Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Muksutreffit Naurusaaressa: naurua ja vauhtia!

Yli pyykkivuorten, Kaksplusblogit, äitiblogi, Naurusaari, blogitapaaminen, muksutreffit

Lauantaina koitti kauan odotettu päivä, kun minä ja Aava pääsimme Kaksplussan verkostobloggaajien ja heidän lastensa muksutreffeille! Treffipaikaksemme ja yhteistyökumppaniksemme saimme Vantaan Flamingossa sijaitsevan sisäseikkailupuisto Naurusaaren, jonne ajelimme aamupäivällä. Mukaamme lähtivät myös Matilda ja hänen ystävänsä, jotka tosin vaihtoivat leikkimisen Jumbossa shoppailuun ja ravintolassa syömiseen.

Muksutreffeille osallistui yli 20 bloggaajaa. Heistä lähes kaikki ovat tämän reilun vuoden aikana, minkä olen verkostossa ollut, tulleet jo tosi tutuiksi ja läheisiksikin. Lapset tapasimme ensimmäistä kertaa, mutta tuntui, kun olisin tavannut heidät usein ennenkin. Koko Naurusaari oli täynnä tuttuja pieniä kasvoja, joiden arkea olen seuraillut jo kauan.





Yli pyykkivuorten, Kaksplusblogit, äitiblogi, Naurusaari, blogitapaaminen, muksutreffit

Naurusaari tarjosi meille tilat sekä syötävää. Pienet sormet napsivat kasvistikkuja, nakkeja, kalapuikkoja, popcorneja ja karkkeja ja äidit vaihtoivat pari sanaa kahvikupillisen ja lasten perässä juoksemisen lomassa.

Oli kyllä ihan huippua tavata kaikkia. Bloggaamisen yksi parhaista asioista onkin juuri nämä tapaamiset, joita on yleensä joku neljä vuodessa. On hauskaa saada kuulua näin mahtavaan porukkaan!

Yli pyykkivuorten, Kaksplusblogit, äitiblogi, Naurusaari, vimmacompany, blogitapaaminen, muksutreffit

Yli pyykkivuorten, Kaksplusblogit, äitiblogi, vimmacompany, Naurusaari, blogitapaaminen, muksutreffit

Naurusaaressa riitti touhua kaikille konttaajista vauhdikkaampiinkin menijöihin. Aava kiipeili katon rajassa kulkevissa putkistoissa niin lujaa, että en meinannut kestää perässä, kun välillä yritin. Pupu vain lensi mukana hänen juostessaan paikasta toiseen.

Jotenkin vinkeä tunne tietää paljon ihmisistä, joita ei ole koskaan ennen tavannut tai on tavannut vain kerran-pari kertaa. Aika hauskaa, että on heti puheenaihe, josta voi jutella, kun on lukenut bloggaajan blogista vaikkapa hänen ulkomaanmatkastaan, lapsen sairaudesta tai hänen opiskelustaan.

Saimme kerättyä osan porukasta yhteiskuvaan. Valitettavasti minun kamerani oli ainoa, jolla kuvat otettiin ja valitettavasti kuvat ottanut ohilkulkija ei ihan tarkkoja kuvia saanut... No, mutta samassa kuvassa kuitenkin olemme. Kuinka monta bloggaajaa tunnistat?

Yli pyykkivuorten, Kaksplusblogit, äitiblogi, Naurusaari, blogitapaaminen, muksutreffit

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, blogiverkosto, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, blogiverkosto, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten

Putkistoissa oli huima meno. Yritin saada muksuja poseeraamaan, mutta näin vain kantapäät ja liehuvat letit, kun pikkutyypit juoksivat pitkin putkia. Päät märkinä kaikilla, joten kivaa näytti olevan!

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, vimma, vimmacompany, blogiverkosto, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, blogiverkosto, Nosh, Noshsuomi, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, vimma, vimmacompany, letit, blogiverkosto, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten, vimmacompany

Juoksimme siis lasten perässä, ihastelimme blogeissa odotettujen ja heidän syntymäänsä jännitettyjen vauvojen ja taaperoiden hurjaa kasvua, kävimme välillä tankkaamassa ruokaa ja mehua ja juttelimme ja valokuvasimme. Aika moni tosin jätti kameran suosiolla syrjään, kun pienimpien perässä sai ihan tosissaan juosta. Innokkaimmilta pikkuisilta pääsi kova parku siinä vaiheessa, kun piti lähteä kotimatkalle...

Yksi bloggaamisen hauskuus on saada testaukseen yhteistyökumppaneilta tuotteita. Tästäkin tapaamisesta lähti mukaan kotiin kassillinen kaikkea ihanaa. Aika paljon saimme myös vauvatavaraa. Osaa tuotteista pääsevät testaamaan meidän lähipiirin pikkuiset, mutta joitakin taidan laittaa myöhemmin arvottavaksi blogin Instagram-tilille @hanna.ylipyykkivuorten. Pysykää kuulolla! 

muksutreffit, kaksplus, kaksplusblogit, blogiverkosto, blogitapaaminen, äitibloggaaja, yli pyykkivuorten, 10plussan äiti



Oot niin ihana -neuvolakorttikotelon päätin ottaa Aavalle käyttöön, vaikka neuvola-aika on pian ohi. Jääpä ihana muisto! Olen monesti pohtinut, että tilaisinko Oot niin ihana -vauvakirjan Aavalle, mutta en taida enää, kun hän on jo niin iso. Ehkä tilaan sen sitten lahjaksi jollekin muulle.

Erityisesti ihastuin Pikkunorsun kortteihin, joista kaksi tulee meidän keittiöön, kun saan yhden sisustusprojektini valmiiksi. Näytän sen sitten teille! Toinen ilahduttava juttu oli Lushin tuotteet, joihin ihastuin hirmuisesti viime kevään blogitapaamisen jälkeen. Ehdottomasti kokeilun arvoinen tuotemerkki, suosittelen!

Tuo vaaleanpunainen Kiddow-lippis on kyllä syötävän ihana! Toivottavasti Aava suostuu pitämään sitä koko kevään ja kesän, heh. Kotona lapset tappelivat kaikista noista syötävistä herkuista, joita sitten maisteltiin porukalla. Ilahduttavasti oli gluteenittomiakin tuotteita mukana.

Minkä vauvatavaran toivoisit arvottavaksi?



Yhteistyössä mukana:



Lue myös

 



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tiedätkö, mikä on sinulle paras hiusten väri?

Meikki ja kampaus Noora Roimola. Kurkista Nooran sivut tästä.

Tiedätkö, mikä on sinulle paras hiusten väri? Onko sinulla aina sama väri, joka on sinulla luonnostaan tai jonka saat säännöllisesti takaisin värjäämällä juurikasvun? Ole onnellinen, jos on!

Minun hiukseni ovat väriltään tyypilliset suomalaiset maantienharmaat. Muuten niissä ei sitten ole mitään tyypillistä. Ne ovat paksut, voimakkaasti kihartuvat ja kuivat. Jos pidän ne pitkinä, ne leviävät ympärilleni kuin olisi kolme villapaitaa päällekkäin päällä. Jos pidän ne lyhyinä, nousevat ne pystyyn. Ne kihartuvat raivostuttavasti varsinkin kuumassa ja kosteassa. Pärjään elämässäni hienosti esimerkiksi ilman kahvia, mutta ilman suoristusrautaa en selviäisi hengissä.

En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt, mikä on minulle hyvä hiusten väri. Voi veljet, olen yrittänyt saada siitä selvää. Nuoruuden shokkivihreästä, kirkkaan oranssista ja violetista olen kulkenut eteenpäin kohti vähän tavallisempia sävyjä. Olen vaihdellut väriä aikuisiälläkin parin vuoden välein. Olen ollut monta kertaa blondi, mutta aina blondikausien välissä minulla on ollut myös vaaleanruskeat, tummantuskeat, lähes mustat ja punaiset hiukset. 

Onneksi tätä hiusta riittää ja ne kasvavat nopeasti, joten ne kestävät mukanani, kun vaihtelen väriä epätoivoissani kuin prinsessavaiheessa elävä viisivuotias Elsan mekosta Tuhkimon kautta Lumikkiin.

Hetkellisessä mielenhäiriössä täytän koko postauksen omalla naamallani.


En vain tiedä, mikä olisi minulle paras sävy - ja mitä jaksaisin katsella. Tiedän, että en pysty enkä halua ojentaa kampaajalle joka toinen kuukausi yli sataa euroa. Kotivärjäämisen tiedän myös epäonnistuvan tässä päässä satavarmasti, kun kaksikaan purkkia ei riitä millään koko päähän enkä saa väriä tasaisesti. Olen kokeillut tähän ikään aika monta kertaa, sen voin kertoa.

Nyt taas tuijotan tätä pahasti yhtä aikaa keltaiseksi ja harmaaksi muuttuvaa päätä. Kai se on taas varattava aika kampaajalta. Tulen sieltä sitten hyvän värin ja hyvien tuotteiden kanssa, joita ilman en tietenkään pärjää, mutta tili kirkaisee. Mieskin kirkaisisi, mutta eihän summaa ole pakko kertoa miehelle, eihän?

Hevoskuva Veera Konsti.
Jos joku Tampereen seudulla toimiva kampaamoyritys näkee heti, mikä minulle sopisi, niin saa ottaa yhteyttä. Minä itse en vain enää tiedä. Mitä sinä ehdotat?

Olisiko se sittenkin vähän ruskeaan taittava? Vai kylmä vaalea? Hmmm...?


Tiedätkö, mikä on sinulle parhaiten sopiva väri? Onko se sinulla aina vai vaihteletko väriä? Miksi haluat olla juuri sen värinen? Kaipaatko vaihtelua?

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kymmenenvuotiaalle kelpaava välikausiasu - Mukana Travallen alekoodi!


Viikonloppuna oli kyllä ihan uskomattoman upea sää! Koska aurinko paistoi ja oli lämpöä kuusi astetta, vedimme päällemme välikausivaatteet lähtiessämme ulkoilemaan kotipihalle. Meillä ei ole luntakaan enää kuin siellä täällä. Aava ja Henrik halusivat kiivetä grillikatoksemme katolle. Koska katos on tosi matala, annoin heidän mennä sinne hetkeksi. Vau miten olikin sininen taivas muutamien pilvien keskellä ja kirkas auringonpaiste!

Talvikenkien ja toppavaatteiden vaihtaminen kevätkenkiin ja ohuisiin välikausivaatteisiin tuntuu kuin ihan oikeasti riisuisi talviturkin ja kaiken muunkin talven aikana kertyneen taakan harteiltaan. Joka kevät se sama kevyt, hulvaton ja vähän villi olo. Kevät! Aurinko! Lintujen laulu! Lätäköt! Leskenlehtien odottaminen! Joutsenet! Polkupyörät, hyppynarut ja jalkapallot!



Meillä lapset ovat hyvin tietoisia siitä, mitä haluavat pukea päälleen. Ehkä tarkin on Henrik, joka koko kymmenenvuotiaan varmuudellaan kokee tietävänsä, mikä on riittävän hyvä ja sopiva vaatetus hänelle tilanteessa kuin tilanteessa. Henrikin kanssa taistelenkin eniten siitä, että pitääkö olla takki ja ulkohousut, onko heijastimia ja onko joku vaate tarpeeksi siisti ja hyvä kyseiseen tilanteeseen. Hän tuntuu tietävän tarkasti, millaiset vaatteet hänelle kelpaavat.



Henrik rakastaa värejä, kuten oranssia, keltaista, punaista ja vihreää. Hänen huoneensakin väritys on valkea-ruskea-oranssi. Tilasin Henrikille hänen toiveestaan Travallen Remun oranssin toppatakin talveksi, ja hän onkin pitänyt sitä ihan joka päivä siitä asti.

Tänä keväänä Henrik yllätyksekseni ilmoitti, että hän haluaa kokonaan mustan välikausipuvun. Yritin kääntää hänen päätään, mutta ei, hän oli päättänyt, että hän haluaa juuri mustan, muu ei käy. Vaan mikäpäs siinä. Musta on mielestäni aina varma ja hyvä valinta. Musta välikausitakki on tyylikäs vaikka kauppareissullekin farkkujen kanssa - tai jopa niiden raitaverkkareiden kanssa, joita hän ei riisu ikinä...



Saimme Henrikille Travallen mustan takin ja mustat, suorat housut, ja hyvältä näyttää! Poikakin on tyytyväinen ja suostuu pukemaan ulkohousutkin, kun ne ovat sellaiset, joiden alle mahtuu verkkarit ja joista hän itse tykkää. 

Itse arvostan ulkovaatteissa erityisesti suuria, ommeltuja heijastimia. Kymmenenvuotiaan pojan menossa ei todellakaan kestä roikkuva heijastin mukana eikä heijastinliivi ole todellakaan pojan päällä ikinä... Aika helpottavaa tietää, että syksyn pimeillä koulumatkoilla on taatusti heijastimet mukana, kun ne on ommeltu takkiin kiinni. Ommellut heijastimet eivät ole mikään itsestäänselvyys kouluikäisten takeissa, joten arvostan Travallen tuotteissa myös tätä lasten turvallisuuden huomioimista.

Tuntuu, että värikkäitä vaatteita ei löydä pojille juuri mistään, joten siinäkin suhteessa Travalle on loistava. Tykkään siitä, että pojatkin käyttävät värejä. Ehkä ostan Henrikille jonkun värikkään toisen takin vielä kevääksi.

Olen käyttänyt Travallen vaatteita lapsilla jo Matildan vauvaiästä asti, koska ne ovat ihanan pehmeitä ja ohuita, pitävät hyvin vettä mutta kuivuvat nopeasti pesun jälkeen ja ovat lasten näköisiä. Tuotteiden hinta-laatusuhde on loistava. 




Myös Aavalla on käytössä Remun välikausiasu, josta myös tykkään. Aava valitsi pinkin kukkatakin itse, koska kuulemma "pinkit on parhaita ja kukat sopii tytöille". Onhan se niin. Sitten, kun kukallinen takki jää pieneksi, haluaisin tilata hänelle keltaisen. Musta ja keltainen on ihan älyttömän kiva yhdistelmä niin tytölle kuin pojallekin. Pohdin sitä yhdistelmää koko ajan myös kodin sisustukseen.




Meidän urheilullinen Henrik on niin laiha, että vaikka housuissa pituus on 140 tai 146 cm, mahtuu hänelle esimerkiksi shortsit kokoa 128 tai 130 cm. Travallella on myös huomioitu hyvin suomalaisten lasten koot. Esimerkiksi housuissa on kahta eri mitoitusta.



Yli pyykkivuorten -blogin lukijat saavat nyt 20 prosentin alennuksen 2.4. asti Travallen verkkokaupasta koodilla REMU17K. Kurkista valikoima tästä! 

Joko teillä on välikausiasut ostettu? Mikä Travallen Remun tuotteista sopisi parhaiten teille?


Postaus on toteutettu yhteistyössä Travallen kanssa.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lapsen kauhea painajainen


Kello oli soinut juuri kuudelta, mutta en ollut jaksanut vielä nousta. Luin kännykästä kavereiden Facebook-päivityksiä peiton alla yhä makoillen, kun yläkerran portaista alkoi kuului pientä tepsuttamisääntä.

Aava kiipesi sänkyyni maailman rakkain Pupu kainalossaan (lue tästä, Pupu on perheenjäsen) ja mönki peittoni alle.

‒ Näin hyvää ja pahaa unta, hän kuiskasi terävästi. Työnsin kännykän tyynyni alle ja vedin tytön itseeni kiinni.

‒ Jäämies jahtasi vanhempia ja tappoi ne, hän kertoi ihan rauhallisella äänellä kuin olisi pohtinut, että lähdettäisikö ulkoilemaan metsään vai sittenkin leikkipuistoon.

‒ Se ei tiennyt, että mulla oli kahdet vanhemmat. Se tappoi ne toiset. Löysin sut ja "Matildan" (siskon oikea nimi) Kauppahallista. Matilda hämmästyi, kun mä löysin itse sinne! Se oli hyvä, kun mä löysin sut! Otit syliin! Ajettiin koko matka kotiin asti! Pupu oli mukana.

Unen kerrottuaan Aava kömpi peiton alta pois edelleen rauhallisena ja iloisena ja lähti sohvalle lukemaan sarjakuvia. Minä vilkaisin sänkymme viereistä paikkaa, josta työmatkalla oleva A puuttui.

En ollut joutunut nukkumaan ilman miesseuraa. Kesällä 11 vuotta täyttävä Henrik oli tullut yöllä A:n paikalle nukkumaan, kun olin luvannut illalla, että hän saa tulla, jos herää yöllä. Tyynyllä vaalean hiuspörrön vieressä oli ruskea unikoira, vastasyntyneenä saatu pehmolelu. Sitä en ehkä olisi saanut teille kertoa, mutta se on oleellinen osa tätä hetkeä, tätä arkea, tätä väsyttävien ruuhkavuosien ja samalla elämän onnellisimpien vuosien hetkeä. 

Sänky täynnä kylmiä varpaita, pehmoleluja, rakkautta ja hyviä ja pahoja unia.

He ovat vain hetken lainassa. 


Lue myös 


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Näin koti pysyy siistinä


Meiltä on aika usein kysytty kaikkina näinä vuosina, että miten lapsiperheen koti voi olla niin siisti. En tiedä, teemmekö mitään sen ihmeellisempää kuin muutkaan, mutta ajattelin kertoa, mitä asioita me teemme arkena kotona.

1. Siivoa aina keittiö heti


Kun viidelle ihmiselle tekee yhden ruuan, on keittiö täynnä ruuanlaitossa käytettyjä kattiloita, kulhoja ja lastoja sekä astioita, leivänmurusia ja tyhjiä maitopurkkeja. Siivoamme aina heti keittiön syömisen jälkeen. Laitamme astiat koneeseen tai tiskaamme ne, pyyhimme pöydän ja muut tasot ja imuroimme lattian pitkävartisella rikkaimurilla. Jos keittiössämme olisi kahden peräkkäisen aterian astiat ja sotkut, olisi jo ihan täysi kaaos. Leivänmuruset olisivat heti olohuoneessa asti. Emme ikinä syö mitään olohuoneessa, joten emme joudu siivoamaan kaatuneita ruokia sieltä.

2. Vie mennessäsi, tuo tullessasi


Vanha klisee toimii. Kun menet lastenhuoneeseen, vie mukanasi muutama sinne kuuluva tavara, jotka ovat väärässä paikassa. Vie roskat, kun lähdet ulos. Kanna mennessäsi likapyykit ja puhtaat pyykit oikeaan paikkaan. Kun haet hiusharjan tai vaikka pyyhkeen toiseen huoneeseen etkä enää tarvitse sitä, vie se heti sinne, minne se kuuluu. Kerää illalla olohuoneesta ja keittiöstä sinne kuulumattomat tavarat yhteen kasaan, josta siivoat ne heti tai vähän myöhemmin.


3. Petaa sängyt ja avaa verhot


Kaikki ehtivät pedata sängyn aamulla ja avata verhot. Siihen menee minuutti.

4. Kaikille tavaroille oma paikka


Legot yhteen laatikkoon, kirjat yhteen hyllyyn, villasukat yhteen koppaan, kirjaston kirjat yhteen koriin, lautaset yhteen kaappiin ja pesuaineet yhdelle hyllylle. On helpompi siivota ja löytää tavarat, kun esimerkiksi aurinkolasit ja avaimet ovat aina samassa paikassa. Samalla näet heti, onko jotain tavaraa liian vähän tai liikaa. Lapset keskittyvät leikkiin paremmin, kun Pet shop -leikissä on vain Pet shopit. Toki lisää leluja voi hakea leikkiin, mutta leikki on helpompi aloittaa, kun kaikki leikkiin kuuluvat lelut ovat yhdessä laatikossa.

Kierrätettäville lasipurkeille, tölkeille, pahveille ja muille on hyvä olla oma astia, joihin ne laitetaan suoraan käytön jälkeen ja viedään siitä pois.

Eniten inhoan kaikkialla ajelehtivia vaatteita. Miten ulos lähtiessä löytää villasukat ja kaulurit, jos niitä on pitkin keittiötä ja kylpyhuonetta ja osa sängyn alla ja ne kaikista parhaat ja uusimmat lapaset Legojen seassa? Kun kerää pari sylillistä likapyykkiä ja vie ne pyykkikoriin, on koti heti siistimpi.


5. Siivoa, kun huomaat sotkua


Me emme odota erityistä "siivouspäivää" vaan imuroimme, kun on sotkuista. Välillä imuroimme kaksi kertaa viikossa, välillä puolentoista viikon välein. Hampaita pestessäni saatan samalla pestä peilin ja lavuaarin. Aavan touhuja katsoessani saatan siivota viidessä minuutissa hänen vaatekaappinsa.

6. Varaa epämääräisille tavaroille yksi paikka


Kasaa postit tietyn pöydän päälle, varaa yksi tuoli käytetyille vaatteille, nosta avaimet, lompakot, päiväkodista kannettavat piirustukset ja ostosten kuitit lipaston päälle, nosta keskeneräiset sisustus- ja käsityöprojektit yhdelle pöydän kulmalle ja kerää kaikkialla ajelehtivat, ei minnekään kuuluvat pikkutavarat pieneen koriin. Kun kaikki muut tasot ovat tyhjiä ja siistejä, ei epämääräinen postikasa yhdessä kohdassa haittaa mitään.


7. Suhteuta tavaran määrä tilaan


Jos tilaa oikesti on vähän niin kuin meidän edellisessä kodissa, karsi tavaraa. Kuinka monta sisustusesinettä tarvitaan esillä? Käytätkö varmasti jokaista naulakossa olevaa takkiasi? Kuinka monella prosentilla leluistaan lapsi leikkii? Tarvitsemmeko varmasti tätä ja tuota? Mitä vähemmän on tavaraa, sitä isommalta tila näyttää. Jos vaatekaappiin ei tunnu mahtuvan tavarat, pohdi, voisitko vaihtaa vaikka henkarikaapin hyllykaapiksi.

8. Käy lasten vaatekaapit, ulkovaatteet ja kengät läpi muutaman kerran vuodessa


Vitsin mukaan kenkäkaupasta täytyy juosta kotiin, että kengät mahtuvat lapselle vielä kotonakin. Kokeile lasten kengät läpi ainakin pari kertaa kauden aikana. Laita heti pois kengät, jos pohjallinen on vain puoli senttiä tai alle isompi kuin jalka. Kierrätä liian pienet vaatteet, mutta tee se pian. Kohta pienten vaatteiden pussien vieressä on jo uudet pienten vaatteiden pussit. Koti pysyy siistimpänä, kun kaikkialla pyörivissä vaatekasoissa ei ole liian pieniä vaatteita - tai vaatteita, joita lapset vihaavat eivätkä ikinä suostu pitämään.

9. Sulje teinien huoneiden ovet


En aio näyttää teille, miltä näyttää teiniemme huoneissa. Voitte vapaasti kuvitella. Olen yhä hyvän lattian puolestapuhuja, se on yhä lastenhuoneen tärkein sisustuselementti. Lastenhuoneisiin riittää hyvin sänky ja lattia, muuta he eivät tunnu kaipaavan. Lue tästä huumoripostaus, josta alla oleva kuva on.


 

10. "Jaksaa, jaksaa! Jaksaa, jaksaa! Ei vi**u välttämättä jaksa."


Sami Hedberg totesi standup-show´ssaan, että ei vi**u välttämättä jaksa kuntoilla, vaikka reipas ohjaaja kuinka kannustaisi. Siivoaminen lasten ollessa pieniä on kuin lumen luominen lumimyrskyssä. Ei se vain välttämättä onnistu, ikinä, eikä siihen välttämättä ole aikaa, halua eikä kiinnostusta. Ei se mitään. Ei haittaa. Se on teidän koti eikä ystävien tai anopin.

Juuri nyt meillä on ollut monta päivää olohuoneen lattialla puhtaiden pyykkien pinot, joita kukaan ei ole jaksanut viedä kaappeihin. Emme pedanneet tänään sänkyjä. Autotalliin en päästäisi teitä ikinä. Eteisen kaapeissa on hiekkaisia, reikäisiä ja parittomia lapasia, hanskoja ja villasukkia. Istun nyt tässä tietokoneella, kun Aavallakin on kaveri kylässä enkä jaksa imuroida, vaikka pitäisi.

Olen katsellut jo monta päivää vessan peilissä olevaa komeaa hammastahnainstallaatiota, joka kehittyy lisää joka aamu ja ilta. Ehtiihän sitä pestä sen myöhemminkin. Siivotaan vaikka sitten huomenna. Tai viikonloppuna. Tai kesällä. Otetaan lapsi syliin ja lue satu. Kun lapsi nukkuu, ei siivota silloinkaan vaan sihautetaan yksi siideritölkki auki. Kippis, mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kesä on kesä vaikka ei olisi lomaa


Ihan yhtäkkiä aurinko paistaa. Töistä tullessa on yhä kirkasta valoa kaikkialla. Linnut laulavat. Kevät, sinä tulit! Meillä on enää ihan siellä täällä lunta. Aava on täynnä kuraa ja hiekkaa Frozen-piposta kurahousuihin, kumppareihin ja villasukkiin, kun haen hänet hoidosta. Hän ei maltttaisi millään lopettaa purojen tekemistä.

Minulla on uusi valokuvakehys, joka tulee keittiön seinälle. Katselin tänään kuvia, joita tilaisin kehykseen. Kesäkuvia katsellessa jotenkin tajusin, miten nopeasti kesä tulee eteen. Ei oikeasti mene kauan! Kaksi ja puoli kuukautta sitten oli uusivuosi. Kahden ja puolen kuukauden päästä on kesä.




Uskomatonta, miten siihen vihreyteen sitten tottuu. Kuvia katsoessa hämmästyy, että oliko tosiaan noin kaunista? Ymmärränkö aina nauttia väreistä ja kesän lämmöstä? Tiedän, että en. Toivon aina niin kunnon hellettä, että 18 astetta tuntuu pettymykseltä. Juuri nyt tuollaiset värit ja ulkoilu ilman toppatakkia olisi ihanaa! Olisi ihanaa, jos olisi 18 astetta!

Olen saanut olla samassa työpaikassa osa-aikaisena jo puolitoista vuotta eri työsopimuksilla. Sain kevääksi vielä toisenkin osa-aikaisen työn täydentämään työviikkoni. Kesän kynnyksellä olen uuden edessä: lopetan kummassakin työpaikassani ja menen kolmanteen, ihan uuteen paikkaan hetkeksi. Haaste tuntuu yhtä aikaa jännittävältä, mukavalta, hykerryttävältä ja haikealta ja surulliseltakin vanhojen töiden jättämisen vuoksi.



Työpaikan vaihdoksen vuoksi en ehkä voi pitää yhtään lomapäivää koko keväänä. Tai kenties jokusen, mutta en ainakaan viikkoa. Kesälle sain pari viikkoa lomaa. Olen miettinyt paljon kesää ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Kesään liittyy koululaisten pärjääminen kahdestaan kesäkuun ajan, uuden työn tuoma alkuväsymys, haave päästä kesämökille Savonlinnaan, kahdesta lomaviikosta toisen täyttävän Italian-matkan odotus ja toisen viikon ajatus siitä, että pitäisi käydä kesämökeillä, mummoloissa, serkkujen ja ystävien luona ja ehkä Helsingissä, tehdä kotona siivous- ja remonttihommia, viedä lapsia uimaan, laittaa puutarhaa, lukea kaikki rästissä olevat kirjat ja lehdet, pestä ikkunat ja levätä. En tiedä, mitä näistä ehtisi tehdä.

Koska mummoloihin ja kesämökeille on matkaa 400 kilometriä, emme kesän aikana pääse sinne kuin kerran tai kahdesti. Näitä kuvia katsoessani valahtaa päälle taas valtava kotiseutuikävä ja tunne siitä, että asun ihan väärällä puolella Suomea, ihan liian kaukana ja ihan liian yksin. Onneksi se tunne ei tule usein, enkä onneksi ole oikeasti yksin, kun ympärilläni on perhe. 

Vaikka muuttaisi kuinka kauas, on pohjalla vahvimpana lapsuudenseudulla kasvanut minuus. En ikinä lakkaa olemasta itäsuomalainen. En ikinä!



Ajattelen vahvasti niin, että kesä on myös iltaisin ja työpäivän jälkeen. Heti, kun tulen kotiin, voimme lähteä uimarannalle, metsäretkelle tai torille. Iltaisin ja viikonloppuisin ehtii tekemään vaikka mitä. En menetä kesää, vaikka lomaa on vain pari viikkoa. Sekin on tosi paljon kuitenkin!

Yksi iso haaste kesässä on saada koululaiset edes välillä pois ruutujen äärestä ja ulos. Se ei tule olemaan helppoa, kun olemme itse töissä. Olemme jopa miettineet niin radikaalia vetoa, että lapsille jäisi kotiin vain kännykkä, jolla voi soittaa mutta ei tehdä mitään muuta. Aika on muuttunut, sen tiedän. Yritämme kuitenkin järjestää toisten vanhempien kanssa poikaporukoita mielummin vaikka pelaamaan jalkapalloa yhdessä kuin pelaamaan konsolipelejä tuntikausia. Sopivassa suhteessa kaikkea, se olisi parasta.



Ei sille vaan voi mitään, että Suomessa kesään liittyy valtavasti odotuksia. Olisi ihan eri asia, jos lämmintä ja kaunista aikaa olisi kuukausitolkulla. Kuitenkin kuten kirjoitin, en suostu ajattelemaan, että kesä tarkoittaa vain aikaa, jolloin on lomaa. Olkoon kesä siis yhtä paljon touko- ja elokuussakin kuin kesä- ja heinäkuussa, oli sitten lomaa tai ei.

Muistan kerran kuulleeni, miten kaksi kuukautta kesäisin lomaileva sanoi, että hänelle ei ikinä riittäisi neljän-viiden viikon loma. Siinä ajassa ei kuulemma ehtisi mitään. Minä olen ollut monta kesää opiskelijana, kotiäitinä tai työttömänä lasten kanssa kotona, joten tämä kesä on juuri se, mikä kuuluu olla nyt vuorossa. 

Kun on valoa, jaksaa herätä kuudelta ja tehdä illallakin kaikkea kivaa - tai sitten vain lukea kirjaa riippumatossa ja odottaa, että lomalaiset tulevat tarjoilemaan kylmiä juomia. Näin kai se kaikkien äitien kesä sujuu, vai mitä? Heh.



Onko sinulla kesällä lomaa?