa.

Jälkiruoka oli ihan älyttömän hyvää suklaakakkua! Jokainen olisi halunnut saada ensimmäisenä oman palansa. Varsinkin minä ja ainakin ennen miestäni, koska viimeksi hän sai ennen minua kakkua. Päätimme jakaa kakkupalat sen mukaan, kenellä on seuraavana syntymäpäivä. Jaakko, joka juhlii 15.12., huusi, että selvä on, hän ei sitten edes halua, kerta saa viimeisenä. Sanna sai omasta mielestään paljon pienemmän palan kuin muut, joten hän vaati palan kylkeen vielä ainakin ruokalusikallisen lisää. Lopulta hän jaksoi annoksestaan vain puolet.  Pyyhimme suumme hihoihimme ja kätemme housuihimme ja lähdimme pöydästä. 

Ruuan jälkeen lähdimme ulos. Vain kaksi kävi vessassa ennen lähtöä, joten heti, kun olimme päässeet ulos, menivät loput neljä käymään vessassa.

Emme keksineet ulkonakaan mitään tekemistä, joten ravasimme sisään ja ulos. Jätimme ulko-oven ravatessamme auki. Pohdimme kävelylenkkiä uudella asuinalueella sekä kirkon iltavalaistuksen katselukävelyä, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen reitistä, joten emme lähteneet ollenkaan. Kymmenen minuuttia seisoimme pihalla, kunnes päätimme palata sisään. 

Jätimme vaatteemme ryttyyn eteisen lattialle. Minä laitoin läpimäriksi kastuneet lapaseni ja piponi laatikkoon, jossa säilytän ulkovaatteitani. Osa porukasta kasasi ulkovaatteensa olohuoneen matolle niiden 47 dvd-levykotelon päälle. 

Aloimme treenata Huominen on huomenna -biisiä. Katja sai olla tällä kertaa Anna Abreu. Hän laittoi päälleen 80-luvulla käyttämäni jumppapuvun, jonka veti takaa string-asentoon. Vaatteet vain lentelivät, kun heitimme omiamme päältä ja kaapeista tilanteeseen sopivia lattialle. Miehet päättivät esiintyä ilman paitoja. 

Oli kyllä älyttömän hauskaa vetää porukalla tunteella, että "parit likat, voin tarjoo niille margaritat, ennen ku mä sanon, et nää on nyt vikat, öögat vielki kii niitten bikineis, volat niin täysil et tietää koko city meist". Vaihdeltiin rooleja ja rooliasuja ja vedimme biisin läpi seitsemän kertaa. Lauloimme kovaa mikrofoneihin, ja Jaakko kertoi myös sopivissa väleissä sitä pieruvitsiä. Toimi! 

Kesken biisin Ville ehdotti, että alkaisimme olla sokkoa tai piilosta. Päätimme yhdistää ne kaksi. Katja meni piiloon eteisen naulakkoon takkien taakse, Jaakko nojatuolin taakse, Sanna auki olevan oven taakse, Ville sängyn alle, minä olin sokea etsijä ja mieheni kulki koko ajan takanani muiden hihitellessä piiloissaan. Otimme koko talon haltuun emmekä itsekään aina tienneet, oliko menossa piste, purkkis, hippa vai sokko. 

Ovikello soi. Naapurin Jaana pyysi minua lenkille. Olin jo pukenut ulkohousut ja vetämässä takkia päälle, kun mieheni sanoi, etten saa lähteä. Suutuin ja sanoin, että en ole nähnyt Jaanaa ikuisuuksiin, mutta ei auttanut. Harmitti, koska olin ehtinyt luvata Jaanalle! Mitä Jaana nyt minusta ajattelee? Onko ystävyytemme nyt ohi?

Kaikilla oli koko ajan joku juttu menossa. Katjan pikkarit olivat koko ajan huonosti, joten hänen miehensä auttoi niitä paremmin muutaman minuutin välein. Minun lettini oli koko ajan ihan huono, joten revin sitä raivokkaasti auki koko ajan ja tein uutta. Sanna treenasi sitä täydellistä kärrynpyörää. Jaakko kävi katsomassa koko ajan kännykästään, mitä hänen osakkeilleen kuuluu. Siis ihan koko ajan. Villeä pissatti koko ajan. Mieheni repi hampaillaan huuliaan koko ajan. 

Päätimme naisporukalla vaihtaa jotain ihanampaa päälle, joten nostelimme pikkumustiani ja iltapukujani kaapistani. Vaihdoimme myös kivemmat alusasut päälle ja teimme toisillemme kampauksia. Miehet päättivät pelata konsolipeliä. Menimme mekoissamme katsomaan, mutta he huusivat, että nyt on heidän peliaikansa emmekä me saa edes katsoa heidän pelaamistaan. 

Siirryimme keittiöön, jonne kuului miesten pelaamisesta kovempi meteli kuin jääkiekon MM-kisakatsomosta. Ville kuului suuttuvan, kun ei pärjännyt muille. 

Söimme keittiön lattialla istuen salaa mieheni joululahjasuklaita ja kikattelimme. Parhaat ystävät, paras vierailu ikinä! Huippuhauska ilta yhdessä!


Jälkikirjoitus: 

Ei meillä ollut ketään kylässä, mutta me olimme juuri koko perheellä ystäväperheemme luona. Seurasin syrjäsilmällä lasten touhuja ja totesin, että heillä oli varmasti paremmat bileet kuin meillä aikuisilla. Kyllä Anna Abreuksi pukeutuminen voittaa sivistyneen maahanmuuttopolitiikkakeskustelun mennen tullen. Ensi kerralla minä vedän sen jumppapuvun päälleni!







Ei kommentteja :

Lähetä kommentti